Vuoden 2021 kolme parasta peliä, Risto Karinkanta

Näin vuoden lopuksi on taas tullut aika tarkastella kuluneen 12 kuukauden parhaita pelejä. Luvassa on seuraavan kahden viikon aikana artikkelisarja, jossa Gamereactorin toimitus nimeää ja hehkuttaa kuluneen vuoden parhaita pelejä. Jokainen artikkeli on kyseisen kirjoittajan oma henkilökohtainen näkemys siitä, mitkä kolme peliä tekivät menneen 12 kuukauden aikana suurimman vaikutuksen.

Sääntöjä rikkoen nimeän vuodesta 2021 peräti neljä parasta pelijulkaisua.

4. Disco Elysium: The Final Cut (PC)

Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

Disco Elysiumin uusi tuleminen oli näyttävää ilotulitusta. Erikoiseen davidlynchmaiseen maailmaan sijoittuva rikosseikkailupeli oli julkaisuvuonnaan 2019 ainutlaatuinen kokemus. Maailma oli outo, mutta kiehtova, kun muistinsa menettänyt päähenkilö selvitti rikosta ja rakensi identiteettiään uudelleen.

Objektiivisesti arvioiden pelihistorian paras seikkailupeli sai alkuvuodesta uuden esillepanon - ja millaisen! Alkuperäisen julkaisun ainoa puute oli ääninäyttelyn loistaminen poissaolollaan. Tekstimassat ovat melkoisia, joten oli täysin ymmärrettävää, ettei indiekehittäjä ollut investoinut ääninäyttelyyn. Tämä täydentäminen on The Final Cutin tärkein anti, sillä pelin maaginen maailma saa puhutun äänen myötä viidennen ulottuvuuden.

Jos et ole vielä löytänyt julkaisun nautintoa, älä epäröi tarttua alennusmyynteihin! Kyseessä on kuitenkin Metacriticin mukaan maailman paras PC-peli kautta aikain.

3. Forgotten City (PC)

Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

Pienillä indiepeleillä on yleensä vain rajoitetusti mahdollisuuksia päästä GOTY-listoille. Vuosi 2021 on poikkeus, sillä Forgotten City on kertomus omassa luokassaan. Skyrimin modina käynnistynyt Forgotten City on saanut vuosien varrella pakkelia naamaansa ja muskeleita juonikuvioonsa. Pelaaja päätyy erikoiseen maanalaiseen roomalaiseen kaupunkiin, jossa noudatetaan kultaisen säännön lakia - jos kuka tahansa rikkoo lakia, kaikki kuolevat muuttumalla kultapatsaiksi. Pian selviää myös, että kuolon koittaessa pelaaja kykenee kelaamaan aikaa takaisin. Tämä mahdollistaa etenemisen paremman tiedon valossa.

Pako kaupungista on ensimmäinen tavoite, mutta sen saavuttamiseksi on lukuisia keinoja. Lisäksi mielenkiintoinen seikkailupeli sisältää lukuisia kaupunkilaisten elämää valottavia juonikuvioita. Pelin edetessä ja laakson mysteerin avautuessa juonisipulin sisältä kuoriutuu mitä erikoisempia salaisuuksia. Lopetuksia on useita, mutta turhia paljastamatta tarina kannattaa katsoa läpi viimeiseen grande finaleen asti!

2. Hitman 3 (PC)

Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

Lisää sitä samaa, nyt jo kolmannen osan verran? Jos kakku on kerran hyvää ja kuorrute on kerta kerralta maukkaampi, miksikäs ei! Hitman-sarjan uusi tuleminen maistui mannalta jo vuonna 2016. Salamurhailu Agentti 47:nä oli toisaalta väkivaltaista touhua, mutta samalla varsin mustalla huumorilla väritettyä.

Osa osalta paremmaksi kehittynyt peli on kolmososaansa mennessä jalostunut todella hienoksi paketiksi. Pelattavuus on parantunut jatkuvasti, mutta Hitmanin ytimessä ovat mielenkiintoiset kentät. Hiekkalaatikkomaiset alueet tarjoavat valmiiksi pedattuja polkuja kohteen murhaamiseksi, mutta näitä keinoja ei ole lainkaan pakollista seurata, vaan pelaaja voi löytää oman tiensä kohteen hengen riistämiseksi. Työkaluina on mahdollista käyttää perinteisiä pyssyjä tai myrkkyjä, mutta muita outoja ja mielikuvituksellisen erikoisia keinoja on kymmeniä. Vaikka karttoja on tarjolla vain muutama, on eri murhakeinojen ansiosta läpipeluuarvo todella korkealla. Groteskia, mutta todella hauskaa ja mielenkiintoista!

1. Deathloop (PC)

Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

En ole Arkane Studiosin fanipoika, mutta... ranskalaisen pelistudion tuotoksissa tuppaa olemaan tavalla tai toisella jotain erityistä magiaa. Jo kehittäjien ensimmäinen peli Arx Fatalis tarjosi erityisen, vaikkakin huonosti vanhentuneen kokemuksen, mutta vuoden 2012 Dishonored räjäytti pankin. Hiiviskelymahdollisuuksia tarjoavat ensimmäisen persoonan toimintaroolipelit ovat se juttu, jonka Arkane osaa.

Deathloop tarjoaa toimintaa, hiiviskelyä ja trendikkään aikasilmukkamekaniikan, joka määrittelee pelin luonnetta. En tiedä mitä tämä kertoo mieltymyksistäni, mutta juonen rakentaminen useampaan kertaan kuljettavan suhteellisen pienen kentän varaan yksinkertaisesti toimii.

Arkanen kokemus on karttunut peli peliltä, sillä Deathloop yhdistelee Dishonoredin ja Preyn parhaita puolia. Toiminta ja hiiviskely toimivat tehokkaasti, ja homma pysyy kasassa esimerkillisen hyvin. Murmelipäivän epälineaarinen toiminta kutkuttaa niin toiminta- kuin seikkailupelihermojani tarjoten vuoden parhaan paketin pelattavaksi.