Vuonna 2015 julkaistiin muokattava ja hintava ohjain Xbox Elite Controller. Sen oli tarkoitus olla asiaansa omistautuneen tosipelaajan ohjain, jossa kaikki on viimeisen päälle tehtyä. Vuoden 2019 lopulla markkinoille saatiin päivitetty versio Xbox Elite Series 2 Controller. Ohjain on edelleen hyvin hintava, hyvin painava ja hyvin laadukas, mutta ei yllättäen niin muokattava kuin olisin odottanut.
Laitearvioita tehdessäni painotan aina, etten koe olevani niin sanottu teknologinen eläin. Siksi keskityn arvioissani tarkkojen mittaustulosten sijasta aina siihen, miten helppoa laitteen käyttöönotto on, ja miten miellyttävää se tärkein eli varsinainen käyttäminen on.
Tavallisen käyttäjän kannalta merkittävimmät erot perinteiseen Xbox One -ohjaimeen ovat alapuolelle sormenpäiden ulottuville sijoitetut neljä siipiohjainta, joita olen tavannut nimittää takalärpäkkeiksi. Lisäksi ohjaimen akku on sisäänrakennettu, joten perinteisiä paristoja ei voi käyttää. Latauspiuha on onneksi riittävän mittainen, ja johdon pinta on punottu. Tämä tekee piuhasta kestävän tuntuisen.
Koko ohjain on ilmeisesti yksi iso metallimöhkäle, joka on kiedottu kumiin ja muoviin. Näin ollen massan tuntu on läpitunkeva. Pyssyttelypelien tiimellyksessä mieleen tulevat hakematta ne menneet ajat valtion leivissä, kun käsissä kulkeva musta metalli oli rynnäkkökivääri. Ohjaimen massa saattaa aiheuttaa ranteiden kipeytymistä, mikäli käsiään pitää pitkään samassa asennossa.
Niitä mainitsemiani takalärpäkkeitä eli siipiohjaimia on kummallekin kädelle kaksi kappaletta, ja siipiohjainten toiminnan voi ohjelmoida haluamakseen joko Xboxin sovelluksella, tai sitten verkosta ladattavalla ohjelmalla PC:llä. Kumpikin ratkaisu toimii hyvin pienen opettelun jälkeen. Suosittelen silti ohjaimen tuunailua ihan vain Xboxilla. Vähänkään isosormisemmalla pelaajalla tulee olemaan ongelmia kahden vierekkäisen siipiohjainten kanssa, sillä metallinen lärpäke on varsin pienikokoinen. Kaikkiaan neljän uuden napin käytön opetteleminen tuo mieleen kitaralla sormituksen harjoittelemisen. Onneksi siipiohjaimet saa halutessaan otettua pois kokonaan, sillä ne ovat paikoillaan tehokkaan magneetin avulla. Itse valitsin poistaa toisen kahdesta vierekkäisestä takalärpäkkeestä, ja ohjelmoin niiden toiminnaksi analogitatin napautuksen eli R3- ja L3-napin. Tämä vapauttaa tatin käytön vain siihen ohjaamiseen, ja samalla hidastaa sen tatin kulumista käytössä.
Kämmeniin jäävä osuus on kietaistu karhennettuun kumiin, joten ohjain ei pääse lipsumaan kourissa. Liipaisimet ovat nekin metallia, ja niissä on oma nyppykarhennuksensa. Näiden liipaisimien herkkyyttä pystyy säätämään mekaanisesti kolmeen eri asentoon, ja halutessaan voi vielä tehdä hienosäätöä Xboxin sovelluksessa niin halutessaan. RB- ja LB-napit eli niin sanotut "bumperit" ovat aluksi hämmentävän herkkiä ja napakoita verrattuna tavalliseen Xbox One -ohjaimeen, mutta tähänkin tottuu alle viidessä minuutissa. Enemmän aikaa vaatii takalärpäkkeiden eli siipiohjainten käyttöön oppiminen. Ristiohjaimen alla on tehokas magneetti, ja valittavina ovat perinteinen risti tai sitten kuppimainen pyöreä ratkaisu. Itse valitsin ottaa käyttöön perinteisen ristiohjaimen, mutta joissakin peleissä sujuva ristiohjaimen pyöritys tulee varmasti tarpeeseen.
Huomiota kiinnittää se, että kaikkiaan nappien ja analogitattien tuntuma on erilainen verrattuna tavalliseen Xbox Onen ohjaimeen. Mahdollista on tietysti, että vanha ohjaimeni on kulunut käytössä, minkä vuoksi uudenkarhea Elite-versio tuntuu oudolta. Kaikkiaan ohjaimesta huokuu laatu, ja syytä onkin: hintaa kertyy melkein 200 euroa.
Erilaisia profiileita on ohjelmoitavissa kolme kappaletta. Tämä tullee käyttöön erilaisissa pelien lajityypeissä, jos pelaaja sattuu olemaan varsinainen salamasormi. Itse en taatusti jaksa opetella kuin yhden profiilin, eli jo aiemmin mainitsemani tattien napautukset (R3 ja L3) siirrettynä siipiohjaimiin.
Ohjaimen mukana tulee vankkaa tekoa oleva säilytyskotelo, johon käyttämättä jääneet vaihto-osat kannattaa säilöä. Erikoista on sekin, että mukana on pieni lataustelakka, jos sellaista haluaa käyttää. Lisäksi ohjaimen lataaminen onnistuu pienen aukon kautta silloinkin, kun ohjain on sisällä kotelossaan.
Mitä huonoa ohjaimessa sitten on jo mainitun korkean hinnan lisäksi? Mukana toimitettava käyttöohje on suorastaan aneeminen, ja asetuksien muokkaamiseen tarkoitetun ohjelmiston käytön oppimisessa menee jokunen tovi. Mitenkään ylivoimaisesta työpanoksesta ei ole kyse, mutta esimerkiksi aiemmin arvioimani PS4:n Elite-ohjain Astro C40 TR Controller tutustutti käyttäjän ohjelmistoonsa paljon paremmin. Toinen huono puoli on, ettei tatin ja ristiohjaimen paikkaa voi vaihtaa. Jos siis oma mieltymys on enemmän PS4-ohjaimen suuntaan tattien sijoittelun suhteen niin se on voi voi.
Kokonaisuutena Xbox Elite Series 2 Controller on hyvä hankinta, jos korkea hinta ei pelota. Perusohjain tekee työnsä aivan hyvin, mutta pelinautinto kasvaa selvästi, jos käytössä on Elite-ohjain. Varsinkin sen jälkeen, kun on opetellut siipiohjainten eli takalärpäkkeiden käytön lihasmuistiin.