Vampire: The Masquerade - Swansong

Hiljan julkaistiin Vampire: The Masquerade - Bloodhunt, ja pian on aika saada ulos peli Vampire: The Masquerade - Swansong. On siis taas aika arvioida World of Darknessin maailmaan sijoittuva peli.

Vampire: The Masquerade - Swansong toimii hieman samoin kuin Rockstarin L.A. Noire. Pelaaja luotsaa joukkoa erilaisia henkilöhahmoja tutkimassa Prince of the Boston Camarilla -perheen edesottamuksia. Ajan kanssa pelataan kolmella erilaisella vampyyrilla, joista jokainen kuuluu omanlaiseensa klaaniin käyttäen omia erikoisia kykyjään. Pelaajaa ei selvästi ohjasteta tarinassa eteenpäin. On siis pidettävä silmät auki, tehtävä tutkimuksia ja selviteltävä johtolankojen avulla, mitä oikeastaan onkaan tapahtunut.

Kokonaisuus on hyvin tehty, ja paikkojen tutkiminen on viihdyttävää. Käytössä on joukko vampyyrisia työkaluja apuna, kuten viettely, uhkailu ja hiiviskely. Ajoittain on niin ikään mahdollista myös kiertää lukitun sylitietokoneen salasana. Hahmonkehitys on kuitenkin otettava huomioon, sillä jokainen kolmesta vampyyrista on laitettava erikoistumaan siten, että se tukee omaa pelityyliä. Esimerkiksi Emem voi olla sosiaalisempi heppu, kun taas Leysha on kova päättelemään ja tutkimaan ympäristöä. Kaikilla kolmella vampyyrilla ei pelata samaan aikaan. Toisin sanoen yhdessä hetkessä Galeb ei saa lukittua ovea auki, mutta joku toinen hahmo sen voikin tehdä.

Erikoiskykyjä käytetään eräänlaisen strategisen minipelin avulla. Jokaisella hahmolla on omat aloitustilastonsa saatavissa oleville kyvyille (viettely, uhkailu ja niin edelleen), joita voi sitten päivittää erillisillä kykypuilla. Näin ollen kohteen hurmaaminen voi olla mahdollista vain yhdellä hahmolla. Mikäli on mahdollista käyttää erikoiskykyä, voi onnistumisen mahdollisuuksia parantaa käyttämällä taitopisteitä. Tässä se strateginen puoli tulee mukaan kuvaan, sillä vastassa oleva niin sanottu NPC-hahmo voi tehdä omat peliliikkeensä. Toisin sanoen, vaikka onnistumisen todennäköisyys olisi aluksi 100% saattaa se laskea paljonkin, kun NPC ryhtyy toimintaan.

Lisäksi jokaisella hahmolla on vampyyrinen keinonsa liikkua. Esimerkiksi Leysha voi muuttua näkymättömäksi ja mennä kielletyille alueille huomaamatta. Näin voi lukea asiakirjoja ja tehdä pieniä perusjuttuja, mutta esimerkiksi lukkojen tiirikoiminen ja muu fyysinen toiminta edellyttää näkyväksi muuttumista.

Kerronta toimii paljon paremmin kuin esimerkiksi Bloodhuntissa. Jokainen henkilöhahmo on omanlaisensa persoona, ja erilaisiin NPC-hahmoihin tutustuu mielellään. Itse keskustelut saattavat tuntua turhan hitailta ja pitkiltä, ja sama koskee myös varsinaista pelattavuutta. Rytmitys on siis hidas, sillä painopiste on tunnelmassa toiminnan sijasta. Mutta onneksi suurimmaksi osaksi tarinan seuraaminen on viihdyttävää.

Ulkoisesti Swansong on paikoin todella upea, ja toisaalta taas suorastaan ruma. Suurimmaksi osaksi ympäristöt ja henkilöhahmot näyttävät hiotuilta ja laadukkailta, mutta läheltä katsoen useiden muiden hahmojen kasvonilmeet näyttävät kuin tekoäly koettaisi matkia tunnetiloja. Näin luodaan luonnottoman tuntuisia tilanteita ja sen on sääli, sillä muuten peli näyttää erittäin vakuuttavalta.

Muitakin ongelmia on. Yhden kerran NPC-hahmon kanssa aloitettu keskustelu päättyi jossain aivan muualla kuin missä se oli aloitettu. Näin juutuin huoneen nurkkaan pääsemättä jatkamaan. Valitsin valikosta restart, ja näin koko peli käynnistyi alusta hävittäen samalla tallennustiedostoni. Näin katosi tuntien työ taivaan tuuliin.

Vampire: The Masquerade - Swansong ei siis missään tapauksessa ole täydellinen. Siitä huolimatta tarjolla on varsin viihdyttävä päättelyä ja tutkimista painottava peli World of Darknessin maailmassa.