Wind River

Taylor Sheridan on käsikirjoittaja, jonka CV vakuuttaa tiukkojen elokuvien ystävän helposti. Wind River muodostaa temaattisen trilogian elokuvien Sicario (2015) ja Hell or High Water (2016) kanssa, mutta erikoisena vetona se on tästä kolmikosta ensimmäinen, jonka Sheridan on myös itse ohjannut.

Leffan tapahtumat keskittyvät lumiseen Wyomingiin, jossa Wind Riverin intiaanireservaatin alueelta löytyy kuolleena nuori nainen. Löydön tehnyt jäljittäjä (Jeremy Renner) päätyy paikallisen poliisin siunauksella opastamaan tapausta tutkimaan saapunutta FBI-agenttia (Elizabeth Olsen) alueella, joka on haastava sekä sään että asukkaittensa puolesta.

Wind River on käytännössä moderni länkkäri, joka tarjoilee suoraviivaisempia asetelmia kuin useimmat nykyaikaiset rikoselokuvat. Hommat ratkaistaan lähtökohtaisesti puhumalla, mutta jos sana ei kuulu, saavat aseet hyvin nopeasti puheenvuoron ja sitten tulee ruumiita.

Mukana on myös perheasetelmia, ja Sheridanilla on selvästi kovasti sanottavaa alkuperäiskansojen tilanteesta Yhdysvalloissa. Hän tekee sen kuitenkin vahvasti valkoisen miehen näkökulmasta, joka korostuu myös elokuvan sisäisessä asetelmassa. Valkoinen agentti ja jäljittäjä viuhtovat ympäriinsä maisemissa, jossa alkuperäisväestö on aina läsnä, mutta ainoastaan tekemisen kohteena eikä koskaan itse tekijänä. He ovat kiva temaattinen tausta elokuvan tapahtumille, mutta sen pääosassa ainoastaan uhrina.

Tokihan Shediran on halunnut valottaa käsikirjoituksellaan yhteiskunnallisia epäkohtia, mutta samalla hän päätyy itse toistamaan kuluneita asetelmia. Reservaatti maalataan murheen laaksoksi, jossa kukaan ei oikeastaan haluaisi olla, eikä sen asukkailla näytä olevan mitään avaimia menestykseen. Vasta ulkoa tuleva valkoinen toimija voi ratkaista tilanteen ja tuoda oikeutta.

Jos nämä asetelmat ohitetaan, käteen jää varsin tiukka trilleri, joka uskaltaa viivähtää kohtauksissa tuntumatta silti hitaalta. Itseasiassa juoni tuntuu välillä etenevän vähän turhankin nopeasti, ja mysteeri aukeaa ilman sen kummempaa vehtaamista. Renner on hieman jumissa yhden nuotin maailmassaan, jossa hän katselee vakavana ja sielukkaana kaukaisuuteen, eikä Olsen ehkä ole se maailman vakuuttavin agentti, mutta sivunäyttelijät ovat yllättävänkin mieleenpainuvia ja antavat kohtauksille niiden kaipaamaa fiilistä. Homman kruunaa jälleen kerran Nick Caven ja Warren Ellisin sävellystyö.

Päädyn lopulta itse pitämään Hell or High Waterista enemmän, mutta useammat katselukerrat voivat vielä muuttaa tilanteen Wind Riverin eduksi.