Vihanpidot on kotimainen pienen budjetin kauhuelokuva. Sen ohjaajana ja käsikirjoittajana toimii Miska Kajanus, ja toteutus on selvästi innoittunut klassisesta The Blair Witch Projectista (1999). Se kertoo varsin minimalistisesti kauhutarinan ennen kaikkea kuvallisen kerronnan keinoin. Ratkaisu on yllättävän toimiva.
Joukko parikymppisiä lähtee viettämään viikonloppua saaressa sijaitsevaan mökkiin saunomisen, juomisen ja syömisen merkeissä. Paikan päällä alkaa tapahtua kummia, ja pian veri lentää ja ihmisiä kuolee. Tämän enempää tarinasta ei kannatakaan tietää. Tarina itsessään ei ole niin kummallinen lajityypissään, mutta riittävän mielenkiintoinen siitä huolimatta.
Vihanpidot vaikuttaa olevan jonkinlainen harjoitus kuvallisen ilmaisun saralla. Melkein kaikki keskeiset tapahtumat ennen kaikkea näytetään, eikä suinkaan vain keskustella dialogin avulla. Kamera heiluu siellä ja täällä, valot välkehtivät ja kaikkea muutakin kummallista tapahtuu. Siitä huolimatta ohjaajalla on selvästi pysynyt niin sanotusti homma hanskassa, sillä näennäisestä kaaoksesta huolimatta tarina kuitenkin etenee jatkuvasti. Tehosteita käytetään hyvin maltillisesti, ja ehkä onnistunein tehokeino on äänimaailma ja musiikki. Ohjaaja ei ole halunnut liiaksi nojata musiikkiin, jolloin se tekee varsin suuren vaikutuksen tullessaan mukaan kohtaukseen.
Kaikki näyttelijät osaavat työnsä kameran edessä sujuvasti ja ongelmattomasti. Kaikki ovat sitä niin sanottua someajan sukupolvea, joten kameran edessä he ovat tottuneet olemaan vapaa-ajallakin.
En ole heiluvan ja niin sanotusti "itse kuvatun" elokuvatyylin ystävä. Silti on tietysti myönnettävä, että valittu toteutustapa toimii ongelmitta Vihanpidoissa, ja tarina osataan kertoa. Olen katsellut paljon huonompiakin elokuvia.