Aina silloin tällöin joku indie-peli ryömii esiin puunkolosta, mutta et vain voi tietää, miten tyhjentävä kokemus se voi olla. Minulle, tänä kesänä, tämän sai aikaan Sad Owl Studiosin pulmapeli, Viewfinder. Tämä upea peli tarjoaa sellaisia pulmia, joita en ole koskaan nähnyt, sillä se leikkii perspektiiveillä todella hämmentävällä ja hämmästyttävällä tavalla, mutta samalla se on yksinkertaista ja uskomattoman suoraviivaisesti ymmärrettävä selkäydintasolla. Tällaista tasapainoa on uskomattoman vaikea hallita, mutta nyt, kun Viewfinder on täällä, niin voin kertoa, että se saavuttaa kaiken tämän ja vielä jonkin verran lisää.
Ajatuksena on suunnata eriskummalliseen simulaatioon, jonka on luonut ryhmä neroja etsimään vastauksia. Se käyttää teknologiaa, joka voisi auttaa pelastamaan todellisen maailman. Tosin juoni ei todellakaan ole niin vakuuttava tai tärkeä Viewfinderin kannalta. Se kerrotaan samalla tavalla kuin esimerkiksi Graceful Decayn Maquettessa, eli se sisältää äänitiedostoja, muistiinpanoja ja muita ympäristön ominaisuuksia, jotka tiputtelevat sinulle tarinan palasia, ja maalaavat kuvan siitä, keitä nämä "nerot" olivat. Samalla selviää, mitä tapahtui, kun he erosivat toisistaan. Mutta juoni ei koskaan estä sinua tai saa sinua pysähtymään ja arvostamaan tapahtumia samalla tavalla kuin Maquettessa, joka käristi aggressiivisesti tunteita ympäristötarinoissaan. Saavut siis tutkimaan Viewfinderia ennen kaikkea pelaaminen mielessäsi.
Vertailemalla Maquettea ja sitä, kuinka tämä pulmapeli kyhättiin koon ja mittakaavan avulla yhteen todella ainutlaatuisella ja tuoreella tavalla, Viewfinder tarjoaa samanlaisen kokemuksen perspektiiviä lukuun ottamatta. Pohjimmiltaan pulmapelien suorittamiseksi sinun on käytettävä valokuvia ja muita kuvia luodaksesi uusia läpikäytäviä tason osia. Saavutettavuus on kuitenkin siinä, että kullakin tasolla on ratkaistava pulmia, ja niiden tehtävänä on löytää paristoja teleportterin tehostamiseksi seuraavalle tasolle tai selvittää, kuinka voit kulkea tukkeutuneiden ovien ja aineellisten pintojen läpi. Saattaa tuntua yksinkertaiselta ottaa valokuva sillasta ylittääkseen kirjaimellisesti kahden alustan välisen kuilun, mutta kun peli etenee ja tutustut kameraan, kopiokoneeseen, moniin realiteetteihin ja niin pois päin, haaste muuttuu eksponentiaalisesti hankalammaksi ja paljon vaikeammaksi. Tällöin sinun pitää osata suhteuttaa havaintojasi ja kehittää logiikkaasi.
Palapelit ovat itse asiassa hyvin suoraviivaisia, mutta ne saavat sinut raapimaan päätäsi useammin kuin pitäisi. Koska Viewfinderissa ei ole vihjejärjestelmää, voit juuttua helposti yhteen pulmaan, mutta koska tasoa ei voi ohittaa, sinun on suoritettava jokainen taso hyvin lineaarisesti edetäksesi seuraavalle. Mutta palapelin ratkaisu on yleensä aivan edessäsi, ja sinun täytyy vain pystyä murtamaan logiikan rajoja edetäksesi, mikä voi olla välillä hyvin haastavaa.
Toisin kuin jotkut pulmapelit, jotka jatkuvat ja jatkuvat säälimättömien pulmien kera, Viewfinder on jälleen kerran enemmän kuin Maquette, koska se on ytimekkäämpi, mutta hyvin harkittu kokonaisuus. Jokainen taso on lyhyt, mutta rakkaudella muotoiltu ja varustettu ainutlaatuisilla haasteilla. Et koskaan tunne, että tallaisit tuttua maata, ja omituisten easter egg -tyyppisten salaisuuksien ja temppujen ansiosta on aina hauskaa pidentää oleskeluasi kullakin tasolla, mukaan lukien etsimällä kuhunkin tasoon piilotettuja ainutlaatuisia keräilyesineitä.
Myös ulkoasu on todella huippuluokkaa. Viewfinderissa on erittäin viehättävä estetiikka, jonka myötä käytät usein aikaa arvostaaksesi tason kauneutta ennen kuin yrität ratkaista sen arvoituksia. Musiikki on rentouttavaa ja rauhoittavaa, ja ääninäyttely tasokasta. Kun kuulet kertojan sanat löytäessäsi jotain, et voi kuin ihailla karismaattista ja eloisaa ääntä, joka tuo elämän jokaiseen tarinaan osallistuvaan hahmoon.
Vaikka tämä saattaa tuntua hieman pessimistiseltä, niin hämmentävän pelityylin myötä odotin törmääväni muutamiin outoihin ja upeisiin bugeihin sekä ongelmiin pelatessani Viewfinderiä. Näin etenkin silloin, kun pyrit keksimään omia ja ainutlaatuisia ratkaisujasi ongelmaan. Mutta en koskaan törmännyt sellaisiin. Viewfinder tuntuu erittäin viimeistellyltä ja napakalta kokonaisuudelta, mikä tekee kokemuksesta entistäkin erikoisemman ja mukaansatempaavamman.
Viewfinder on todella ainutlaatuinen ja raikas. Tämä on todella fantastinen pulmapeli, joka erottuu edukseen paljon käytetyssä genressä, ja jättää pelaajaan ihmeen ja hämmästyksen tunteen jokaisen tason jälkeen. Olen edelleen sitä mieltä, että kertomuksella ei ole tarpeeksi painoarvoa ja että se voisi käyttää houkuttelevampia tapoja kertoa tarina. Nyt se luottaa suurimmaksi osaksi vain löydettäviin äänitiedostoihin. Mutta kaiken kaikkiaan on vaikea olla ihastelematta tätä peliä ja sen tarjoamia mukaansatempaavia arvoituksia. En malta odottaa, kuinka Sad Owl Studios murtaa käsitykseni todellisuutta ja logiikkaa tulevissa julkaisuissaan.