Suomi
Gamereactor
guide

Vasta-alkajan opas From Softwaren Souls-sarjaan, osa 2/2

Kyllä se siitä helpottaa, ehkä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Jos missasit artikkelin ensimmäisen osan, voit käydä lukemassa sen täältä.

Nyt kun Souls-pelien rakenne ja ominaispiirteet ovat hallussa, on aika paneutua keinoihin joilla seikkailuaan pystyy helpottamaan edes hieman.

Tee olosi mukavammaksi

Soulseissa on vain yksi vaikeustaso. Samalla peli sallii sääntöjensä puitteissa lukuisia keinoja helpottaa oloaan silloin, kun meininki tuntuu äityvän mahdottomaksi. Nämä konstit pitää paljolti itse keksiä, ja ne ovat muutenkin jääneet pahasti julkisuudessa rummutettavan vaikeustason jalkoihin. Veteraanien tuki auttaa tässäkin asiassa. Pelintuntien karttuessa takaraivoon kehittyy eräänlainen työkalupakki, jonka avulla yleensä selviää käsillä olevasta haasteesta.

Tämä on mainos:

Tarkistuspisteinä toimivia bonfire-kokkoja on varsin vähän, mutta edellä mainitsemani oikoreitit helpottavat avautuessaan etenemistä merkittävästi. Samoja maisemia täytyy vain pelata riittävän pitkään, jotta oikoreitit jäävät mieleen kartan puuttumisesta huolimatta. Osan vaikeista alueista voi ohittaa kokonaan, jos vain ostaa seuraavalle alueelle johtavan oven avaimen riihikuivalla valuutalla. Ajan kuluessa löytää esineen, jota käyttämällä pääsee pikamatkustamaan mistä tahansa takaisin viimeisimmälle tarkistuspisteelle menettämättä varastoon kertyneitä valuuttasieluja. Hahmolle voi myös pukea sormuksen, jolla sielukokoelma säilyy koskemattomana kuolon korjatessa. Ja jälleen on syytä painottaa sitä kuinka paljon oikein tehty hahmonkehitys, asevalinta ja tuhovälineiden päivittäminen helpottavat pelaamista ajan myötä.

Jossain mielessä se tärkein tapa helpottaa peliä on asettaa aivonsa tietylle aaltopituudelle. Pelin sisäinen logiikka vain aukeaa ja silloin homma lähtee luistamaan toisella tavalla kuin ennen. Asiaa voi verrata uuden kirjainjärjestelmän oppimiseen. Aluksi kyse on vain toinen toistaan seuraavista mystisistä koukeroista, mutta aikaa myöten lukemastaan ymmärtää koko ajan enemmän. Jossain vaiheessa huomaa lukevansa noita ennen niin mystisiä symboleja varsin sujuvasti. Tähän pisteeseen pääseminen vaatii tietenkin työtä. Veteraanit voivat olla prosessissa apuna, mutta lopulta se varsinainen työ on tehtävä itse.

Ehkäpä se kaikkein ilmeisin keino helpottaa oloaan on vielä mainitsematta: kavereiden kutsuminen omaan peliin.

Vasta-alkajan opas From Softwaren Souls-sarjaan, osa 2/2Vasta-alkajan opas From Softwaren Souls-sarjaan, osa 2/2
Tämä on mainos:

Erikoinen verkkopeli

Soulsien verkkopeli on sanalla sanoen poikkeava. Dark Soulseissa verkkotoiminnot ovat pysyneet osasta toiseen kummallisena keinokokoelmana, ja nämä ovat sitten aikaa myöten muuttuneet osaksi sitä myyttistä Souls-kokemusta. Joidenkin mielestä ilman näitä kummallisuuksia koko pelisarja ei enää olisi entisensä. Bloodborne suoraviivaisti juuri oikeista paikoista verkkopelaamista, koska sillä ei ollut varsinaisen Souls-sarjan pelaajayhteisön painetta niskassaan.

Kavereiden kutsuminen avuksi omaan peliin menee pääpiirteittäin seuraavasti. Alkuasetuksista laitetaan verkko auki eli oma peli online-tilaan. Tämän jälkeen sovitaan yhteinen salasana, jonka kaikki seurueen jäsenet laittavat omiin valikkoihinsa. Sitten jokainen osanottaja menee omassa pelissään samalle alueelle, kuten esimerkiksi Undead Settlement -paikan ensimmäiselle bonfire-kokolle. Isännäksi haluava käyttää tässä vaiheessa yhden ember-esineen tai huolehtii, että ihmisyys on palautettu (humanity). Tämän jälkeen vierailijaksi haluava piirtää merkin maahan sovitulle paikalle. Merkki ilmaantuu suhahtavan äänen kera isännäksi aikovan peliin, joka kuittaa merkin vastaanotetuksi. Ripauksella hyvää onnea kaverukset pääsevät molemmat samaan peliin. Kun esimerkin Undead Settlement -alueen pomovastus on kaadettu tai pelin isäntä kuolee, kaikki vierailijat potkaistaan automaattisesti takaisin omiin peleihinsä. Kaverin seuraksi päästäkseen vierailijan on täytynyt edetä omassa pelissään vähintään yhtä pitkälle kuin isäntäkin. Avun kutsuminen ei onnistu, mikäli kyseisen alueen pomovastus on jo kaadettu.

Ember-esineen käyttäminen ja asetuksien kytkeminen online-tilaan avaa pelin myös tunkeilijoille. Isännällä ei ole mitään keinoa estää näitä omin lupineen tunkeutujia. Osalle nämä niin sanotut PvP-kahinat ovat sitä kaikkein parasta antia. Toisille ne ovat vain ärsyttävä rasite, jota on pakko sietää. Oikeiden ihmistunkeutujien ohella tekoäly itse heittää tietyissä kohdissa pelaajan kimppuun näiden ihmispelaajien näköisiä tietokonehahmoja. Tämä tietysti sekoittaa entisestään kokonaisuuden ymmärtämistä varsinkin vasta-alkajilla.

Heikkouksistaan huolimatta Soulsien verkkopeli on toimiessaan erittäin nautittava kokemus. Kaveripiirin veteraanit pystyvät näyttämään omalla esimerkillä tarvittavia perusasioita, ja osaavan kanssapelaajan läsnäolo helpottaa etenemistä merkittävästi. Muille peliseuraksi tarjoutuminen kannattaa, koska kuollessaan tai muuten omaan peliin palatessaan saa aina pitää kaikki keräämänsä sielut. Riskittömyys johtaa myös siihen, että kaverin apuna ollessa uskaltaa kokeilla paljon aggressiivisempia taistelutapoja verrattuna omaan peliin.

Verkkoyhteisössä on ajan myötä muodostunut aivan omanlaisensa käytösetiketti; eräänlainen samurain kunniakoodi. Ensimmäisen kerran kohdattaessa sekä vierailija että tulija kumartavat toisilleen. Jos kyse on väkivaltaisesta tunkeutujasta, on korrektia aloittaa taistelu vasta kumarruksen jälkeen. PC-pelaajilla on usein sellainen lisäsääntö, ettei energiaa palauttavia estus-juomia nautita kaksintaistelun aikana. Konsolien puolella tällaista sääntöä harvemmin noudatetaan. Avuksi toisen peliin rientävän pelaajan kannattaa seurata isännän perässä, koska yhteistyö on aina helpompaa verrattuna satunnaiseen sooloiluun. Yhteistyön päättyessä esimerkiksi pomovastuksen kaatumiseen on isännällä vielä hetki aikaa suorittaa kumarrus kiitoksena häntä avustaneelle pelaajalle.

Vasta-alkajan opas From Softwaren Souls-sarjaan, osa 2/2

Poikkeava sivuaskel Bloodborne

Souls-sarjan poikkeava sivuaskel Bloodborne sijoittuu Yharnam-nimiseen kaupunkiin, joka tuo erehdyttävästi mieleen kauhutarinoista tutun viktoriaanisen ajan Lontoon. Pelaaja kuuluu metsästäjiin, joiden tehtävänä on piestä pirulaisia yön yli kestävässä Jahdissa. Tarina kerrotaan samalla tavalla kuin muissakin Souls-peleissä. Bloodborne on kuitenkin kokonaisuudessaan tekstitetty suomeksi, joka rohkaisee lukemaan esineiden kuvauksia ja kuuntelemaan dialogia aivan toisella tavalla kuin ennen.

Pelin toimivuus on pääasiassa samanlaista kuin muissakin Soulseissa, mutta eroja on. Bloodbornessa ei ole lainkaan ember-esinettä, eikä ihmisyyden palauttaminen muutenkaan ole tarpeellista. Taistelu on selvästi nopeampaa nojaten muihin peleihin verrattuna enemmän väistämiseen. Vihreä kestomittari stamina on alusta alkaen niin mittava, että runsaita väistöjä pääsee harjoittelemaan alusta alkaen. Varsinaisia kilpiä ei ole, mutta apuna on tuliaseita. Tussareilla ei ole kovinkaan paljon tehoa, joten niitä käytetään lähes yksinomaan pärräykseen, eli vihun saattamiseen hetkeksi haavoittuvaiseen tilaan.

Pääaseissa on kaksi eri toimivuusasetusta, joten taisteluihin saa vaihtelua jopa kesken kaiken vaihtamalla lennosta oman tuhovälineen toimivuutta. Esimerkiksi ruoskakävelykeppi toimii sekä lyhyenä miekkana että Castlevania-sarjasta innoittuneena metalliruoskana. Hahmon kuollessa menetetään kaikki verihäiveet eli Dark Soulsin sielut, mutta joskus lähellä ollut vihulainen saattaa hotkaista verihäivesatsin kitusiinsa. Tällöin tilipussin saa takaisin ainoastaan kukistamalla juuri tämän pahiksen. Dark Soulseissa niin kriittinen kantokykyprosentti eli fat roll ei vaikuta tahtiin lainkaan Bloodbornessa. Päälleen saa pukea mitä haluaa ilman, että se muuttaa liikkumista mitenkään.

Energiaa palauttavia veripulloja eli estus-juomia on heti alussa peräti 20, ja melkein kaikkien käyttöesineiden kantorajan ylittävä määrä varastoituu automaattisesti pelin sisäiseen saalisarkkuun. Täältä pelaaja voi sitten aina halutessaan käydä poimimassa täydennystä ilman, että kaikkea tarvitsisi aina ostaa kalliilla verihäiveillä kaupasta.

Hahmonkehitystä on yksinkertaistettu juuri oikeista paikoista, joten oman hamon kehittäminen pieleen on paljon vaikeampaa kuin Dark Soulseissa. Kantokykypalkki eli vitality puuttuu kokonaan. Niin ikään intelligence ja dexterity on yhdistetty yhden saman taito-nimikkeen alle. Aseiden skaalautuva tehokkuus on edelleen käytössä, joten erikoistuminen yhteen tuhovälineeseen kannattaa myös Bloodbornessa.

Bloodbornen kelloja soittava verkkopeli

Verkkotoimintoja on yksinkertaistettu, mikä on erittäin hyvä ratkaisu. Apua kutsutaan ja avuksi tarjoudutaan soittamalla erityistä kelloa. Nämä kilkuttimet saa käyttöönsä taisteltuaan ensimmäistä pomovastusta, Pappispetoa, vastaan ensimmäisen kerran. Kellon soittaminen merkitsee sitä, ettei enää tarvitse kuittailla maahan piirtyviä merkkejä. Huonona puolena avustaja saattaa ilmaantua johonkin aivan muualle verrattuna pelin isäntään, joten osanottajilla kuluu joskus hyväkin tovi löytää toisensa. Avun kutsuminen avaa Dark Soulsin emberin lailla reitin myös tunkeilijoille, eikä tätä voi mitenkään estää. Onneksi väkivaltaiset tunkeutujat ovat Bloodbornessa huomattavasti harvinaisempia kuin Dark Soulsissa.

Avun kutsuminen kuluttaa erityisiä oivalluspisteitä (insight), joten loputtomiin ei apua pysty itselleen kutsumaan. Tämä aiheuttaa ennen pitkää pientä pohdintaa sen suhteen, yrittääkö sittenkin yksin vai jatkaako avun kutsumista. Paras yksittäinen ominaisuus on silti se, että noin pääsääntöisesti Bloodbornen nettipeli todellakin toimii. Dark Soulsille niin ominaiset yhteysongelmat ja latausruutuun juuttumiset loistavat Bloodbornessa poissaolollaan.

Mistä kannattaa aloittaa?

Souls-sarjan pelit ovat vuosien varrella vakiinnuttaneet asemansa. Vasta-alkajan ensimmäinen kysymys on, mistä sitten kannattaa aloittaa. Itse suosittelen Bloodbornea, koska se on ominaisuuksiensa puolesta eräänlainen Dark Souls Light. Hahmonsa kehittäminen pieleen on lähes mahdotonta, ja muita sarjan pelejä nopeatempoisempi taistelu opettaa kyllä talon tavoille varsin hyvin. Myös verkkotoiminnot ovat selkeämpiä ja toimintavarmempia verrattuna Dark Soulsiin.

Keväällä 2016 julkaistun Dark Souls III:n myötä Souls-sarja on saavuttanut ainakin väliaikaisen päätöksensä. Suureksi kasvaneen suosionsa myötä olen silti varma, että vastaavaan pelimekaniikkaan luottavia pelejä on tulossa jatkossakin. Sarjassa olisi ainesta laajentua samanlaisilla tavoilla kuin Ubisoftin Assassin's Creed on tehnyt: tarinankerronta ja pelattavuus säilyvät tuttuina ja haastavina, mutta toimintaympäristö voi muuttua. Mitä jos seuraava Souls-peli sijoittuisi esimerkiksi samuraiajan Japaniin, ellei sitten From Softwarella ole jo Bloodborne 2 työn alla?

Lopuksi on syytä teroittaa sitä samaa, jota on painotettu halki koko artikkelin. Souls-sarjan pelit eivät ole vaikeita. Ne vain vaativat vasta-alkajalta hurjan paljon työtä, ennen kuin pelien sisäinen logiikka aukeaa. Veteraanien tuki loiventaa alkujärkytystä merkittävästi, mutta lopulta se varsinainen oppimisen eteen tehtävä vaivannäkö on tehtävä itse. Kyse on autolla ajamiseen verrattavissa olevasta taidosta, jonka kuka tahansa motivoitunut videopelaaja voi oppia. Souls-peleistä nauttiminen ei vaadi mitään erityistä skilliä, joka annetaan harvoille ja valituille.

HQ
HQ
HQ


Ladataan seuraavaa sisältöä