Vuoden 2023 neljä parasta peliä, Markus Hirsilä

Näin vuoden lopuksi on taas tullut aika tarkastella kuluneen 12 kuukauden parhaita pelejä. Luvassa on seuraavan kahden viikon aikana artikkelisarja, jossa Gamereactorin toimitus nimeää ja hehkuttaa kuluneen vuoden parhaita pelejä. Jokainen artikkeli on kyseisen kirjoittajan oma henkilökohtainen näkemys siitä, mitkä kolme peliä tekivät menneen 12 kuukauden aikana suurimman vaikutuksen.

Aloitan sarjan omalla tekstilläni, ja rikon omaa sääntöäni mainitsemalla neljä peliä.

4. Dead Space (Xbox Series X)

Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

Dead Space oli todella kova juttu kauhupelien saralla vuonna 2008. Siihen saakka lajityypin perinteisiin kuului, että kauhutunnelmaa luodaan kankealla ja suorastaan tympeällä ohjauksella. Dead Space muutti tämän, ja kohotti samalla äänimaailman avulla luodun tunnelman uusiin ulottuvuuksiin. Uutta oli myös se, ettei pahista päähän ampuminen olekaan aina se paras ratkaisu. Tällä kertaa kohti rynnivät viholliset oli viipaloitava raaja kerrallaan. Muutaman kierroksen Dead Spacea pelasin silloin joskus, mutta uusintaversion kokeminen oli silti selviö.

Dead Space mallia 2023 on tuntumaltaan ja tunnelmaltaan hyvin edeltäjänsä kaltainen. Uudistuksia on grafiikan ohella muitakin, mutta ne ovat hyvin hienovaraisia. Näin ollen läheskään kaikkia muutoksia ei edes huomaa, jos vain syöksyy pelaamaan olostaan nauttien. Yleensä toiminnallisilla kauhupeleillä on tapana vanhentua ajan myötä, mutta Dead Space ei ole tätä kokenut eikä varsinkaan nyt, kun päivitetty uusintaversio tarjoilee sitä parasta mahdollista.

3. Assassin's Creed Mirage (Xbox Series X)

Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

Assassin's Creed Valhalla vuodelta 2020 oli minulle käännekohta. Totesin pelisarjan paisuneen jo liian isoksi kooltaan, ja siten liikaa aikaa vieväksi. Pelasin silti Valhallan läpi ainakin jollakin tasolla. Tein kuitenkin päätöksen, että saattoi olla Assassin's Creedin pelaaminen tässä, jos samalla menolla jatkavat.

Assassin's Creed Mirage oli onneksi toista maata. Se tarjosi merkittävästi pienemmän pelialueen, ja siten vähemmän tutkittavaa ja kerättävää. Harmillisesti tarina on melko merkityksetön, mutta se tärkein eli valitun aikakauden tunnelma ja "assassiinina" hiipiminen tavoitettiin hienosti. Olen pelannut Assassin's Creediä sen ensimmäisestä osasta lähtien, ja Mirage vakuutti minut siitä, että samalla linjalla kannattaa jatkaa vastaisuudessakin.

2. Horizon Forbidden West: Burning Shores DLC (PS5)

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Horizon Forbidden West oli valintani vuoden 2022 peliksi, ja saman teki se aiempi Horizon: Zero Dawn vuonna 2017. Forbidden West sai vuonna 2023 laajennuksen Burning Shores, joka tarjosi useammaksi kymmeneksi tunniksi lisää pelattavaa maailmanlopun jälkeisen Hollywoodin maisemissa. Erityisen suuren vaikutuksen teki mahdollisuus lentää koneliskolla.

Horizon Forbidden West oli jo kaikkea sitä, mitä jatko-osalta odotin, ja laajennus teki saman tarjoten "lisää sitä samaa". Tarinasta en muista paljoakaan, mutta riittävän kiinnostava se kuitenkin oli. Tärkeintä oli luodussa maailmassa samoilu, graafisen laadun ihmettely ja Aloyn kehittäminen alati vahvemmaksi niin taitojen kuin varusteidenkin puolesta. Toivottavasti minulla on joskus aikaa kokea myös New Game+ niin pääpelin kuin lisäosankin kanssa.

1. The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom (Switch)

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Nintendo Switchin julkaisupeli The Legend of Zelda: Breath of the Wild oli iso tapaus. Se auttoi tekemään Nintendon uudesta konsolista menestyksen, ja samalla se määritti avoimen maailman toimintapelaamista uudestaan suunnitteluratkaisuillaan. Minuun ajoittain päämäärätön harhailu ei vedonnut, ja urakoin itseni loppuun jo 55 tunnin pelaamisen jälkeen. Odotin jatko-osaa siis pelonsekaisin tuntein, koska pelkäsin Breath of the Wildin harhailun toistuvan.

Näin ei tapahtunut. The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom parantaa edeltäjästään kaikilla osa-alueilla, joista itselleni tärkein oli se, miten tarinaa kerrotaan ja pelaajaa eteenpäin ohjataan. Lisäksi mittakaava on käytännössä kolminkertaistunut. Link tutkii niin taivasta, maata kuin maan alla olevaa pimeää Depths-maisemaakin. Tutkittavaa riittää niin paljon, että ajan kuluessa pelaaja alkaa etsimään säännönmukaisuuksia ja muita keinoja, jolla samoilua voi rytmittää. Ja niitähän löytää, kun riittävän kauan pelaa. Tällä tavalla ajan kuluessa oppii suorittamaan peliä sillä tavalla kuin kehittäjät ovat ajatelleet. Joitakin keskeisiä osioita pelasin väärässä järjestyksessä, ja aiheutin näin itselleni tarpeettoman vaikeita hetkiä. En kuitenkaan laske tätä huonoksi ominaisuudeksi, sillä kaiken aikaa tiesin, että halutessani voin tehdä jotain muutakin. Vaikean tehtävän kesken jättäminen ei siis merkinnyt luovuttamista, koska sen pariin oli mahdollista palata myöhemmin.

Ihan kaikkea en lopulta The Legend of Zelda: Tears of the Kingdomissa tehnyt, ja loppua pääsin katselemaan 170 tunnin jälkeen. Kyllä kannatti, vaikka samalla merkittävä osa muista vuoden 2023 laatupeleistä jäi kokematta ajanpuutteen vuoksi.