Vendetta Forever (PSVR 2) on mielenkiintoinen ja värikäs

Virtuaalipeleistä juuri räiskinnät tuntuvat istuvan formaattiin hyvin ja Superhot VR (SUPERHOT Team, 2016) ja Pistol Whip (Cloudhead Games, 2019) kuuluvat henkilökohtaisiin suosikkeihini. Meatspace Interactiven hetki sitten julkaistu Vendetta Forever tähtäilee tyylillisesti ja teknisesti vähän samaisiin kohteisiin, joten innostukseni pelin suhteen on kaliiberia suuri.

Vendetta Foreverissa ei ole tarinaa kerrottavaksi vaan peli muodostuu yksittäisistä ja lyhyistä toiminnallisista tilanteista. Teemana saattaa olla esimerkiksi merirosvoilu, vankilapako tai klassikkoelokuvan kohtaus tyyliin Matrixin aula-ammuskelu tai John Wickin yökerhotapaus. Tilanteesta huolimatta jokaisessa ydinideana on tappaa pahikset ennen kuin tulee itse tapetuksi.

Oletetusti toiminta koetaan silmistä kuvattuna sense-ohjainten ohjatessa virtuaalikäsiä käyttämään erilaisia aseita. Pelin koukku tulee eteenpäin liikkumisesta, mikä tapahtuu nappaamalla tapetun vihollisen ase. Olipa tämä kohtalokas vastus lähempänä tai kauempana pelaajaa, valitsemalla tämän ilmaan lentävän tai lattialle kolahtavan aseen, siirtyy pelaaja välittömästi tämän paikalle alueella. Ajatusmalli vaatii hieman tottumista, sillä luonnollisesti sen hetkisestä aseesta joutuu luopumaan, olisipa siinä vielä ammuksia tai ei. Toisaalta aseen saa molempiin käsiin, joten suosikkimutkasta ei tarvitse päästää irti ennen ammusten loppumista ja vielä silloinkin sitä voi käyttää viimeisen kerran heittoaseena. Toimintaa monipuolistetaan myös oikeilla heittoaseilla kuten kirveillä tai heittotähdillä, mutta lukuisten ampumaseiden ohella myös viinapullot ja jopa lyijykynät ovat tappavia.

Persoonallinen siirtymämekaniikka ei tule ilman bugeja. Vähän väliä jäin pelissä seisomaan paikoilleen itsekseen ilman mahdollisuutta edetä. Pelissä voi siirtyä jo kerättyjen aseiden paikkojen välillä edestakaisin käskystä, mutta edes tämä ei aina pelasta päätymästä ilman jatkomahdollisuutta, jolloin peli kehottaakin aloittamaan tehtävän alusta. Tehtävien lyhykäisyyden takia tämä ei ole iso ongelma, mutta hyvin sujuneen tehtävän äkillinen loppuminen selvään bugiin tuppaa häiritsemään.

Tuntuma peliin on hyvä. Eri aseet käyttäytyvät eri tavoin ja saavat ohjaimet tärisemään persoonallisesti ampuessa. Peli huomioi rekyylin, joten isommalla tykillä ampuessa ase kääntyy kattoa kohden pakottaen kiinnittämään huomiota hillittyyn ja tähdättyyn ampumiseen. Peli antaa tähtäilytarkkuutta anteeksi juuri sopivasti. Pikkutarkan sihtailun tähtäimen kautta voi unohtaa, eikä siihen ole juuri aikaakaan. Jos vain edes yrittää osoittaa asetta kohdetta päin niin hyvin suurella todennäköisyydellä tämä kaatuu liipaisinta vetäessä. Tällainen rento mekaniikka antaa pelaajalle palkitsevan toimintasankarinfiiliksen, kun huone pitää puhdistaa kymmenestä pahiksesta vain sekunneissa.

Nopeatempoinen liikkuminen paikasta toiseen tappojen myötä antaa pelille reippaan vauhdin. Useampi tehtävä onkin ohi jo sekunneissa. Tämä on osittain myös pelin ongelma. Varsinkin pelin loppupään tehtävissä onnistuminen on sidottu todella tiukkaan aikatauluun. Tämä tarkoittaa, että vihollisten sijainnit ja toiminnalliset kohteet pitää opetella ulkoa, jotta tehtävän voi suorittaa mahdollisimman nopeasti. Ajoittain tämä tuottaa hienoja toimintakohtauksia, mutta liian tiukka aikaraja ei jätä tilaa fiilistelylle, kun hampaat irvessä joutuu puskemaan eteenpäin virheitä tekemättä.

Kuoleman myötä uusintayrityksen saa aktivoitua näppärästi eteen tulevasta valikosta, mikä auttaa pitämään vauhtia yllä. Onnistuneet haasteet arvostellaan osumien ja tappojen lisäksi muun muassa tehtävään käytetyllä ajalla, ja tulos annetaan amerikkalaisen kouluarvosanamaisesti kirjaimin. Tuloksia voi luonnollisesti parantaa uusintayrityksillä loputtomiin, mutta myös vertailla muiden pelaajien suorituksiin netin välityksellä. Kenttiin on myös piilotettu kerättäviä VHS-kasetteja, joiden merkitys taitaa olla pelkästään keräilyn tasolla.

Graafisesti Vendetta Forever on vaatimaton mutta toimiva. Superhotin tapaisesti viholliset, aseet ja ympäristö koostuvat lähinnä yksivärisistä pinnoista sekä selkeistä muodoista. Ilme mahdollistaa keskittymisen oleelliseen ja onnistuu pitämään yllä sopivaa väkivaltahurmosta pienillä yksityiskohdilla ja uskottavalla animoinnilla. Playstation 5:llä peli rullaa moitteitta ja nopeista liikkeistä huolimatta ei aiheuta pahaa oloa pidemmissäkään sessioissa. Hiki virtaa intensiivisessä ammuskelussa senkin edestä.

Pelin yksinkertainen äänimaailma istuu sopivasti askeettiseen ilmeeseen ja keskittyy lähinnä aseilla ammuskeluun. Järeämmät tykit paukkuvat miehekkäästi ja automaattiaseet papattavat kuin toimintaelokuvissa konsanaan. Uhrit päästelevät osumista tilanteisiin sopivia önähdyksiä ja kivuliaita voivotuksia. Energinen musiikki vaihtelee teemojen mukaan hurdy gurdy -rallatteluista rokkipainotteiseen menomusaan ja onnistuu uusiutumaan tarpeeksi hyvin, että se pitää toimintatunnelmaa yllä siihen kyllästymättä.

Vendetta Forever ampuu itsensä virtuaaliväkivallan listalla kärkipaikoille teknisen sujuvuutensa ja ennen kaikkea persoonallisen pelimekaniikkansa ansiosta. Nopeatempoinen väkivaltabaletti imaisee vauhtiinsa ja tarjoilee huikeita toiminnallisia tilanteita sekä ikimuistoisia hetkiä tehtävästä toiseen. Tiettyjen tehtävien liian kireän aikarajan pakottama grindaus hieman häiritsee, mutta yleisesti meno on kaikin puolin hauskaa räiskintää, joka saa hienkin pintaan.