Suomi
Gamereactor
arviot
Xenoblade Chronicles X

Xenoblade Chronicles X

Xenoblade Chronicles X täyttää suurimman osan sille annetuista odotuksista

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Vuonna 2010 julkaistu Xenoblade Chronicles oli yksi Wiin pelikirjaston todellisista helmistä. Valtavan avoimen maailman tarjonnut rooliseikkailu oli jo laajuudeltaan huikea saavutus, jota Wii-pelurit muistelevat edelleen lämmöllä. Niinpä jo Wii U:n alkumetreillä julkistettu Xenoblade Chronicles X onkin ollut yksi konsolin hartaimmin odotetuista nimikkeistä. Nyt sitä sitten viimein saa, eikä mittakaavassa jäädä edeltäjän jalkoihin lainkaan.

Vaikka pelin nimestä voisi päätellä kyseessä olevan suora jatko-osa edelliselle pelille, on X sen sijaan kokonaan oma maailmansa ja tarinansa, vaikka pienen pieniä viitteitä edeltäjään välillä vilahtaakin. Ensimmäinen eroavaisuus tulee vastaan jo peliä aloittaessa, sillä valmiin sankarin sijaan peliin luodaan oma, lähestulkoon mykkä hahmo jonka ääntä kuullaan vain silloin tällöin taistellessa.

Pelaajan tuleva alter ego on yksi maapallon tuhoa paenneista ihmisistä, joka tulee onnekseen löydetyksi Mira-nimisen planeetan pinnalta. Muut vihamielisten avaruusolioiden raivoa paenneet ihmiset ovat asettuneet Miralle jo paria kuukautta aiemmin ja luoneet planeetalle tömähtäneestä avaruusaluksestaan New Los Angeles -nimisen kaupungin kauppoineen päivineen. Uudelleenrakennuksen sijaan pääasiallisena tehtävänä on kuitenkin selviytyminen, sillä ihmiskunnalle elintärkeä mystinen Lifehold on irronnut emoaluksesta ja kadonnut jonnekin päin Miraa. Osa planeettaa asuttaneesta faunasta ei suinkaan suhtaudu tulokkaisiin myönteisesti ja lisäksi maapallon tuhosta vastanneet olennot ovat jo ehtineet ihmisten kintereille. Edessä on vauhdikas kilpajuoksu eloonjäämisen puolesta.

Xenoblade Chronicles XXenoblade Chronicles X
Tämä on mainos:

Monolith mainosti jo ammoin tuoretta tulokastaan valtavalla maailmalla, jonka luvattiin olevan moninkertainen edelliseen osaan verrattuna. Varsin nopeasti käy ilmi, että kyse ei ollut vain mainospuheista. Mira on todellakin häikäisevän upea, yksityiskohtainen ja ennen kaikkea valtavan suuri paikka, jossa tuntuu riittävän loputtomasti koluttavaa tutkimusmatkailijoille. Valtaisat luonnonmuodostelmat yhdistettynä epäonnisen ihmiskunnan planeetalle rämähtäneeseen teknologiaan saavat aikaan todella kiinnostavan maailman, josta ei löydettävä lopu. Kaiken huipuksi maailma on saumaton. Jo pelkästään ensimmäinen alue on todella suuri, mutta siitä huolimatta sen laidalta pystyy näkemään alueen toisella laidalla sijaitsevan kaupungin. Upeaa, mutta myös kätevää.

Peli itsessään rukkaa myös mekaniikkaa edeltäjäänsä nähden reippaasti monimutkaisempaan suuntaan. MMO-tyylinen automaattitaistelu on saanut uusia jippoja kylkeensä, kuten aseiden vaihtamisen lennosta. Tutkimusmatkailu ei suju vain karttaa samoamalla, vaan planeetan pinnalle on iskettävä luotaimia, joiden avulla karttaan aukeaa lisää alueita ja joilla voi esimerkiksi vaikkapa louhia planeetan mineraaleja. Uusia, peliä syventäviä mekaniikkoja aukeaa etenemisen varrella koko ajan lisää, mistä hyvänä esimerkkinä toimivat vasta yli 20 tunnin pelaamisen jälkeen pelattavaksi tulevat Skell-mechit. Skelleillä ei tietenkään voi vielä tuossa vaiheessa lentää, sitä varten pitää pelata vielä lisää. Tällä tavoin eteneminen pysyy koko ajan mielekkäänä, sillä uusia tavoitteita tulee tarinallisten saavutusten lisäksi myös pelimekaniikan puolella.

Tämän huomioon ottaen on hieman hassua, ettei peli opasta pelaajaa käytännössä lainkaan. Muut hahmot laukovat kyllä vihjeitä siitä, mitä kaikkea maailmassa voi tehdä, mutta mitään ei opeteta kädestä pitäen. Tämä on sekä hyvä että huono asia. On toisaalta virkistävää keksiä asioita itse, varsinkin kun keksittävää todellakin piisaa. Silti välillä jurppii kaivaa pieniä yksittäisiä asioita esille pelin digitaalisesta manuaalista, koska peli ei selitä yhtikäs mitään. Manuaalin lukeminen onkin käytännössä pakollista, sillä esimerkiksi karttasymbolit jäävät muuten mysteeriksi.

Opettelu kannattaa, sillä kun peli nappaa otteeseensa, se ei päästä irti sitten millään. Erilaista tekemistä on koko ajan ja tehtäviäkin Monolithin mukaan suoritettavaksi yli 600. Muutama kymmenen tuntia ei riitä Xenobladen kohdalla mihinkään, tekemistä on taatusti kolmenumeroiseksi määräksi tunteja. Mutta mikä parasta, se tekeminen on koko ajan hauskaa. Oli kyseessä sitten vain pelkkä tutkimusmatkailu, tehtävien suorittaminen tai vaikkapa luotaimien päivittäminen erilaisiksi, peli onnistuu pysymään jatkuvasti mielekkäänä. Ainoastaan alun ensimmäiset tunnit peli hieman laahaavat, mutta kunhan Miran kaunis luonto avautuu kokonaisuudessaan pelaajan eteen, ei paluuta arkeen ole luvassa pitkään aikaan.

Tämä on mainos:

Tekemisen määrään ja maailman laajuuteen liittyy toisaalta pelin toinen, selkeä moite. Tarina on sinänsä pätevä ja kelvollisesti kirjoitettu, mutta se jää todella helposti taka-alalle kaiken muun tekemisen joukossa. Ongelma korostuu pienempiä tarinallisia yksityiskohtia sisältäviä Affinity-tehtäviä suorittaessa. Eri hahmot ja paikat löytyvät usein juuri Affinity-tehtävistä ja vaikka ne eivät muutamaa lukuun ottamatta olekaan pakollista, ne sisältävät usein yhtä paljon tarinaa kuin varsinaiset tarinatehtävät. Niinpä tarina meinaakin unohtua välillä kokonaan kaikkea muuta kivaa suoritettaessa. Matka jatkuu usein vasta kun eteneminen tyssää jonkun tietyn pelimekaanisen elementin puutteeseen. Tällä välin on tietysti jo komeasti ehtinyt unohtamaan mitä edellisessä tarinatehtävässä oikein tapahtuikaan.

Nämä ongelmat ovat kuitenkin lopulta varsin pieniä, sillä X on kokonaisuutena erinomainen. Erityismaininta on tällä kertaa annettava kuitenkin musiikille. Edellisen pelin säveltäjäkombo on tällä kertaa vaihdettu mm. Attack on Titanista tunnettuun Hiroyuki Sawanoon ja lopputulos on jakanut mielipiteet vahvasti. Itse kuulun Sawanon musiikista tykkäävään ryhmään, vaikka eittämättä soundtrack on mielenkiintoinen sekoitus perinteisempää fantasiamusiikkia ja juustoisia rockrapmetal-kipaleita. Sarjan edellistä osaa tieteisfiktiomaisempaan ilmeeseen Sawanon musiikki sopii hyvin ja etenkin maailmankartalla eri alueiden komeat taustamusiikit palvelevat tarkoitustaan erinomaisesti.

Xenoblade Chronicles X on juuri niin hyvä kuin sen toivottiinkin olevan. On selvää, että Mira-planeetta on pelin suurin sankari, sillä sen loistokkuutta on vaikea kuvailla sanoin. Lopusta huolehtii planeetan pinnalta löytyvä tekemisen määrä, joka ei todellakaan lopu kesken. Huikeaa on myös se, miten paljon peli muuttuu pelaamisen aikana uusien pelimekaanisten yksityiskohtien myötä. Kun pelaamisen joutuu kerta toisensa jälkeen lopettamaan Wii U -padin akkuvalon vilkkumiseen, jotain on todellakin tehty oikein.

Xenoblade Chronicles XXenoblade Chronicles X
HQ
HQ
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Laaja ja loistokas maailma, monipuolinen pelimekaniikka joka ei pitele kädestä, käsittämätön määrä mielekästä ja hauskaa tekemistä
-
Tarina jää paikoin taka-alalle, jotain voisi selittääkin
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä