Until Dawn Remake on näyttävä

Klassikkopelien uudelleenrakentamisesta alusta lähtien nykytekniikalla on tullut nyt jonkinlainen muotivillitys. Tämä onkin ollut itselleni oiva tapa kokea syystä tai toisesta pelaamatta jääneitä ikivihreitä pelejä, kuten Dead Space (Motive Studio, 2023) tai Mafia (Hangar 13, 2020), näyttävämpänä kuin koskaan. Nyt uusiksi on tehty Until Dawn, joka jäi itseltäni pelaamatta julkaisun aikoihin vuonna 2015.

Nuorisoporukan viikonlopunvietto vuorimajalla saa traagisen lopun, kun viaton pila menee liian pitkälle ja aiheuttaa kuolonuhreja. Vuosi tapauksen jälkeen porukka kasaantuu taas yhteen muistelemaan tapahtumaa ja kunnioittamaan kuolleita. Tällä kertaa tilanne kuitenkin vakavoituu toden teolla, sillä kaikki ovat hengenvaarassa eikä kyseessä ole pila.

Until Dawn sijoittuu lumiselle vuorelle ja siellä sijaitsevien rakennusten yhteyteen yhden yön aikana. Tunteja lasketaan aamunkoittoon hahmojen yrittäessä selvitä moninaisilta uhkilta ja yön kauhuilta. Tarina on hyvin klassista Hollywoodin teinikauhukamaa, mutta nokkelilla käänteillä ja yllätyksillä koristeltuna, jotta meno pysyy vauhdikkaana ja kiinnostavana. Pelaajalle langetetut monipuolisten hahmojen lukuisat valinnat ja kohtalot siivittävät dynaamista kerrontaa tehden pelistä jännittävää seurattavaa.

Pelaajan vastuulla on kahdeksan eri henkilöä. Hahmoja ohjaillaan vuorotellen pitkin peliä tehden valintoja, joiden merkityksellä on jonkinlainen vaikutus hahmon kohtaloon. Peli koetaan kolmannen persoonan näkökulmasta kameran eläessä hyvin elokuvamaisesti kuvakulmia vaihdellen.

Hahmojen pelilliset toiminnat kiteytyvät kolmeen perustoimintoon. Monivalintatilanteessa pelaajan annetaan valita muutamasta eri vaihtoehdosta esimerkiksi etenemisreitin, vastauksen kysymykseen tai jonkinlaisen toiminnan. Vastauksen yhteydessä voi olla maininta esimerkiksi hahmon mielialasta tai tunnetilasta. Toinen tapa ohjata hahmoja on suorittaa sarja "quick time eventejä". QTE:t tulevat esiin yleensä toiminnan yhteydessä kuten pakenemisessa, jossa pelaajalta vaaditaan nopeita ratkaisuja tai ei ratkaisuja ollenkaan. Tekemättä jätetty tai epäonnistunut QTE on yhtä lailla kelvollinen valinta ja vie hahmoa tiettyyn suuntaan. Kolmas perustoiminto on ympäristössä eteneminen. Näissä tilanteissa hahmoja voi liikutella vapaasti rajatuilla alueilla ja tarkoitus on yleensä edetä jonnekin tiettyyn pisteeseen ja tutkia ympäristöä matkan varrella. Kaikki löydetyt tiedonjyväset tai salaisuudet muuttavat hahmon kohtaloa ja vaikuttavat lopputulokseen.

Until Dawnin pelattavuus on kohdillaan. Vapaa liikkuminen on hieman jäykkää, mutta näissä osioissa ei ole kiirettä ja rauhallinen palloilu pelkästään tattia käyttäen istuu tunnelmaan. QTE:t ovat sopivan nopeatempoisia, jotta hädän tunne on läsnä mutta käskyihin on mahdollista reagoida reiluuden nimissä. Myös monivalintatilanteet antavat reilusti aikaa pohtia haluamaansa vastausta, jotta valintaa ei joudu tekemään sisäistämättä kaikkia annettuja valintoja, niin kuin nykyään monissa vastaavissa peleissä on typerästi tehty.

Until Dawnin valintojen määrä tekee pelistä kuin vuorovaikutteisen elokuvan. Valintoja tarjoillaan pelaajalle harva se hetki ja mikä parasta, nämä eivät jää triviaalilta tuntuvan tyhjänpäiväisten asioiden ympärille vaan pelaaja pääsee oikeasti punnitsemaan useiden moraalisten päätösten ja kutkuttavan tärkeiden asioiden väliltä. Tämä nostattaakin esiin kiehtovan sisäisen ristiriidan, kun päätösten myötä aukeaa mahdollisuuksia valita esimerkiksi ärsyttävän hahmon pelastamisen tai suosikkihahmon satuttamisen väliltä. Jokaisella ratkaisulla on vaikutusta kokonaisuuteen ja pelillä on satoja loppuratkaisuja, joihin kuuluu esimerkiksi jokaisen hahmon selviäminen hengissä tai kuoleminen. Tämä jos mikä saa palaamaan pelin pariin useammankin kerran. Pelin läpäisyn jälkeen avautuu myös mahdollisuus käydä läpi yksittäisiä tilanteita ja tehdä eri valintoja, jos aikaisempaan valintaan tai sen aiheuttamiin tapahtumiin ei ole ollut tyytyväinen.

Pelin uusiminen on ensiluokkaista. Upean valaisun ansiosta yksityiskohtaiset alueet näyttävät realistisilta ja monipuolisten efektien sekä autenttisten sääilmiöiden hyödyntäminen puhaltavat maailman eloon. Hahmojen kasvomallinnuksesta selkeästi tunnistaa näyttelijän ja tämän esittämän tunnetilan. Hahmojen liikkeet ovat eloisia, tosin tavaroiden pyörittelyssä kädet välillä kääntyvät ilkeän luonnottomasti. Tunnelmaa korostetaan varsin yksityiskohtaisilla ja brutaaleilla kuolemilla sekä muulla väkivaltaisella sisällöllä. Playstation 5:lle ei tuota ongelmia pyörittää komeutta sujuvasti enkä edes muista nähneeni varsinaisia lataustaukoja.

Iso osa Until Dawnin uskottavuudesta ja sujuvuudesta tulee sen ääninäyttelystä. Dialogi on realistista ja kiinnostavaa sekä hahmojen ulosanti luontevaa. Hahmot reagoivat tilanteisiin uskottavasti ja pienet satunnaiset heitot tuovat todella ne eloon. Samaistuminen hahmoihin ja heidän kohtalonsa jännittäminen tulee vahvasti etualalle, eikä mikään ihme, kun mukana pelissä on Hollywood-tähtiä, kuten Hayden Panettiere, Rami Malek ja Peter Stormare.

Until Dawnin intensiivisyys, monipuolisuus ja laadukkuus yllättää positiivisesti. Olen ollut lähinnä nimellisesti tietoinen pelistä ennen tätä, mutta pelikokemus kolahti kovaa. Vaihtoehtojen ja valintojen määrä on huikea ja se todella tekee kokemuksesta persoonallisen ja rikkaan. Pistääkin ihmettelemään, että miksi Supermassive Gamesin uudemmat saman tyyliset kauhuilut eivät ole päässeet lähellekään tämän tason moniulotteisuutta vaan ovat ainoastaan heikentyneet peli peliltä. Uusintaversiointi on osunut kohdalleen Until Dawnin kanssa ja lopputulos on klassikkostatuksensa ansainnut, joten jos joskus niin nyt on hyvä aika kokea tämä peli.