Ei voi olla helppoa olla natsi. Vaikka nämä ovat edelleen zombien ja avaruuden muukalaisten rinnalla hyvin kiitollisia vihollisia, on toinen maailmansota silti hiipunut toimintagenren kärjestä. Medal of Honor ja Call of Dutykin ovat siirtyneet vallan toisiin aikakausiin. Mutta nyt on taas aika pyyhkiä pölyt Kolmannesta valtakunnasta, sillä vanha kunnon Wolfenstein nostaa jälleen päätään.
Uppsalalainen Machine Head -studio esitteli minulle videota rinnakkaistodellisuudesta, jossa liittoutuneet hävisivät toisen maailmansodan. Vuonna 1992 julkaistun alkuperäisen Wolfensteinin päähenkilö B.J. Blazkowicz selitti tilannetta karhealla äänellään:
"Olen ollut poissa liian kauan. Liian paljon on muuttunut..."
Vuosi pelissä on 1960, ja muuttunutta asiaintilaa esitellään komeilla kuvilla. Natsit saivat tässä maailmassa ydinaseet käyttöönsä vuonna 1948, ja kuusi vuotta myöhemmin nämä laskeutuivat jo kuuhun. Berliinin paraatit ovat komeampia kuin koskaan, eikä mihinkään suuntaan voi katsoa näkemättä natsilippua liehumassa tolpan nokassa. Saksalaisen Lontoon kaduilla tömistelevät kolmimetriset mechit. Blazkowiczin mukaan sota ei ole kuitenkaan vielä ohi, vaikka natsit niin luulevatkin. Ruutua koristaa teksti Wolfenstein: Third Reich, vaikka Machine Head huomauttaakin pelin oikean nimen olevan The New Order.
B.J. Blazkowicz on maannut pahan onnettomuuden jälkeen koomassa 14 vuotta, ja tämä herää pelin alussa mielisairaalasta. Paksunahkaisellekin miehelle tulee melkoisena järkytyksenä huomata, että natsit voittivat sodan. Ideana on, että pelaaja kokee tämän historian uudelleenkirjoituksen Blazkowiczin silmien lävitse. Pelaaja on BJ, eikä vain pelaa tätä, kuten Machine Head asian kuvailee.
Esirenderoidut kasvot ruudulla todistavat, että vanha pikselipää on saanut antaa tilaa BJ:n uusille kasvoille. Toiset kasvot kuuluvat hoitaja Anyalle, joka seuraa Blazkowiczia tämän seikkailulla.
Kun itse pääsen puikkoihin, löydän BJ:n ylellisestä junanvaunusta kahvikuppi kädessään. Täällä tämä tutustuu pelin keskeisiin vihollisiin Frau Engeliin ja Bubiin. Engel on korkea-arvoinen natsiupseeri, ja Bubi on tämän Errol Flynn -viiksillä varustettu hupipoika. Molemmat ovat tietysti blondeja, ja näillä tuntuu olevan hyvin omalaatuinen, värikäs suhde. Jo Bubin nimi saa minut hihittelemään.
"Stellen Sie den Kaffee auf den Tisch", Engel komentaa saksaksi, ja tuijottaa BJ:tä hetken, ennen kuin kommentoi tämän arjalaista ulkomuotoa. Bubi pitää erityisesti BJ:n silmistä. Nyt on kokeen aika, koska Engel haluaa tietää virtaako sankarimme suonissa puhtaan arjalainen veri. Tämä laittaa Lugerinsa pois ja laskee pöydälle kaksi kuvaa, joista toisessa on suu ja toisessa silmä. Saan valita kumpi näistä on kauniimpi ja osoitan silmää. Seuraavista valitsen perhosen. Lopuksi vuorossa ovat kallo ja hämähäkki, ja näistä pitäisi valita se joka inhottaa eniten. Koetan tehdä valinnan, mutta kohtaankin Lugerin piipun.
"Jos et olisi ollut arjalainen, olisit osoittanut asetta", Engel toteaa, ja pyyhkäisee sitten hullun naurun saattelemana lyhyeen kokeen pöydältä täytenä höpönä.
Omalaatuisia mielipelejä. Epäilen kuitenkin, että tekemäni valinnat vaikuttavat peliin jollain tapaa, ja Machine Games selittääkin, että aikalinja ja peli muuttuu alussa tehtyjen valintojen mukaan. Yhdessä suuntaa on enemmän hiippailua, toisessa enemmän toimintaa. Tällä kasvatetaan potentiaalista peliaikaa. Ja kuten alkuperäisessäkin, on tälläkin kertaa mukana runsaasti salaisuuksia ja keräilyesineitä löydettäväksi.
Ajassa loikataan eteenpäin, ja saan kokea palasen pelin ensimmäisen kolmanneksen lopusta. Tässä tavataan vastarintaliikkeen sotureita, jotka ovat tunkeutumassa tutkimuslaboratorioon. Minun kohteekseni valitaan radiotorni. Jossain räjähtää ja patsas syöksyy taivaista kohti. Vältän sortumaa ja nappaan aseen käteen, koiraa muistuttavan mechin koittaessa käydä päälle. BJ toteaa tämän näyttävän nälkäiseltä ja hiippailee toiseen suuntaan.
Pian kuitenkin joudun uuteen yhteenottoon, kun punasilmäinen mech räimii sankariamme sähköiskuilla. BJ kyykkää kivien taakse suojaan ja tykittää panssarimörköä sieltä käsin, kunnes se makaa maassa mekaanisesti uristen.
Päästyään laboratorioon BJ joutuu natsien yllättämäksi ja pistää villisti vastaan kahdella pistoolilla yhtä aikaa. Saksalaiset huudot kaikuvat ilmassa ja musiikki jumputtaa. Löydän suuren konekiväärin, jonka avulla tappamisesta tulee liukuhihnahommaa. Mielenkiintoista tässä kiinteässä tykissä on se, että sen takaa voi kurkistella useammasta kulmasta yhden vakionäkymän sijasta.
Saavutan viimein suuren huoneen, jossa on natsien avaruusohjelmaa käsittelevä näyttely. Valtaisaa kuun pienoismallia ympäröivät useat plakaatit, joissa kerrotaan natsien saavutuksista, sekä tusina heilaavaa astronauttipatsasta. Tämä maistuu vahvasti Iron Skylta, mutta se sopii Wolfensteinin universumiin yllättävän hyvin.
"Te... laitoitte natseja kuuhun... Haista kuu paska", BJ murisee kaunaisena taivaankappaleelle. Tämä onkin yksi harvoista sankarin omista repliikeistä.
Kohtaan myöhemmin keveitä aivopähkinöitä sekä tasohyppelyä, ja tästä alkaakin työläs kiipeäminen torniin. Natsit tarjoilevat jatkuvaa tulitusta, ja tippuvaa romua saa väistellä urakalla. BJ potkaisee jarrut irti hissistä ja toteaa "mikä voisi mennä pieleen?"
Löydän myöhemmin tutkimuskeskuksesta laserin, jonka haluan tietenkin lisätä valikoimaani. Hetken pulmailemisen jälkeen pääsenkin käsiksi lasihäkkiin. BJ vilkaisee vanhaa asettaan ja heittää sen tuhahduksen saattelemana mäkeen ennen kuin tarttuu valtaiseen lasertykkiin. Avuliaat natsit ryntäävät huoneeseen, jotta voin testata uutta asetta, joka tuo mieleen aiemman Wolfensteinin mielikuvituksekkaan valikoiman. Yksi laaki muuttaa natsin lammikoksi kuumaa ketsuppia.
Demo päätettiin tähän lahtaukseen. Kaiken kaikkiaan Wolfenstein: The New Order tuntuu lupaavalta, joskin ylilyövältä toimintapeliltä, joka tarjoilee muistettavia hahmoja sekä hauskoja aseita. Jos haluaisin olla todella antelias, voisin sanoa, että siinä on myös vivahteita The Chronicles of Riddickistä. Jos Machine Games pysyy tällä tasolla, voimme odottaa pelimaailman jämerimmän anti-natsin voitokasta paluuta hyvissä tunnelmissa.