Reijo Mäen vaihtelevaan tuotantoon perustuva Kaidan tien kulkijat eroaa suuremmasta Vares-jatkumosta tapahtumapaikallaan. Sen sijaan että turkulaiset voisivat bongata tuttuja katuja sekä Reijon suosimat kapakat, piirtyvät ruudulle nyt Pohjanmaan aakeet laakeet. Paikkana on lähinnä nimensä puolesta fiktiivinen Kahdenvirranmaan kirkonkylä jossa paikallinen hihhulilahko kontrolloi pienen yhteisön elämää tavalla tai toisella.
Vares kutsutaan paikalle alueen luterilaisen pastorin toimesta selvittämään teinitytön murhaa, joka on tietysti jäänyt hieman heikolle tutkinnalle paikallisten poliisivoimien toimesta. Tutkimustyöstä muodostuu sarja epämääräisiä sattumuksia jossa Vareksen tapaan edetään lähinnä viinan ja tuurin voimalla raudanlujan etsiväntyön sijaan.
Kaidan tien kulkijoissa Vares kuitenkin jää paljolti statistin asemaan. Toki hän jumalattomana kaupunkilaisena pistää kirkonkylän mullinmallin, mutta suurimman osan ajasta yksityisetsivä vain seuraa ympärillään pyörivää sirkusta pullo kädessä.
Statistiksi jää myös juoni, koska elokuva päätyy luisumaan puskafarssin suuntaan ja se sopisi kenties parhaiten kesäteatterin listoille. Naamoja väännellään niin maan perhanasti, ja Aake Kallialan esittämä paikallinen kylähullu päätyy olemaan yksi elokuvan vivahteikkaimpia ja hienovaraisia hahmoja.
Toisaalta, silloin kun hanat pitäisi todella avata, iskee uskonpuute. Hihhulisaarnaajaa esittävä Peter Franzén omaa tietyt ammattiin kuuluvat nihkeänniljakkaat eleet, mutta saarnakohtauksissa tämä tuntuu pidättelevän itseään. Onko tuotantoyhtiössä pelätty eräiden tahojen suututtamista? Olisi pitänyt muistaa ettei näillä yleensä ole televisioita ja leffalippujakin ostetaan kitsaanpuoleisesti.
Kaidan tien kulkijat jää hajanaiseksi kokoelmaksi omituisia kohtaamisia. Ihan sketsiviihteeseen asti ei päädytä, ja onpa elokuvassa ihan uskottavan synkkiäkin hetkiä, mutta kokonaisuus ei aivan täytä dekkarin tunnusmerkkejä. Väitellä toki voidaan täyttikö niitä alkuperäisteoskaan.
Kuten monet muutkin Vares-elokuvat, tämäkin soveltuu krapula-aamun viihdepaketiksi joka ei haasta katsojaansa liikaa tai liiku liian nopeasti. Reijon ja Jussin fanit voivat totuttuun tapaan nostaa arvosanaa parilla pisteellä.