Unknown 9: Awakening on tarinaltaan lupaava, ja pelinä karkea

Joskus tuntuu siltä, että videopelejä saa ainoastaan kahtena mallina: joko niin sanottuina AAA-peleinä, mikä viittaa suuren budjetin megapeleihin, joilla on mittavat joukot ihmisiä tekemässä, ja budjetti on samaa luokkaa kuin pienen maan bruttokansantuote, tai sitten pieninä ja omalaatuisina indiepeleinä, jotka on tehty jonkun autotallissa. Totuus on tietysti moninaisempi. Yleensä pidän sellaisista peleistä, joita voi luonnehtia AA-peleiksi: pelit, joilla on hieman suurempi tekijätiimi ja budjetti kuin pienellä indiepelillä, mutta joiden tyyli ja pelimekaniikka ovat selvästi innoittuneet pelialan parhaista, ja joiden kunnianhimona on vain luoda viihdyttävä peli sen sijaan, että yritettäisiin venyttää teknologian rajoja.

Tämän vuoksi Unknown 9: Awakening herätti kiinnostukseni, kun se esiteltiin aiemmin tänä vuonna Summer Game Festissa. Kyseessä on kokonaan uusi sarja uudelta studiolta, jolla on uusi tarina ja uudet henkilöhahmot, mutta jossa pelimekaniikka tuo mieleen Unchartedin. Sarja ei ole rajoittunut vain peleihin, sillä kyseessä on monen median sarja podcasteineen, sarjakuvineen, kahden romaanin kera ja "lisää on tulossa", kuten Bandai Namcon virallisella verkkosivulla kerrotaan. Myyntipuhe on lupaava, mutta käytettyäni useamman tunnin Unknown 9: Awakeningiin toivon lähinnä, että peli olisi saanut aikaa lisähiomiseen, sillä puutteet ja heikkoudet tulevat liiankin selviksi.

Keskeinen osa Unknown 9: Awakeningia on salainen maailmanjärjestys, ja se todellinen historia siellä kulisseissa. Vanha Sahinin sivilisaatio katosi tuhansia vuosia sitten, ja jäljellä ovat ainoastaan rauniot ja tarinat Unknown 9:stä. He ovat yhdeksän kuolematonta maailman vartijaa. Sitten ollaankin Intiassa 1900-luvun alussa, jossa tavataan nuori nainen Haroona matkalla kostamaan opastajalleen. Näin joudutaan keskelle valtataistoa salaisen järjestön nimeltä Leap Year Societyn ja heistä irtautuneen Ascendantsin kesken. Onneksi Haroona on kaikkea muuta kuin avuton, sillä hän on quaestor, jolla on kyky katsoa piilossa olevaan Fold-maailmaan ja etsiä piilotettuja vihjeitä, hiippailla vihollisten ohi ja taistella niitä vastaan, jotka häntä metsästävät.

Pulp Ficitionin kaltainen tulkinta 1900-luvun alusta on tärkeä osa myyntipuhetta, jonka Unknown 9: Awakening täyttääkin hienosti. Eksoottiset paikat, salaiset järjestöt, kadonneet sivilisaatiot ja vain harvoille saatavilla oleva varjoisa todellisuus ovat kaikki hyvin tehtyjä. Tähän lisätään sitten revolverimiehet, ilma-alukset, selvästi edellä aikaansa oleva liioiteltu teknologia ja vanhan ajan lentokoneet niin koossa on sekoitus, josta seikkailu muodostuu. Jos olet kuin minä, ja pidät hyvästä seikkailusta koskien kadonneen aarteen metsästystä tai muinaisia sivilisaatioita, on hyvin todennäköistä, että paikka ja tarina vetoavat. Henkilöhahmot ovat niin ikään mielenkiintoisia, joiden johdossa on The Witcherin näyttelijätär Anya Chalotra Haroonana ensimmäistä kertaa mukana videopelissä. Ja ihan hyvin hän työnsä tekee. Ja kun mukana on hyvin sävellettyä musiikkia asettamassa tunnelman, on tarjolla hyvän ensivaikutelman paketti. Monin tavoin mieleen tulee Playstation 4:n The Order: 1886, jossa oli paljon ainesta tapahtumapaikan ja tarinan suhteen, mutta jonka toteutus ei sitten kantanut loppuun saakka.

Valitettavasti kaikki ei ole kunnossa pelin tarinan osalta, sillä välivideoissa on kummallisia leikkauksia, ja näin luodaan kuva kiirehdityistä siirtymistä eri paikkojen kesken. Välivideot ylipäänsä vaikuttavat keskeneräisiltä aivan kuin osa otoksista puuttuisi tai kehittäjillä ei olisi ollut aikaa tehdä kaikkea valmiiksi aikomallaan tavalla (teoria on uskottava päätellen siitä, miten julkaisua lykättiin). Unknown 9: Awakeningin tarina on riittävän hyvä, mutta vielä tiukemmalla ohjauksella se olisi voinut olla parempi, ja mahdollisesti jopa mahtava.

Kiirehdityn ja keskeneräisen tuotteen vaikutelma on läsnä myös ulkoisesti. Unknown 9: Awakening ei halua olla uusi merkkipaalu Unreal Engine -peleissä, mutta silti resoluutio on ikävän alhainen, ja mukana on paljon rakeisuutta Playstation 5:llä. Näin peli näyttää huonommalta kuin mitä se voisi olla.

Pelin vitsauksena on epätasainen esitys, jota riivaa epätasainen ruudunpäivitys ja ruudun repeileminen. Lisäksi konsoleilla ei ole mahdollisuutta valita Quality- ja Performance Moden kesken, joten vauhti on parhaimmillaan sen 30 ruutua sekunnissa. Toinen kokemusta haittaava asia on rosoinen hiusten, partojen ja voimakenttien animaatio, huonot kasvoanimaatiot suurimmalla osalla sivuhahmoja, ja tämä kaikki yhdessä estää lupaavaa taiteellista tyyliä nousemasta siihen loistoon, jossa se voisi olla. Harmillisesti tekniset ongelmat eivät rajoitu vain grafiikkaan, sillä vastaan tulee säännöllisesti bugeja. Pahimmillaan edessä on pelin käynnistäminen uudelleen.

Pelimekaniikan osalta Haroonan seikkailut tuntuvat perinteisen lineaariselta seikkailupeliltä. Pelaaja seuraa selvästi merkittyä reittiä, kerää matkalta mukaan tavaroita ja välillä tullaan vihollisia täynnä olevalle alueelle, joista on selvittävä. Mukana todellakin on Unchartedin tunnelma tai muiden sarjasta innoittuneiden pelien tunnelma, kuten A Plague Tale: Requiem, mutta se ero on Unknown 9: Awakeningin luovassa ja jännittävässä hiiviskelyssä. Haroonan kyvyt quaestorina mahdollistavat kyvyn ottaa pahiksen ruumis hallintaan ja laittaa ne omiaan vastaan, ja pelin kuluessa Haroona voi oppia hyppäämään vihollisesta toiseen. Näin luodaan tilanne, jossa voi ottaa päiviltä monta pahista samaan aikaan. Pelaajalla on käytössä muitakin työkaluja pahiksien eliminointiin nähdyksi tulematta, kuten räjäyttämällä tai sabotoimalla kohteita kaukaa, ja muuttumalla näkymättömäksi suorittaen hiiviskelevä tyrmäys takaapäin. Kaikkien työkalujen käyttö on erittäin suositeltavaa, sillä peli on heikoimmillaan, kun pelaaja havaitaan, ja on pakko tapella. Taistelumekaniikka on kömpelö ja epätarkka, eikä virheille altis lukittautumismekaniikka auta asiaa.

Unknown 9: Awakeningissa on paljon hyvää. Ilma-alukset, piilossa oleva maailmanhistoria, salaiset järjestöt, luova hiiviskelymekaniikka ja kaiken kietominen eksoottisiin tapahtumapaikkoihin hieman liioitellulla tavalla 1900-luvun alkuun ovat vain muutamia positiivisia asioita. Pelistä olisi voinut tulla todellinen hitti AA-pelien joukossa, jos peli olisi saanut vähän lisää aikaa, vähän isomman budjetin ja vähän lisää bugien korjailua. Valitettavasti kokemusta painavat huono taistelumekaniikka, kömpelö ohjaus ja useat tekniset ongelmat niin teknologiassa kuin ulkoisessa sujuvuudessakin. On silti vaikea olla arvostamatta karkeaa timanttia, ja toivottavasti Reflectorin kehittäjät saavat jatkaa työtään tulevaisuudessakin, sillä heissä on selvästi ainesta.