Wolfenstein: Youngblood

Istahtaessani pelaamaan Machine Gamesin tulevaa Wolfenstein: Youngbloodia en tiennyt, että sen kehityksessä auttaa myös Arkane Studios. Kenttäsuunnittelu ja ympäristön taiteellinen tyyli tuovatkin mieleen Dishonoredin. Kenttään on kätevästi tehty myös erilaisia etenemisreittejä, ja pelaaminen tuntuu hieman avoimemmalta verrattuna Wolfenstein II: The New Colossukseen. Pääsin kokeilemaan E3-demoa ennen E3-messujen alkua.

Uusi Wolfenstein sijoittuu 1980-luvulle eli vuosikymmeniä The New Colossuksen jälkeen. BJ ja Anya asuvat vapaassa maassa, josta natsit on ajettu pois. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla, joten BJ kutsutaan takaisin palvelukseen. Matka suuntautuu Ranskaan, eikä kaikki suju suunnitelmien mukaan. Apua tarvitaan, ja tässä vaiheessa mukaan astuu pelaaja itse.

Tällä kertaa pelataan toisella BJ:n tyttäristä Jess ja Soph. Siskokset suuntaavat Pariisiin isää etsimään, ja tietysti myös natseja tappamaan. Pelissä onkin vahva painotus co-op-pelaamiseen. Pelaajan ohjastaessa toista siskoa, toista siskoa ohjaa joko oikea ihmispelaaja tai tekoäly. Pelaaminen vaihtelee hieman sen mukaan, kummalla siskolla valitsee pelata. Ero tulee esiin lähinnä käytössä olevissa aseissa ja erikoiskyvyissä eikä niinkään tyttöjen erilaisissa persoonissa. Kehittäjien itsensä mukaan kyvyt ja aseet pystyy kuitenkin sovittamaan omalle pelityylille mieleiseksi.

Kaverin kanssa pelaamiseen liittyen uutta on käsimerkkien käyttö. Niiden käyttö palauttaa esimerkiksi terveyspalkkia, joten niiden käytöllä voi todellakin helpottaa omaa pelaamistaan. Idea on mukava, ja pitää siskokset jatkuvasti toisiinsa yhteydessä pelaamisen aikana.

Toinen kiintoisa ominaisuus on jaettu elämien lukumäärä. Taistelussa kaatuvan siskon voi onneksi herättää takaisin mukaan. Jos kuitenkin kuolema korjaa, on siskoksilla yhteensä vain tietty määrä uusintoja tarjolla. Jos kuolo korjaa lopullisesti, on käsillä oleva kenttä aloitettava kokonaan alusta. Taistoissa ansaituilla kokemuspisteillä avataan siskoksille uusia kykyjä käyttöön. Kykypuussa ei tuntunut olevan mitään erityisen ihmeellistä, mutta ainakin odotettavissa on pelaamisen monipuolistumista ajan kanssa.

Pelaaminen ei ole puhtaasti lineaarista, ja peli avautuukin aloitusjakson jälkeen. Tehtäviä voi ilmeisesti pelata haluamassaan järjestyksessä eri puolilla kaupunkia, ja kenttäsuunnittelu tuokin selvästi enemmän mieleen juuri edellä mainitun Dishonoredin kuin The New Colossuksen. Bethesda kutsuu Youngbloodia kaikkein avoimimmaksi Wolfensteiniksi.

Wolfenstein: Youngblood tarjoaa melkoisesti haastetta. Osa vihollisista vaatii kaatuakseen melkoisen paljon lyijyä, eikä kaato aina onnistu suoraviivaisesti vain päähän ampumalla. Joskus peli selvästi edellyttää pelaajalta tietynlaisen patruunan käyttöä tietynlaista vihollista vastaan. Pelkän demon avulla ei tästä pelimekaniikasta kuitenkaan saanut kattavaa käsitystä. Tarkoituksena lienee rohkaista pelaajia käyttämään erilaisia aseita erilaisissa tilanteissa.

Erilaisten aseiden välillä vaihteleminen, varjoissa hiiviskeleminen ja välillä avoimeen pyssyttelyyn ryhtyminen ovat kaikki toimivasti toteutettuja. Meno todellakin tuntuu Wolfensteinilta, joskin ehkä hieman nopeatempoisemmalta kuin ennen. Niin ikään kaverin kanssa pelaaminen tuntuu istuvan muuhun kokonaisuuteen hyvin. Harmillisesti en päässyt demon aikana kokeilemaan, miltä pelaaminen tuntuu yksin tekoälykaverin kanssa koettuna.

Wolfenstein: Youngblood siis yhdistää 1980-luvun estetiikkaa sarjalle ominaisiin ominaisuuksiin, ja kokonaisuudessa uutta on juurikin kaverin kanssa yhdessä pelaamisen elementti. 26. heinäkuuta sitten nähdään, miten se iso kokonaisuus toimii.