World of Warcraft: Dragonflight on askel oikeaan suuntaan

18 vuotta on kulunut, joten World of Warcraft on uudistuksen tarpeessa. Pelimoottori, grafiikka ja pelimekaniikka ovat toki kokeneet päivityksiä, mutta itse tarinaa on koko ajan hankalampi seurata. Tämän vuoksi se edellinen laajennus Shadowlands oli monille pettymys. Uusi laajennus Dragonflight on kuitenkin toista maata, sillä peli on taas helpommin lähestyttävä ja jännittävä.

Shadowlands keskittyi kuolemaan, tuhoon ja kuolemanjälkeiseen elämään kaikkine filosofisine teemoineen, mutta Dragonflight on jotain aivan muuta. Painopisteessä on elämä, olemisen sietämätön ilo, optimismi ja halu luoda parempi maailma lohikäärmeiden lapsille. Tilaa on toki myös ongelmille ja surulle. Dragonflightissa matkataan Azerothin lohikäärmeiden syntysijoille, ja nämä elikot siis suojelevat itse elämää.

Suosittelen aloittamaan pelaamisen Drachtyr-rodulla, joka kuuluu Evoker-hahmoluokkaan. Aloitusalueen koluaa läpi muutamassa tunnissa, ja näin saa muihin rotuihin verrattuna paremman käsityksen uudesta tarinasta. Drachtyr on pelattavissa vain Evokerina. Pelaaminen alkaa tasolta 58, kuten kaikilla muillakin neutraaleilla hahmoluokilla. Vasta myöhemmin valitaan puoleksi joko Horde tai Alliance. Monia aiemmin mahdottomina pidettyjä yhdistelmiä rotujen ja hahmoluokkien kesken on nyt avattu. Hauskuuden osalta moinen on hieno juttu, mutta ei välttämättä pelimaailman oman logiikan suhteen.

Drachtyr asuttaa yhtä Dragon Islen viittä aluetta. Mukana on keskuskaupunki, johon kaikki pelaajat pääsevät. Aluksi kaupunki näyttää suurelta, mutta pian pääsee lohikäärmeillä ratsastamaan, joten paikasta toiseen pääsee vauhdilla. Toisaalta jos yleensä on tavannut matkoillaan kerätä paljon kasveja ja malmeja, ei lohikäärme ole se paras matkantekoon.

Sen isoimman vaikutuksen tekevät kaikki pienet päivitykset, jotka eivät liity laajennukseen itseensä. Käyttöliittymä on täysin muokattava samaan tyyliin kuin Star Wars: The Old Republic silloin joskus. Nikkarointijärjestelmä on aiempaa erikoistuneempi muiden modernien MMO-pelien tyyliin. Toisin sanoen pääpelin sisäinen rakenne on kokenut ison päivityksen. Se on sanottava, että muutoksiin tottuminen vie oman aikansa. Uusi graafinen kiilto saa onneksi pelin tuntumaan taas uudelta.

Kykypuu on laitettu uuteen uskoon, ja kokonaisuus on aiempaa helpommin hallittavissa. Pisteitä vain on pakko käyttää puun eri oksiin, joista kukin edustaa omaa erikoistumista. Siksi vaikutelmana on, että valinnanvaraa on aiempaa vähemmän. Kysymys on varmaankin tasapainotuksesta.

Toisaalta tehtävät ovat pääasiassa samanlaisia kuin ennenkin. Toiset ovat hyviä, toiset menettelevät, ja osa on sitten suorastaan surkeita. Tehtäviin jaksaa kuitenkin ryhtyä, sillä laajennuksen pahis esitellään nopeasti, ja siitä tarina lähtee kehkeytymään. Olkoonkin, että käänteet ovat jokseenkin ennalta arvattavia.

Luolastot ovat hyvin tehtyjä ja hyvin samanlaisia kuin Shadowlandsissa. Jokaisella on oma teemansa ja suunnitteluajatuksensa.

Dragonflight kertoo tarinansa usein sivuhahmojen näkökulmasta, ja se on maanläheistä ja uskottavaa. Maailma tuntuu oikealta. Tämä on iso askel oikeaan suuntaan.