Wolfs (Apple TV+) on hyvällä tavalla pieni elokuva

Wolfs on yksi kuluvan vuoden "pienimmistä" elokuvista. Tämä ei ole huono asia. Me vain elämme maailmassa, jossa kaiken aina trillereistä toimintaelokuviin saakka voivat, ja niiden pitäisi, laajentua siten, että päähenkilöt paljastavat kansallisia salaliittoja ja jopa pelastavat maailman. Wolfs on kuitenkin hyvin pienimuotoinen ja henkilökohtainen tarina kahdesta rikollisesta, jotka yhtenä yönä kohtaavat. Eikä heidän tekemisillään ole juuri mitään vaikutusta ympäröivään yhteiskuntaan. Ja juuri siksi Wolfs on tervetullut.

Wolfs on Spider-Man-ohjaaja Jon Wattsin työtä. Nyt yhdistyvät draamalliset keinot nokkelaan komediaan ja sujuviin toimintakohtauksiin. Toisin sanoen lajityypistä toiseen loikitaan, mutta maltillisesti.

George Clooney ja Brad Pitt esittävät nimettömiä rikollisia, jotka ovat luoneet itselleen kiikkerästi tasapainossa olevan uran ongelmien hoitajina. Hotellihuoneesta löytyy kuollut ruumis, ja alueellinen syyttäjä soittaa Clooneylle pyytäen hankkiutumaan ruumiista eroon. Paikalle ilmaantuu myös Pitt, ja yleensä yksin työskentelevät alansa ammattilaiset ovat pakotettuja toimimaan yhdessä. Yöstä on tulossa pitkä.

Koko elokuva sijoittuu muutaman tunnin matkalle myöhäisestä yöstä varhaiseen aamuun. Pääkaksikolla on paljon pelissä, mutta kyse on silti hyvin pienestä tarinasta pienillä panoksilla. Elokuva on helppo ottaa vastaan, eikä tarjolla ole isoa loppurytinää. Silti kokonaisuus on hyvin rakennettu, ja katsojalle syötetään vähitellen juuri sen verran kuin voi hyvin ja helposti ottaa vastaan.

Clooney ja Pitt ovat näytelleet yhdessä aiemminkin, ja ovat selvästi sinut toistensa seurassa. Käsikirjoitus ei aina pysy dialogissaan tilanteen tasalla, mutta kaksikko saa kohtauksen silti toimimaan kokemuksen ja ammattitaidon voimin. Apuna ovat niin ikään hyvää työtä tekevät Austrin Abrams ja Zlatko Burić.

Joillakin osa-alueilla olisi ollut parantamisen varaa. Elokuva on parhaimmillaan silloin, kun Clooney ja Pitt saavat läväyttää jokaiseen kohtaukseen pienen komediallisen panoksen. Niin ja niissä toimintakohtauksissa ei oikein ole särmää. Niitä ei onneksi ole montaa, mutta jälkimmäisen puoliskon takaa-ajo autolla kestää liian pitkään, ja tulitaisteluissa saisi olla räväkämpää leikkausta ja kuvausta. Parhaimmillaan elokuva on silloin, kun henkilöhahmot vain puhuvat keskenään. Siinä se elokuvan viihdyttävyys melkein tyystin onkin, ja ainoa syy, miksi Wolfs on edes olemassa.

On sanottava sekin, että elokuvan musiikki on todella pettymys. Luvassa on jotain B-luokan trilleriä toisen luokan suoratoistopalvelussa. Näin ollen elokuva ei jää musiikkinsa puolesta millään tavalla mieleen.

On silti helppo hymyillä, kun Clooney ja Pitt pistävät parastaan. Hyvä näytteleminen karismaattisilla osaajilla on todellakin riittävästi elokuvan pelastukseksi. Tässä on osoitus osaavien näyttelijöiden merkityksestä.