WrestleQuest yhdistää vapaapainin ja roolipelaamisen

Videopelit saattavat joskus tuntua siltä, että niissä vain toistetaan samoja tuttuja kaavoja. Näin pelit alkavat tuntua toistensa kopioilta. Sitten mukaan tuleekin joku, joka tekee asiat ihan uusiksi.

En ole perillä vapaapainin maailmasta, joten nimet Jake the Snake ja Randy Savage tai pelin ohuen ohut tarina eivät tee vaikutusta. Se sijaan roolipelaaminen sopii minulle oikein hyvin, ja toteutuskin on monin tavoin oikein hyvä. Kehässä ottelut ovat vuoropohjaisia klassisilla tekniikoilla vapaapainin malliin. Vastustajan väsyttämisen lisäksi sidontaa varten mukana on myös yleisön hypemittari. Jos tekee alati vain samoja hyökkäyksiä, hypemittari laskee ja vastustaja vahvistuu. Jos taas yleisöä viihdyttää, saa siltä voimaa itselleen. Moinen ei vaikuta suuremmin ottelun lopputulokseen, mutta pelimekaniikka on hauska alleviivaten yleisön merkitystä. Kaverin kanssa otteleminen ja kummalliset erikoishyökkäykset ovat nekin mukana, ja painijoilla on toki omiakin liikkeitään.

Ottelut ovat monella tavalla hyvä otos koko pelistä. Toteutus on onnistunut ja viihdyttävä myös ulkoisesti. Pikseligrafiikkaa on mukava katsella, mutta liikeanimaatioihinkin on panostettu. Huumoria on mukana yksityiskohdissa, ja ote on juuri sellaista kuin paininnalta voisi odottaa. Tarina ei ole kummoinen, mutta muuten ainakin homma toimii.

Vapaapainin ja roolipelaamisen yhdistelmä on se oma juttu. Vuoropohjaisten taisteluiden ohella mukana on maailmankartta, uusien kykyjen hankkiminen, kokemuspisteiden kerääminen ja kokemustasojen kartuttaminen. Ympäristöjen tutkiminen tuntuu sekin hyvin perinteiseltä, ja jokaisessa on jotain mukavaa löydettävää. Maailma on suunniteltu leikkisyys mielessä, sillä leluilla ja figuureilla on oma paikkansa.

Täydellistä ei meno kuitenkaan ole. Kuten jo sanoin, tarina ja henkilöhahmot jättävät tyystin kylmäksi, mutta myös äänimaailma on paikoin lattea. Peliin sopivaa musiikkia on runsaasti, mutta ärsyttävä ääninäyttely ja muut äänet käyvät hermoille. Pelin yleinen rakenne alkaa sekin toistaa itseään muutaman tunnin jälkeen. Pelaaminen onkin parhaimmillaan pienissä erissä.

Tällä kertaa mukana ei ehkä ole roolipeleille ominaisia mieleen jääviä hetkiä, mutta se ei haittaa. Tällä kertaa ei noudateta perinteistä kaavaa, vaan tehdään jotain uutta. Pelinkehittäjien innostus niin vapaapainiin kuin roolipeleihin on tarttuvaa.

WrestleQuest on vuoden omintakeisin peli. Se onnistuu kaikessa riittävän hyvin. WrestleQuest ei ehkä ole se vuoden kovin indiepeli, mutta huumori ja yleinen toiminta ovat kokemisen arvoiset.