Undisputed on pätevä nyrkkeilypeli

Kun pääsin tammikuussa pelaamaan ennakkoon Undisputedia, olin suuresti vaikuttunut, sillä se, mitä olin kaivannut aina siitä asti, kun EA päätti lopettaa, tai ainakin laittaa tauolle, Fight Nightin keskittyäkseen UFC-menoon, oli tasokas nyrkkeilypeli. Urheilulaji toimii loistavasti videopelinä, mutta lajityyppinä se on painunut unholaan. Fight Night Champion julkaistiin yli 13 vuotta sitten, ja nyt Steel City Interactiven Undisputed on täällä, ja olin enemmän kuin innoissani päästessäni pelaamaan lopullista julkaisua.

Joten, tuliko siitä niin hyvä kuin toivoin? No, kyllä ja ei. Kyseessä on todella hyvä nyrkkeilypeli, mutta on sillä ongelmansa. Sitten ennakon 21 kuukautta sitten, on peliin tehty muutoksia päivitetyillä lyöntianimaatioilla, ja tasapainoa muutettu kuntoisuusjärjestelmään, ja muutoksia tehty, jotta saadaan oikea tuntuma, liikkeet ja jokaisen nyrkkeilijän ominaispiirteet, eikä vähäisimpänä mukaan on laitettu myös Career Mode.

Mutta silti, Early Access -vaiheen muutoksien lisäksi, mikä onkaan Undisputed? Kyseessä on puhdas ja yksinkertainen nyrkkeilypeli, joka keskittyy saamaan aikaan oikean nyrkkeilyn tunnelman. Mukana ei ole näyttäviä animaatioita, elämää suurempia henkilöhahmoja tai kummallista tarinaa. Lyönneissä on massan tuntua, ja mahdollisuus tulla tyrmätyksi vain muutamalla iskulla on läsnä huolimatta siitä, miten paljon on ottelua hallinnut. Olen yleensä aggressiivinen tällaisissa peleissä, mutta Undisputed ei anna pelaajan vain seisoa ja iskeä kuin huomista ei olisi. Nyrkkeilijän kesto eli stamina alenee jokaisen iskun jälkeen, ja mitä alhaisemmalla tasolla mittari on, sitä hitaammiksi lyönnit muuttuvat, kunnes lopulta pelaaminen saattaa näyttää kuin yrittäisi otella siirappialtaassa. Eikä ainoastaan pelaajan lyönteihin tule vaikutusta, sillä myös suojaus muuttuu huonommaksi ja helpommaksi vastustajan murtaa sen lisäksi, että nyrkkeilijä on niin uuvuksissa, että liikkuminen hidastuu, ja näin on vaikeampi paeta painostuksen alta tilanteen niin vaatiessa.

Nyrkkeilyä ohjataan suurimmaksi osaksi oikealla analogitatilla. Liikuttaminen vasemmalle tuottaa vasemman koukun, ylävasemmalle kiskaisu tuottaa vasemman lyönnin, alas kiskominen on koukuille ja niin edelleen. Pitämällä alhaalla painettuna LB/L1, kohdistuvat iskut vartaloon, ja saman voi tehdä perinteisillä napeilla (Y, X, B, A Xboxilla), jos haluaa vanhemman ajan tuntua. Iskut päähän vahingoittavat enemmän, kun taas iskut vartaloon väsyttävät vastustajan pitkissä otteluissa, ja kehittäjien itsensä mukaan mukana on yli 60 erilaista lyöntiä. Väitteenä on sekin, että heillä on käytössään mittavin kavalkadi nyrkkeilijöitä koskaan, ja heitä on yli 70, ja mukana on sekoitus vanhoja suosikkeja, kuten Muhammad Ali ja Rocky Marciano aina nykyisiin kuten Canelo Álvarez, Tyson Fury unohtamatta naisia kuten Claressa Shields ja Cecilia Brækhus.

Kaikki nyrkkeilyssä tuntuu mahtavalta, ja Undisputed on nyrkkeilypeli, jota olen odottanut. Mutta kaikki ei ole auringonpaistetta ja sateenkaaria. Se isoin ongelma on kehno liikeanimaatio itse ottelun kohtaamisissa. Kun iskee vastustajan maahan, ei ole väliä, missä päin kehää niin tekee, sillä tyrmäysanimaatio, jossa tuomari laskee, sijoittaa nyrkkeilijän aina kehän keskelle. Sitä paitsi mukana tuntuu olevan ainoastaan kolme tai neljä animaatiota sille, kun yrittää nousta ylös, ja ensimmäisessä 15 tyrmäysvoitossani vastustaja yritti ehkä 13 kertaa ylös samalla tavalla tuomarin laskettua yhdeksään, ja sitten rojahti takaisin luvulla kymmenen. Sama koskee myös taukoja erien välillä. Nyrkkeilijä istuu ja nyökkää, kun valmentaja puhuu, kun taas toinen nyrkkeilijä istuu raskaasti hengittäen, yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä toistaa aivan liiaksi itseään, ja samaa voi sanoa myös alamittaisista selostajista. Olen kuullut samoja lausahduksia moneen kertaan, ja harmillisesti sama leviää myös muuten hyvään Career Modeen.

Sijoituksissa noustessa monet tulostaulun nyrkkeilijät ovat tietokoneen luomia ja keskittyjä nimiä. Se ei olisi ongelma muuten, mutta kun ääneen puhuttua dialogia ei ole näille luoduille nimille, ja näin selostajat puhuvat hyvinkin sekavasti, eikä käy ilmi se, kenestä puhutaan. "Hänellä on pidempi ulottuvuus" tai "hän voitti tuon erän helposti" eivät merkitse mitään, kun ei tiedä, kenestä puhutaan: minusta vai vastustajastani. Onneksi tämä on ainoa asia, josta sopii valittaa siinä pääasiallisessa pelimuodossa.

Nyt luodaan se oma nyrkkeilijä käyttäen monimutkaista hahmonluontityökalua ennen valmentajan, managerin ja vammojen paikkaajan palkkaamista. He ovat pelaajan seurana myös otteluiden aikana, ja ovat näkyvissä kehän reunalla. Mitä korkeammalle sijoituksessa kohoaa, sitä enemmän rahaa, ja parempaa henkilökuntaa voi palkata. Tämän rahan ansaitsemiseksi voi joko ottaa managerin tarjouksen vastaan (paremmat managerit ottavat isomman osuuden voitoista, mutta tarjoavat paremmat mahdollisuudet nousta sijoituksissa järjestämällä parempia otteluita) tai neuvotella paremman sopimuksen itse. Kun sitten vastustaja on valittu, on aika valita kuntosali harjoittelua varten, ja korkeatasoisemmat ovat kalliimpia, mutta antavat parempia bonuksia harjoittelusta. Jokaisena viikkona ottelua edeltäen voi valita harjoitella jotain tiettyä asiaa, kuten naruhyppyä nopeuden ja kestävyyden parantamiseksi, mutta on tärkeää tasapainoilla sen kanssa, mitä tekee, sillä jos harjoittelee samaa joka viikko, on oma nyrkkeilijä uuvuksissa ottelun koittaessa. On mahdollista levätä viikko vireystilan palauttamiseksi, mutta jos lepää liian pitkään, ei ole ottelussa parhaimmillaan fyysisesti.

On mahdollista pelata myös "Prize Fights" -otteluita, jotka ovat kolme eri ottelua kolmella eri vaikeustasolla. Näitä kierrätetään joka viikko ja riippuen pelaajan suoriutumisesta, saa pelaaja pisteen päätyen tulostaululle muiden kanssa, jotka ovat suorittaneet saman ottelun. Tällä viikolla voi pelata Sugar Ray Robinsonina, ja vastassa on Sugar Ray Leonard. Jos haluaa rientää verkkoon pelaamaan, voi valita joko rankattuja tai rankkaamattomia otteluita.

Undisputed on juuri sellainen nyrkkeilypeli, jota olen odottanut yli 13 vuotta. Se näyttää mahtavalta realistisen vahinkomallinnuksen ansiosta, ja toimii hyvin kiitos loistavan ja monimutkaisen ohjauksen. Valitettavasti mukana on pieniä ongelmia liikeanimaation ja selostamisen toiston suhteen, mutta jos näitä pystyy sietämään, en näe mitään syytä olla tomuttamatta pölyä nyrkkeilyhanskoista ja lyödä jotakuta (jopa maailman vahvinta miestä Eddie Hallia) kasvoihin. Mahtava suoritus, Steel City Interactive.