Vampyr

Dontnod Entertainment on palannut ja työskentelee jälleen kerran kokonaan uuden nimikkeen parissa. Vampyr on jännittävä ja pahaenteinen verenimentäroolipeli, jonka julkaisee Focus Home Entertainment

Mitä tekee Dontnodin kaltainen studio kahden mielenkiintoisen, mutta toisistaan Remember Men ja Life is Strangen tapaan poikkeavan pelin jälkeen? Lähtee tietenkin jälleen kerran kohti jotain aivan erilaista. Vampyr on toimintaroolipeli, joka sijoittuu vuoden 1918 Lontooseen. Koko kaupunkin on espanjantaudin kourissa. Kaupungin kaduilla on levottomuutta ja väkivaltaisuuksia, jonka tuloksena koko yhteisö on pelon kourissa. Terveitä kansalaisia varten on eristetty alueita, joissa nämä pystyvät jatkamaan elämäänsä lähes normaalisti, samalla taudinkantajien kohtaamiselta välttyen. Vähemmän onnekkaat ovat helppoja saaliita vampyyreille, joiden etuja kaupungin kaaos palvelee.

Tarinan päähenkilönä toimii kaupungissa asuva ja sairaita auttava Jonathan E. Reid. Jonathan luuli ensin, että on saanut tautitartunnan, mutta ymmärsi sittemmin, että on muuttunut vampyyriksi. Nyt Reid tarvitsee verta selvitäkseen. Toisaalta, Jonathan on edelleen lääkäri ja haluaa pelastaa ihmishenkiä. Tämän ristiriidan keskellä Jonathanin on vain yritettävä tasapainotella. Tähän konfliktiin perustuen ranskalaiset kehittäjät haluavat kertoa voimakkaan tarinan, jossa pelaajan täytyy päättää kuinka taiteilla tämän kaksinaisuuden kanssa. Mitä enemmän Jonathan ihmisiä kaupungissa tappaa, sitä voimakkaammaksi tämä tulee. Koko hahmonkehitys on sidoksissa tähän konfliktiin ja pelaajan käytöksellä on vaikutuksia koko pelialueeseen.

Maailma koostuu useista alueista, jotka liittyvät toisiinsa hub-alueiden kautta. Hubit puolestaan koostuvat useista eri tasoista ja niissä on paljon piilotettuja alueita. Kerrontaa tukevasti pelin värimaailma on tumma ja erityisesti ruskean eri sävyt hallitsevat ulkoasua. Eräässä pelin alkupuolen tehtävässä on etsittävä mystistä hoitajatarta Whitechapelista, joka mitä ilmeisemmin kiristää muuatta kanssavampyyriä. Ympärillä on hiljaista ja tunnelma on tiivis ja painostava. Läpi pelin tunnelmaa tehostetaan rakeisella Film Grain -efektillä. Kokonaisuus muistuttaa hieman Dishonoredia, mutta ilman steampunk (tai paremminkin valasöljypunk) -elementtejä. Vaikka mukana on hieman fantasiaa, Vampyrin maailma perustuu silti realismille.

Jonathan joutuu taistelemaan muita vampyyrejä vastaan, samalla selvittäen mistä ne tulivat, mutta vampyyrit eivät ole hänen ainoa ongelmansa. Kaiken muun ohella myös vampyyrinmetsästäjät tuovat tapahtumiin lisää kitkaa. Erityisesti eristysalueet ovat vaarallisia, mutta vampyyrit eivät tietenkään ole puolustuskyvyttömiä. Taistelua voi käydä esimerkiksi sahan ja pistoolin avulla. Muita aseita lähelle ja kauas voi päivittää rakentelun avulla. Taistelun on määrä olla vaistonvaraista ja aggressiivista. Oikea ajoitus ja sijoittuminen hyökätessä on erittäin tärkeää. Näytetyt osiot olivat tosin vielä rajoitettuja, joten on vaikea sanoa miten systeemi toimii käytännössä.

Vampyyrillä on toki käytössään myös yliluonnollisia kykyjä. Yksi näistä on Spring, todellinen haamuloikka eteenpäin. Lyhyessä esittelyssä tätä käytettiin myös nopeampaan etenemiseen. Loikka on yhtä käytännöllinen myös taisteluissa ja korkeampien paikkojen tavoittelussa. Ja kuten vampyyriloreen kuuluu, verenimijät voivat vaikuttaa ihmisiin manipuloimalla näiden ajatuksia. Ominaisuus on käytössä dialogiosuuksissa, mutta sillä voi myös ottaa toisen hahmon kokonaan haltuunsa.

Tarjolla on kolme erilaista kykypuuta, jotka tukevat erilaisia tapoja pelata. Kehittäjä ei halunnut mennä tämän osalta vielä yksityiskohtiin. Mutta tiedämme jo sen, että yliluonnolliset vampyyrikyvyt eivät tule ilmaiseksi. Esimerkiksi elämämittari toimii myös kykyjen bensiininä, joten kykyjen käyttö antaa etulyöntiasemia, mutta samalla myös heikentää Jonathania. Näin ollen taisteluissa on koko ajan metsästettävä myös tuoretta verta elämännesteiden palauttamiseksi.

Dontnodin tuoreeseen peliinsä valitsema fokus on mielenkiintoista nähdä. Jokaisella hahmolla on oma persoonallisuutensa, erilaiset tavoitteet ja toiminnot. Hahmoilla on omat ongelmansa ja salaisuutensa, minkä lisäksi hahmojen väliset suhteet ovat tärkeitä. Henkilökohtainen menetys ympäristössä vaikuttaa hahmojen käyttäytymiseen. Niinpä on tärkeää pohtia sitä, millaisia vaikutuksia hahmon kuolemalla saattaa olla, vai käyttääkö hahmoja vain oman selvitymisen kannalta tärkeinä saaliina. Kehittäjät lupaavat, että tällaiset päätökset johtavat hyvinkin erilaisiin seurauksiin, sisäisen konfliktin kanssa teutaroinnin lisänä. Tämäntasoinen syvyys pelin kaikilla tasoilla kuulostaa hyvin kunnianhimoiselta.

Ranskalainen studio on käyttänyt kuitenkin pari pientä kikkaa. Avoimen pelimaailman hylkääminen jättää pelistä pois myös osan monipuolisuutta. Kysymys kuuluukin, kuinka suuri avoin maailma lopulta on? Dontnod haluaa tarjota vähintään 15 tuntia peliaikaa Vampyrin parissa, vaikkakin kaiken mahdollisen löytämiseen ja keksimiseen aikaa kuluu varmasti enemmän. Erityisen mielenkiintoista on nähdä, miten luonnollisesti päätökset realisoituvat pelimaailmassa, ovatko niiden seuraukset ennustettavissa ja kuinka tärkeiksi ne osoittautuvat pelin edetessä. Dontnod on luvannut kertoa pelistä lisää vuoden edetessä.

Kun hoitajatar viimein löytyy, edessä on jälleen yksi valinta ja tämän jälkeen hoitajatar sanoo jotain varsin sopivaa: "Meillä oli paljon yhteistä, Tohtori. Vaikkakin lopulta minä pelastan henkiä ja sinä viet niitä".

Jonathan E. Reidin kohtalo on mielenkiintoinen lähtökohta. Tauti on pysäytettävä ja ihmishenkiä pelastettava, mutta myös uhrauksia on tehtävä siellä täällä. Pelaajan tasapainottelu hyvän ja pahan välillä vaikuttaa maailmaan ratkaisevasti, sekä tietenkin myös pelin tarinaan. Se miten toimivaksi konsepti osoittautuu, selviää kun peli viimein julkaistaan ensi vuonna.