Zack & Wiki: Quest for Barbaros' Treasure

Harvaa Wii-peliä on odotettu Eurooppaan niin innokkaasti kuin Zack & Wiki: Quest for Barbaros' Treasurea. Peli julkaistiin Japanissa jo viime syksynä, mutta vanhalla mantereella jouduttiin odottelemaan vuoden alkuun saakka. Zack & Wiki on melko perinteinen seikkailupeli, joka koostuu käytännössä pelkästä pulmanratkonnasta. Suurin osa tasoista hoituu rauhalliseen tahtiin, mutta ajoittain pelaajalta vaaditaan nopeita refleksejäkin. Jokaisen ympäristön lopussa odottaa loppuvastustaja, joka pitää päihittää älyllä, joten perinteistä taistelua ei pelissä ole lainkaan. Mukaan on ympätty jonkinlainen juonenpuolikas, mutta siinä on enemmän reikiä kuin sveitsiläisessä juustotehtaassa. Innokas merimiehenalku Zack on löytänyt kultaisen Wiki-apinan, ja kaksikko matkustaa etsimässä aarteita. Pelin alussa Zack ja Wiki löytävät legendaarisen merirosvo Punaparran pääkallon, joka antaa sankareillemme tehtäväksi kerätä loputkin vanhan merikarhun ruumiinosista. Matkan varrella vastaan tulee niin kilpailevia merirosvoja, viidakon eläimiä kuin myyttisiä olentojakin. Juonenkäänteitä sattuu joka välissä, mutta niiden tehtävänä on lähinnä tarjota puoliuskottava tekosyy seuraavan tason ratkaisemiselle.

Pelin graafinen ote on viehättävä. Capcom on valinnut sarjakuvamaisen lookin, joka ajaa asiansa. On virkistävää nähdä rohkeaa värinkäyttöä videopelissä aikana, jolloin useimpien pelien värimaailma koostuu harmaan eri sävyistä. Hahmot on suunniteltu persoonallisesti, ja ympäristöt ovat vaihtelevia. Etenkin eri alueiden päävastustajat muistuttavat valtavuudessaan jopa Zelda-pelien pomoja. Äänimaailma on pelkistetty, mutta miinuspisteitä tulee rasittavista hahmojen äänistä. Varsinaista ääninäyttelyä ei ole lainkaan, vaan esimerkiksi Wiki-apina ainoastaan vikisee. Mikäli kunnolliseen ääninäyttelyyn ei riittänyt resursseja, olisi hahmojen äänet voinut jättää kokonaan pois.

Zackia ohjataan wii-kaukosäätimellä. Wiki-apina lentelee Zackin mukana automaattisesti. Ruudulla näkyy tähden muotoinen kursori, joka muuttaa seikkailupeleistä tutulla tavalla väriään, kun kohdalle osuu jotain mielenkiintoista. Matkan varrella vältellään ansoja ja kerätään hyödyllisiä esineitä, joita voi käyttää apuvälineinä. Pelin mielenkiintoisin idea on mahdollisuus muuttaa elolliset olennot esineiksi. Wiki voi muuttua kultaiseksi kelloksi, jota heiluttamalla Zack voi tehdä tuhatjalkaisesta sahan, madosta pillin tai vaikka sammakosta pommin. Suurin osa pelin pulmista ratkaistaankin kelloa heiluttamalla. Toisinaan pulmaa ratkotaan käyttämällä wii-ohjainta toisella tavalla, jolloin ruudulle tulee esimerkki tilanteessa tarvittavasta otteesta. Vaikka matkan varrella annetaankin vinkkejä, ei peli suinkaan taluta pelaajaa tasojen läpi.

Osa Zack & Wikin pulmista on todella hankalia. Peli ei kuitenkaan sorru seikkailupelien perisyntiin, epäloogisiin pulmiin. Pelissä pääsee eteenpäin tutkimalla tasoa ja kokeilemalla erilaisia ratkaisuja. Tässä piilee myös pelin suurin ongelma. Kuoleman korjatessa tason joutuu aloittamaan alusta, ellei taskusta satu löytymään platina-jatkolipuketta. Lipukkeita voi ostaa lisää tasoista löytyvillä kolikoilla, mutta usein liput kannattaa säästää pidempiä tasoja varten. Pelin kokeile ja kämmää -henkinen asenne voi alkaa pidemmän päälle rasittaa. Merirosvojen tukikohdassa myydään myös oraakkelinukkeja, joiden avulla saa tukalassa tilanteessa vinkin. Peli ei valitettavasti ilmaise mitenkään, onko pelaaja tehnyt virheliikkeen ja joutunut umpikujaan. Joskus voi käyttää vartin verran aikaa pähkäillen seuraavaa liikettä, kunnes tajuaa, että taso on aloitettava alusta. Vaikka tällaiset tilanteet ovatkin harvinaisia, ne ovat myös harmittavia.

Kaiken kaikkiaan Zack & Wikin tasosuunnittelu on kuitenkin erinomaista. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka Capcom on onnistunut luomaan ihastuttavan ja välillä vihastuttavankin monipuolisia ja -mutkaisia tasoja. Zack & Wiki ei ole missään nimessä helppo peli. Se vaatii pelaajalta pitkää pinnaa ja nokkeluutta, mutta tiukan pulman ratkaisun jälkeen naama leviää virneeseen. Tasojen ratkaisemisesta palkitaan pisteillä, ja peli tallentaa parhaat pisteet sekä nopeimman ratkaisuajan, mikä nostaa uudelleenpeliarvoa hieman. Tasoista löytyy myös piilotettuja aarteita, joten perfektionisteilla riittää rutkasti puuhailtavaa pelin juoniosuuden läpäisyn jälkeenkin. Hyviä seikkailu- ja pulmanratkontapelejä on nykypäivänä valitettavan harvassa. Mikäli lajityypistä sattuu pitämään, on Zack & Wiki: Quest for Barbaros' Treasure syytä lisätä pelikokoelmaan.