Vuoden 2018 grindfestit

Vuosi 2017 oli loot-laatikon vuosi, ja vuosi 2018 oli loot-laatikon erilaisten ilmenemismuotojen ruotimisen vuosi. Pelifirmojen ehkä se tavallisin tapa houkutella pelaajat mikromaksujen pariin on ensin luoda ongelma (pelissä eteneminen vaatii sielutonta grindausta), ja sitten tarjota ratkaisua luotuun ongelmaan (laita vähän taalaa tiskiin). Toisaalta joskus peleissä se sieluton grindaaminen menee muuten vain liian pitkälle, oli niitä mikromaksuja eli ei. Gameeactor listaa nyt vuoden 2018 tavalla tai toisella mieleenpainuvimmat grindfestit.

10. No Man's Sky

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

No Man's Sky on julkaisunsa jälkeen päivittynyt moneen kertaan. Nyt linjoille saadut päivitykset toteuttavat lähestulkoon kaiken sen, mitä pari vuotta sitten pelaajille luvattiin. Ne eivät kuitenkaan muuta pelin hidasta materiaalien jatkuvaan keräämiseen ja prosessointiin keskittyvää luonnetta. Lukuisista elämänlaatua parantavista ominaisuuksista ja virtaviivaistuksista huolimatta se kaipaisi edelleen pelimuotoa täysin vapaan Creative-moodin ja peruspelin välille. Sellaista, jossa galaksia voisi kartoittaa tuntematta olevansa kasvoton imuri matkalla kaiken keskipisteeseen yksi hidas hyppy kerrallaan. Aktiiviselle avaruusmatkailusta ja rakentelusta innostuvalle peliporukalle on kasattu nyt paketti, josta tekeminen ei taatusti lopu kesken, vaikka se jääkin vielä aavistuksen persoonattomaksi. - Matti Isotalo

9. GTA Online

Maailman eniten tienannut viihdetuote ei ole rahalistan kärjessä suotta. Supersuosittu Rockstarin avoimen maailman sekoilu pursuaa hyperautoja, tankkeja, salaisia tukikohtia ja tuomionpäivänsäteitä siinä määrin, että ilman oikeaa rahaa tai päivittäistä tuottavimpien tehtävien jauhamista houkuttelevimmat lelut jäävät hommaamatta. Tekemistä hiekkalaatikossa toki riittää rutkasti ilmankin, mutta lentäviä moottoripyöriä tai parhaita aseita näkee tällöin lähinnä vastaanottavassa päässä. - Matti Isotalo

8. Spider-Man

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Insomniac Gamesin Spider-Man oli yksi viime vuoden suuria pelitapauksia. Sivutehtäviensä osalta se kuitenkin noudattaa liiankin uskollisesti avoimen maailman lajityypin perinteitä. Erilaisia tehtävätyyppejä suoritetaan niin moneen kertaan samaa kaavaa toistaen, että moinen alkaa väkisinkin ärsyttää. Pienissä erissä Spider-Manin jaksaa kyllä pelata sinne 100% asti. Silti Insomniac Games olisi voinut panostaa enemmän juuri sivutehtävien vaihtelevuuteen. - Markus Hirsilä

7. Red Dead Redemption 2

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Rockstarin länkkärieepoksen massiivisuus on sekä sen paras että heikoin osuus, sillä erilaisia pelimekaniikkoja tuntuu olevan mukana hieman liikaa. Tosin tähän auttaa asennoituminen siten, että peliä täytyy pelata kiireettömästi. Esimerkiksi syömisen ja hevosen huoltamisen voi ottaa vaikka päivittäiseksi askareekseen aina kun pystyttää illalla leirin. Tällöin ne eivät unohdu. Peli tuntuukin jonkinlaiselta elämäsimulaattorilta, jossa on mukana myös juoni. Osa pelaajista kokee varmasti erilaisten arkiaskarten suorittamisen jo liian realistiseksi pelaamiseksi. - Leevi Rantala

6. Call of Duty: Black Ops 4

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Vaikka Black Ops 4 onkin kokonaisuutena erittäin viihdyttävä verkkoräiskintä, se kalastaa pelaajaltaan aivan liikaa aikaa. Erilaisten logojen, aseiden sekä muiden kosmeettisten koristeiden avaaminen pelaamalla tuo väistämättä mieleen useiden ilmaisten mobiilipelien logiikan. Kaiken kaikkiaan tasolta seuraavalle pelaaminen ei palkitse tarpeeksi. - Joel Huttunen

5. Assassin's Creed Odyssey

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Vuoden 2018 Assassin's Creed Odyssey haluaa rohkaista pelaajia sijoittamaan oikeaa rahaa mikromaksuihin, ja se tapahtuu - ei suinkaan vaihtoehtoja lisäämällä vaan - niitä pois ottamalla. Aiemmin on ollut mahdollista pelata vain päätarinaa, ja olla tyytyväinen saamaansa pelikokemukseen. Nyt eteneminen on sidottu pelihahmon kokemustasoon, ja näin pakotetaan tekemään varsin runsaasti sivutehtäviä. Tämä on tietysti ongelma vain niille pelaajille, jotka eivät halua sivujuonteisiin aikaansa käyttää. Vaihtoehdot ovat siis vähissä: joko pelaat pelisi tavoitellen 100% läpäisyä, tai ladot taalaa tiskiin nopeuttaaksesi hahmonkehitysprosessia. - Markus Hirsilä

4. Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Age

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Dragon Quest XI:ssä pelaajan ja viholliset samalle kentälle sijoittava uusi taistelujärjestelmä yhtäältä sujuvoittaa kokemuksen keräämistä ja toisaalta tekee hirviöiden väistelystä helpompaa - paitsi jos sattuu seikkailemaan Insula Algarumilla. Lintumörköjen kansoittamalla saarella yhden mittelön jälkeen saa todella varoa, kun taivaalta syöksyvät siivekkäät käynnistävät välittömästi uuden taistelun lentäessään päähahmon liiveihin. Tässä ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään vikaa, sillä putkessa jauhetuista nahinoista kertyy kahmalokaupalla kokemuspisteitä. -Petter Lundberg

3. Dead Cells

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Dead Cells on minulle vuoden yllättäjä, mutta samalla myös vuoden grindfest. Sisältö koostuu pohjimmiltaan samoista kentistä, jotka muuttuvat hieman pelikerrasta toiseen. Toisto on kuitenkin pelin koko ydin. Pelaajan tehtävänä on kerätä soluja, joiden kanssa tason läpäistessä pääsee availemaan uusia tavaroita tai taitoja tulevia pelikertoja varten. Avaamisen jälkeen ne ovat löydettävissä joko kentistä tai niiden väliltä löytyviltä tauko- ja päivityspisteiltä.

Lopulta kyllästyin siihen, että alun uutuuden viehätystä lukuun ottamatta muuta uutta tai yllättävää sisältöä ei enää ole tiedossa ennen pomotaistelua. Tällöin tuttu ja turvallinen sisältö muuttuu puhtaaksi solujen grindaamiseksi matkalla kohti jännittävämpää taistelua, jotka Dark Souls-henkisesti päättyvät ensimmäisillä kerroilla usein kuolemaan. Vai oliko kyse kuitenkin vain tavaroiden heikosta tasosta? Oli miten oli, matka loppupelin pomotaistelulle saattaa kestää jopa tunnin, jolloin pahimmillaan hetkessä selkäsaunaksi johtaneelle pomotaistelulle tulee matkan kanssa todella kestoa. Kuinka kauan sinä jaksoit jauhaa? - Kalle Hahl

2. NBA 2K19

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

NBA 2K -sarjasta on tullut yksi 2K:n kruununjalokivistä EA:n kompastelun takia. Ilman kilpailijaa rahan nyhtäminenkin on voitu vetää tappiin, sillä pelkoa pelaajien kaikkoamisesta ei ole ollut. Mainoksia ja kalliita erikoisversioita pursuavan sarjan uutukainen kurittaa pelaajaa My Career -pelimuodossa itseään toistavilla minipeleillä ja äärimmäisen hitaalla edistymisellä mikro-ostoksia myydäkseen. Sama pätee My Team -puolella, jossa unelmajoukkueensa kasaamiseen saa upottaa järjettömän määrän tunteja. Tai rahaa. - Matti Isotalo

1. NBA 2K Playgrounds 2

Gamereactorin arvion voit lukea täältä.

Julkaisija 2K:n viime hetken mukaantulo NBA 2K Playgrounds 2:ssa herätti paljon kysymyksiä aikanaan, ja niihin saatiin pelin ilmestyttyä myös vastaukset. Näyttävämmän ulkoasun ohessa mukaan uineet mikromaksut lukitsivat suosikkipelaajat ylimääräisen maksumuurin tai tolkuttoman grindaamisen taakse. Ja kun stephencurryt ja lebronjamesit sai viimein korttipaketeista avattua, edessä oli vielä pitkä tie superstarojen ominaisuuksien nostamiseksi oikeille tasoille. Tämä olisi ollut liikaa täysmittaisessakin pelissä, mutta rennossa hupikoriksessa se meni jo törkeyksiin asti. Siksi NBA 2K Playgrounds 2 on vuoden 2018 grindfest. - Matti Isotalo