Warrior

Tommy ja Brendan ovat syvästi rikkonaisen irlantilais-amerikkalaisen perheen vesoja, jotka molemmat ovat etääntyneet paitsi väkivaltaisesta alkoholisti-isästään mutta myös toisistaan. Siinä missä Tommy on hankkinut Irakista sekakäyttöongelman, on Brendan saanut päällisin puolin elämänsä järjestykseen. Hänellä on perhe ja työ lukion fysiikanopettajana, mutta samaan aikaan palkka ei riitä asuntolainan takaisinmaksuun ja omakotitalo uhkaa lähteä perheen alta. Veljesten pelastus näyttäisi löytyvän vapaaotteluiden maailmasta.

Warrior lepää kolmen hahmon hartioilla, mutta onneksi näiden näyttelijät ovat sataprosenttisesti tehtäviensä tasalla. Tom Hardy on manannut itseensä jälleen ne demonit jotka tekivät Bronsonista tähtisuorituksen. Tämän esittämä Tommy eristää itsensä kaikesta puhtaalla raivolla, ja on jopa valmis asettumaan isänsä valmennettavaksi vaikka vihaakin tätä samalla palavasti.

Animal Kingdomissa vaikuttanut Joel Edgerton on puolestaan uskottava perheenisänä ja opettajana jolla on ottelutaustaa nuoremmilta päiviltään. Kumpikaan näistä maailmoista ei ole tälle "se oikea" vaan ne yhdistyvät Brendanissa niin kuin oikeassa ihmisessä olettaisikin, sen sijaan että tästä tehtäisiin "avioliiton kahlitsema peto" tai jotain muuta yhtä väsynyttä.

Poikien isänä nähdään vanhan polven raskassarjalainen Nick Nolte, joka tuo rooliinsa uskottavaa ajan painoa. Roolisuoritusta ovat epäilemättä tukeneet tämän omakohtaiset kokemukset pullossa elämisestä.

Leffan muut näyttelijät eivät harmi kyllä ole aivan yhtä hyvin valittuja. Vaikka yksi Warriorin ansioista on sen veljeksille luoma konteksti kaikkine sivuhahmoineen, ovat nämä etenkin Brendanin tapauksessa kuin 90-luvun televisiosarjoista. Jennifer Morrisonin esittämä vaimo vetää kevennykset liian laveiksi, ja Brendanin oppilaat ja rehtori kuuluisivat naamoineen tilannekomediaan.

Kritiikkiä tulee myös siitä kuinka elokuvan perinteinen juoni on sovitettu hieman onnahtavasti nykymaailmaan. Loppupuolella julkiseen tietoon tulevat dramaattiset paljastukset veljeksistä olisi tosimaailmassa ongittu esille yhdessä illassa innokkaiden internet-etsivien toimesta. Verkottunut maailmamme ei ole hellä tällaisille vanhanaikaisille juonikuvioille.

Onneksi nämä heikkoudet jäävät paljolti pääkolmikon suoritusten sekä elokuvassa nähtävien vapaaotteluiden varjoon. Mäiske painottuu Warriorin loppupuolelle, mutta sitten sitä piisaakin, ja menossa nähdään mukana joitakin lajin todellisia tähtiä kuten Kurt Angle ja Erik Apple. Anglen esittämä Koba on tosin tarpeettoman ilmeinen viittaus Rocky IV:ssä nähtyyn Ivan Dragoon.

Sekä Hardy että Edgerton ovat uskottavia vapaaottelijoina, ja näille on kehitetty taistelutyylit jotka todella sopivat näiden hahmoihin. Tommy on kytevä raivonpesä joka käy päälle kuin pyörremyrsky, kun taas Brendan on tieteellinen ja taktikoiva taistelija joka luottaa erilaisiin lukkoihin. Minähän en itse erota ukemia kimurasta, mutta taistelunrytke näytti ainakin omaan silmääni todella vakuuttavalta ja intensiiviseltä.

Intensiivistä on myös elokuvan tunteellinen sisältö, ja sanat iskevät siinä vähintään yhtä kovaa kuin nyrkit. Juuri tämä tunteen palo nostaakin Warriorin kliseittensä yläpuolelle ja tekee siitä niin voimakkaan kokemuksen. Juonen aukot ja sivuhahmojen hölmöilyn voikin näiden perusteella antaa hymyssä suin anteeksi, ja Warrior on nyt virallisesti neljäs urheiluelokuva josta minä todella pidän (muiden ollessa Lämäri, Any Given Sunday ja alkuperäinen Rollerball).