Wolcen: Lords of Mayhem on tunnelmallinen ja näyttävä Diablon serkku

Wolcen Studion kehittämä ja julkaisema Lords of Mayhem saatiin PC:lle vuonna 2020, ja nyt tuotos kääntyy myös konsoleille. Wolcenissa pelaaja ottaa noidanmetsästäjän roolin toimien osana yliluonnollisen etsimiseen ja tuhoamiseen erikoistunutta sotajoukkoa. Ironisesti päähenkilössä herää pelin alussa selittämättömiä yliluonnollisia voimia. Näiden johdosta hän joutuu pakenemaan omasta joukostaan selvittääkseen ihmeellisen ilmiön alkuperää ja tarkoitusta. Pikkuhiljaa avautuva juoni on kohtalaisen hyvä ja mukaansatempaava, mutta pelin uskottavuus kärsii pahasti päähahmon tönköstä ääninäyttelystä. Muuten ääninäyttely on hyvää ja peli sisältää paljon puhuttua dialogia mielenkiintoista maailmaa ja toimivaa tarinaa värittämään. Siksi onkin sääli, että päähenkilön tökeröt höpinät pilaavat ison osan pelin tarinallisesta potentiaalista.

Ulkoasu on todella näyttävä ja tunnelmallinen. Synkkä maailma on vaikuttava ja sopii peliin kuin käsi taskuun. Diablosta otetut vaikutteet ovat kuitenkin niin räikeitä ja runsaslukuisia, että kokemus tuntuu monin paikoin lähes suoralta, joskin huonommin toteutetulta, kopiolta. Kaikki aina valikoista ja taistelumekaniikasta pelin tunnelmaan saakka on kopioitu lajityypin kultaisen kärjen muotista, ja tätä omaperäisyyden puutetta on vaikea olla tiedostamatta.

Jotain omaperäistäkin on, ja kenties paras osa on ainutlaatuinen, todella laaja ja virkistävän vapaamuotoinen hahmonkehitys. Pelaajaa ei ole rajoitettu vain tiettyyn hahmoluokkaan, vaan räätälöidä voi uskomattoman laajasta passiivisten taitojen valikoimasta yhdistellen mieluisekseen. Valinnanvaraa erilaisille lähestymistavoille on melkeinpä päänvaivaksi asti. Hieno idea kaatuu käytännössä kuitenkin siihen, että tietyn tyyppiset taidot ja loitsut ovat käytössä vain tietyn tyyppisillä aseilla, joten loitsujen ja lähitaistelutaitojen tai jousella ampumisen yhdisteleminen ei onnistu. Tästä johtuen käytännössä pelaaja ajetaan valitsemaan yksi ainoa pelityyli ja omistautumaan sille. Onneksi taitopisteet ja hahmonkehityksen voi nollata ja polkunsa valita uudestaan kultaa vastaan.

Itse taisteluilla olisi potentiaalia, mutta ne kärsivät pahasti pienistä bugeista ja toteutuksen tökkimisestä. Lähitaistelu toimii ja on viihdyttävää, mutta kaikki tähdättävät taidot ja loitsut aiheuttavat enemmän vauriota pelaajan mielenterveydelle kuin vihollisille, sillä niiden suuntaaminen on todella huonosti toteutettu. Erilaisia taitoja ja loitsuja on paljon, mutta lopulta suurin osa näistä on melko hyödyttömiä, ja parhaiten pahikset saa kaadettua vain muutamaa eri kykyä käyttämällä.

Pelin edetessä avautuu vielä kyky muuttua kouralliseksi erilaisia jumalolentoja, joilla demoneita pääsee kurmuuttamaan. Muodonmuutokset ovat näyttäviä, mutta tarjoavat lopulta hyvin vähän lisäsisältöä taisteluiden bugientäyteiseen tiimellykseen.

Raivostuttavin osa ja isoin miinus tulee valikoiden käytön ja kaupankäynnin pahasta ontumisesta. Valikoissa liikkumisen kääntäminen peliohjaimelle on mennyt isosti pieleen ja aiheuttaa tukoittain harmaita hiuksia. Varusteiden valinta, vertailu ja muokkaaminen, hahmon ja taitojen kehitys sekä kaupankäynti ovat kerrassaan raivostuttavaa puuhaa, ja näiden kanssa tuskailu meinaakin ajaa poistamaan pelin kovalevyltä heti ensihetkillä. Kun tähän yhdistää löydettävien varusteiden todella runsaan määrän, on pöytä katettu kerrassaan katastrofaalista kokemusta varten.

Jokunen plussapiste plopsahtaa toimivasta moninpelistä. Verkossa vihollisia pääsee lahtaamaan enimmillään neljän pelaajan porukassa, ja kavereiden kanssa kaikkien kompastuskivien unohtaminen on hieman helpompaa.

Wolcen on näyttävä, mutta kaikilta muilta osa-alueiltaan keskinkertaisuudenkin rimasta jäävä kopio Diablosta, joka ei motivoi pelaamaan edes päätarinaa loppuun saati sen jälkeisen sisällön tahkoamiseen. Moninpeli antaa hieman lisäpotkua, mutta siltikään peli ei yllä hintalappunsa arvoiseksi. Iso osa ongelmista olisi varmasti korjattavissa päivityksillä, ja sellaisia sopii toivoa ilmestyväksi mahdollisimman pian, mutta julkaisuhetkellä konsolikäännös ei vakuuta edes toimintarooliepelien vannoutunutta fania.