Muutama vuosi sitten kansa tutustui Ubersreikin sankariviisikkoon pelissä Warhammer: End Times - Vermintide, ja nyt on aika jatko-osan astua estradille.
Warhammer: Vermintide 2 parantaa alkuperäisestä miltei kaikilla osa-alueilla. Luvassa on enemmän tuttuja hahmoja, enemmän erilaisten kykyjen ja ominaisuuksien hyödyntämistä, enemmän "loottia" sekä paljon vihollisia ja pomovastuksia. Unohtaa ei sovi myöskään uutta tukikohtaa. Warhammer: The End Times - Vermintide oli aikoinaan loistava korvaaja Valven Left 4 Dead -sarjalle. Fatshark on kuitenkin astunut aidosti uudelle tasolle Vermintide 2:ssa.
Alussa tutut sankarit ovat joutuneet Skaven-rottien vangiksi. Jyrsijät muodostavat liittosuhteen Chaos of the North -ryhmittymän kanssa. Nämä pohjoisen veikot eivät olekaan yhtä yksioikoisia kuin Skavenin rotat. Pelin sankarit pääsevät kuitenkin ystävien avustuksella pakenemaan vankeudestaan, ja asettuvat taloksi vanhan linnan raunioihin.
Lentoreissun jälkeen tulee vastaan pelin ensimmäinen uudistus. Tälläkin kerralla saa valita viidestä ehdokkaasta oman pelihahmonsa. Mutta toisin kuin viimeksi, valinnalla on aiempaa enemmän merkitystä. Jatko-osassa nimittäin hahmonkehitys kohdistuu yksittäiseen taistelijaan eikä pelaajan profiiliin. Eri taistelijoiden välillä pystyy toki vaihtamaan vaivatta, mutta pitkälle kehitetyn hahmon saappaista "nyypän" rooliin hyppääminen voi hyvinkin kirpaista, ainakin aluksi. Näin ollen kannata valita heti alussa huolella, millaisella hahmolla haluaa pelata.
Jokaisen sankarihahmon taso eli level on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin joka viidennellä tasolla käyttöön avautuu erilaisia passiivisia kykyjä, jotka ovat sitten aina "päällä" pelaamiseen vaikuttamassa. Näitä ovat esimerkiksi kyky kuljettaa mukana enemmän ammuksia tai vaikka aiempaa nopeampi liikkumisnopeus. Toisekseen tasoilla 7 ja 12 aukeavat kyseisen hahmon toinen ja kolmas "urapolku". Tällöin hahmoaan pääsee kehittämään selvästi erilaisiin suuntiin. Esimerkiksi Kerillianin ensimmäinen urapolku on Waystalker, jolloin pystyy ampumaan nopeasti joukon nuolia ja samalla keräämään hieman takaisin menetettyä terveyspalkkia. Toinen urapolku The Handmaiden antaa mahdollisuuden lentää vihollisten ohi niihin vahinkoa tehden, ja lentoaikaa voi pidentää väistelemällä hyökkäyksiä.
Erilaisten urapolkujen avulla on mahdollista yksilöidä oma hahmonsa sellaiseksi, joka tukee niin omaa kuin muun joukon kanssa yhteen pelaamista. Jos esimerkiksi kaukaa ampuminen ei ole se oma juttu, kannattaa valita urapoluksi Bardins Slayer: silloin kun ei voi käyttää lainkaan matkan päästä ammuttavia aseita. Vastaavasti vastustajat mieluiten kaukaa salavihkaa napsivalle pelaajalle paras valinta on Huntsmanin urapolku. On siis selvää, että hahmonkehitys on merkittävästi monipuolisempi alkuperäiseen Vermintideen verrattuna.
Sankariviisikon ohella myös "kaaosmiehet" ovat uusi tuttavuus. Tuttujen rottalaumojen ohella kimppuun käy nyt hulluja karhuja, haarniskoituja goljatteja ja vihaisia velhoja. Kaikki uudet pahikset ovat hyvin suunniteltuja. Niillä on myös erilaisia rooleja, joihin tottuminen vie aikansa. Alkuperäisessä pelissä kun piestiin lähinnä vain rottia. Skaven-jyrsijöillä on heittää tuleen suurikokoisia "tankkeja", jotka ovat isoja lihaksikkaita superrottia. Vastaavasti kaaosmiesten uusi velho on juonikas veikko, joka nostaa taialla pelaajan ilmaan imien samalla terveyspalkkia pienemmäksi.
Peli on jaettu kolmeen osaan, ja kaikkia edellä mainittuja pahiksia vastaan pääsee taistelemaan. Jokainen osuus kertoo oman pienen tarinansa, ja koostuu kaikkiaan kolmesta tavallisesta kentästä ja pomotaistosta. Nämä kolme osaa voi pelata haluamassaan järjestyksessä, ja kaikkien suorittamisen jälkeen aukeaa tie viimeiselle tasolle, jonka lopussa odottaa iso pomo. Jokainen osa on omanlaisensa ympäristöjen osalta aina vuorilta metsäisiin maisemiin asti. Muuttuvan maaston ohella myös tehtävien tavoitteet vaihtelevat. Joskus on suojeltava ruudilla lastattua kärryä, vapautettava vangiksi jääneitä tai vain pysyteltävä hengissä pahiksien höökiessä päälle kaikista ilmansuunnista.
Erilaisia aseita odotetusti riittää. Miekkoja, tikareita, keihäitä, kirveitä, vasaroita, pistooleita, kivääreitä, jousia, jalkajousia ja taikasauvoja on tarjolla kaikkiin tarpeisiin. Ennen tehtävään lähtemistä onkin syytä aseistautua huolella. Kaiken lisäksi kentän lopussa saattaa olla onni myötä, ja silloin saa lootin mukana uusia aseita.
Enemmän haastetta ja putoavaa roinaa halajaville on tarjolla kivaa menoa Tomen ja Grimoiren muodossa. Näiden löytyessä pelaajat palkitaan paremmalla roinalla, mutta mikään ei ole ilmaista. Esimerkiksi Tomella parannusesineiden korvaaminen voi olla kohtalokasta, ja Grimoiren poimiminen lyhentää merkittävästi kaikkien sankarihahmojen terveyspalkkia. On siis mietittävä yksin ja yhdessä, millainen riski on ottamisen arvoinen. Tomet ja Grimoiret ovat oivat keino nostaa pelin vaikeustasoa ilman valikoista erikseen valittavaa "hard" -tasoa.
Kokonaisuus on suunniteltu yliampuvaksi ja liioitelluksi aivan niin kuin Warhammerilta on totuttu odottamaan. Fatshark on luonut Games Workshopin maailmasta version, johon pelaajien on helppo astua sisään. Edeltäjänsä tyyliin myös Warhammer: Vermintide 2 on oiva portti niille, jotka haluavat oppia tuntemaan enemmän Warhammerin maailmaa. Teknisesti peli toimii hienosti, eikä suurempia nikotteluja esiinny. On silti sanottava, että pelaamisen aikana peli jäätyi välillä noin sekunnin ajaksi, ja kourallinen muita pienempiä ongelmia tuli vastaan.
Warhammer: Vermintide 2 on lähes täydellinen jatko-osa. Fatshark on onnistunut parantamaan miltei kaikilla osa-alueilla. Kyseessä on suositeltava ostos, jos pidit alkuperäisestä pelistä, kaipaat Left 4 Dead -tyylin toimintaa tai olet kiinnostunut Warhammerin maailmasta.