Yakuza Kiwami 3 & Dark Ties on remake, josta pitäisi tehdä mahdollisimman pian remake

Kolmas seikkailu on Yakuza-perheen outo lapsi. Kaikkensa antanut Kiryu jättäytyy rikosdraamasta sivuun pyörittämään orpokotia ja huolehtimaan ottotyttärestään, mutta ilmeisesti Japanin alamaailma ei pärjää ilman ikääntyvän miehen muskeleita. Orpojen sijaan entinen Tojo-klaanin johtaja palaa opettamaan käytöstapoja alamaailman pyrkyreille.

Aiemmasta poiketen uusitussa Kiwami-versiossa Kiryu kantaa pakaravaossaan melkoista asevarastoa, sillä perinteisen katunyrkkeilyn rinnalle tarjotaan astalokeskeistä Ryukyu-taistelutyyliä. Siihen kuuluu keskeisesti pikkuinen kilpi, jolla yakuzoista leivotaan jauhelihaa, mutta Kapteeni Amerikan sijaan eleganssi on lähempänä Hessu Hopoa. Pienenä lohtuna kauhutarinat kaiken torjuvista vihollisista eivät enää pidä paikkaansa, vaan ne ovat historiaan jäänyt suunnittelumoka. Kiwamin pelaaminen ei silti miellytä.

Tönkösti yhteen istuvat hyökkäysanimaatiot jaksavat hämmentää, kun vahvaa mäjäytystä ladatessa kilpi muuttuukin melaksi. Kappas, nyt siitä tuli tonfa-pamppu, ei kun seuraavaksi lyödäänkin nyrkkiraudoilla. Eri nappulat vastaavat omia aseitaan, mutta jostain syystä iskujen välisissä siirtymissä ei ole minkäänlaista silottelua. Kilpi vain katoaa kädestä, kun tilalle yhtä yllättäen ilmestyy seuraava muksautin. Lisäksi hyökkäysten välinen viive iskee kovempaa kuin itse lyönnit.

Mitään Devil May Cry -tason mättöä ei kannata odottaa, sillä karusti yhteen ommellut animaatiot menevät Frankensteinin hirviöstä. Jopa omassa Kiwami-sarjassaan Kiryu taistelee sitä heikommin mitä pidemmälle uusiojulkaisuissa päästään. Tällä kertaa jokaiselle bossille päätettiin antaa hokkuspokkus-aura, jonka aikana he eivät reagoi mitenkään, vaikka pään löisi tohjoksi rantatuolilla. Muutaman tappelun kikkana tämä huvittaisi, mutta ylikäytön takia jokainen bossi on samanlainen tankki, jota kutitellaan, kunnes auramoottori sammahtaa ja antaa mahdollisuuden muksia vapareita perille.

Vaikka kyseessä on väitetysti "remake", Kiwami 3 herättää toistuvasti tuntemuksia menneiden aikojen virittelystä. Muoviset hahmomallit ilmehtivät kuin harrastelijateatterissa, kun taas laadultaan heittelevät tekstuurit ja silmämunia käristävä ylivalotus tekevät pelin ilmeestä vanhanaikaisen. Milloinkohan saadaan remaken remake? Suosittelen lämpimästi kaivamaan esiin kuvamatskua alkuperäisestä PS3-versiosta. Kaksi konsolisukupolvea myöhemmin ikä painaa selkärankaa, mutta silti kokonaisuus on laadultaan yhdenmukaisempi kuin tämän vuoden tulkinta.

Positiivisena yllätyksenä sivutekemisen puolella astellaan balanssin suuntaan. Orpokotitarinassa oli aina hiukan outo eripura, kun lasten kanssa ajan viettämiseen ei löytynyt mitään järkevää syytä tai tähdellistä tekemistä. Nyt tilille sataa isukkipisteitä, kun lapsukaisia autetaan kaikessa kotiläksyistä ompeluun.

Puuduttavien askareiden sijaan tekemisessä on sitä jotain, kun keski-ikäinen lihaskimppu suhtautuu sopan maustamiseen samalla intensiteetillä kuin kallojen murskaamiseen. Ompelukonettakin ajetaan turbolla ja lapset hurraa: Meidän isällä onkin isompi daddy-level kuin teidän isällä! Siinä sivussa rahaa kertyy kymppitonneja sellaisella tahdilla, että kenties ratkaisu Suomen talouteen on perustaa maa täyteen yakuza-johtoisia orpokoteja.

Tulevaisuutemme valo muodostaa vain puolet kolmannesta Kiwami-paketista, koska mukana tarjotaan erillistä Dark Ties -kokemusta. Se kertoo Mine-pahiksen alkutarinan muutaman tunnin synkistelyssä, jossa potkujen jälkeen päädytään rikollisen tielle.

Tarinallinen lisäarvo jää vähiin, koska hahmosta ei opita sellaista, mitä pääpelin puolella ei jo käsitellä. Harva pidetty hahmo muuttuu yhtään sen paremmaksi lisäämällä ruutuaikaa ennen oleellisia käänteitä. Jotain kertonee, että Dark Ties käyttää melkoisesti aikaa tarinakaareen, jossa naisiin väkisin kajoavaa limamöhkälettä pönkitetään pr-kiertueella johtohommiin.

Sinällään homma kyllä istuu osuvasti uusiojulkaisuun, koska eräs ääninäyttelijä vaihdettiin Teruyuki Kagawaan, jota on syytetty Japanissa seksuaalisesta häirinnästä. The Japan Timesin mukaan vuonna 2022 Kagawa päätyi pyytämään anteeksi toimintaansa vastineena syytökseen siitä, että hän repi vuonna 2019 klubiemännän päältä rintsikat, kierrätti niitä seurueessaan ja väkisin kosketteli rintoja. Ilmoilla on keskustelua myös muista kajoamisista, kuten tukistamisesta, minkä seurauksena tunniste #RemoveKagawa on ottanut kierroksia, kun osa faneista vaatii näyttelijän poistoa pelistä.

Kieltämättä kontrasti on melkoinen pelin sisäiseen arvomaailmaan, jossa naisia puolustetaan nyrkit pystyssä. Kiwami 3 jopa sisältää täysin tuoreen sivujuonen, jossa kohotaan moottoripyöräjengi Hansai-tyttöjen johtoon ja värvätään lisäväkeä suoraan kadulta ahdistelevien miesten kynsistä. Pelattavuudeltaan homma kärsii samasta kuin muu peli, eli aluksi taltutetaan kymmenittäin riviroskaa ja sitten hipsutellaan panssariauralla varustettua isoa pahaa.

Dark Tiesin puolella hipsuttelu tehoaa paremmin, koska Mine ei jättänyt jalkapäivää välistä. Minkä tahansa vihulaisen rintakehästä voi ponnistaa kadun toiselle puolelle sivullisten kimppuun tai suoraan ylös taivaisiin ukkoshyppyä varten. Tarpeeksi angstaamalla saa hetkeksi pimeysauran ja niin koomisen määrän ylimääräistä lyöntivoimaa, että aivan varmasti tässä murhataan kasoittain porukkaa, vaikka kaikki mukamas vain menettävät tajuntansa. Synkistelijällä pelaaminen viihdyttää aidosti, vaikka tarina ei dopamiinia tarjoa.

Palaaville Yakuza-pelaajille Kiwami 3 & Dark Ties on hämmentävä kokonaisuus, jossa tutut hahmot menivät plastiikkakirurgiaan, eikä Kiryuna tappelu tunnu kotoisalta. Ensimmäisen ja toisen Kiwamin kautta pelisarjan aloittaneille hämmennys ei ole niin paha, mutta silmään pistänee silti, ettei vaivannäkö vastaa aiempia uusiojulkaisuja saati muita ajankohtaiseksi ehostettuja vanhoja pelejä, kuten Dragon Quest VII Reimagined. Lopputekstien jälkeen ei jää miettimään, pitäisikö Kiwami 3 pelata uudestaan, vaan huutelee studion suuntaan, kannattaisiko koko peli tehdä uudestaan vielä kertaalleen.