Nathan Draken tulo käsikonsolille on ollut yksi kuumimmista puheenaiheista Sonyn uuden käsikonsolin ympärillä, mutta odotukset kokivat väistämättä pienen kolauksen, kun kehittäjäksi ei osoittautunutkaan mainiot Playstation 3 -pelit tehtaillut Naughty Dog, vaan Sonyn uusi tiimi Bend. Huoli heikosta ja halvasta sovituksesta on kuitenkin ennakkoversion perusteella turha.
Ensinnäkin grafiikka. Uncharted-pelistä puhuttaessa visuaalista aspektia on vaikea olla välttämättä, ja ennakkotapahtumassa kehittäjät kertoivat, että Naughty Dog avasi koko Uncharted-kirjastonsa lähdemateriaaliksi NGP-peliin. Ja se näkyy. Uncharted: Golden Abyss tarjoaa vehreitä laaksoja, jotka ulottuvat kauas horisonttiin, ja postikorttimaiset vesiputoukset ryöppyävät kristallinkirkasta vettä. Näkymä näyttää erinomaiselta NGP:n viisituumaisella näytöllä. Ruutua saa todella tihrustaa, jotta hahmomalleista erottuisi pienenpieniä merkkejä siitä, ettei pelin alla ole Sonyn muhkeaa kotikonsolia. On sanomattakin selvää, että Uncharted toimii esimerkkinä konsolin kyvyistä - aivan kuin se toimi aikoinaan Playstation 3:lla.
Grafiikan ohella peli myös tuntuu luonnolliselta jatkumolta Uncharted-sarjaan. Tapahtumat ilmeisesti sijoittuvat aikaan ennen Drake's Fortunea, joskaan peliä ei hieman hämmentävästi haluta kutsua esiosaksi. Täsmälleen miten se kytkeytyy laajempaan Uncharted-kaanoniin, selviää myöhemmin.
Sony esitteli pelistä Lontoossa kaksi demoa, joista ensimmäisessä päästiin harjoittelemaan kiipeilytaitoja ja etsimään aarteita pelin avausjaksossa. Toisessa demossa puolestaan hyödynnettiin samoja taitoja toimintapainotteisemmassa jaksossa, joka mahdollisti myös taistelusysteemin kokeilun. Molemmissa esille tulivat NGP:llä tehdyt pelimekaaniset lisäykset.
Yksi sivuhuomio ennen jatkamista: kuka tahansa pelin käsikirjoituksesta vastaakin, hän todella ansaitsee palkkansa. Ensimmäinen välivideo oli suorastaan hersyvän hauskaa katsottavaa, kun Drake valmistautui ystävänsä kanssa vuoristoon nousuun. Video oli täynnä toverillista pilailua ja sarkastisia kuittauksia. Samalla Nolan North todisti jälleen, miksi niin monet ovat nykyään kiinnostuneita miehen näyttelystä.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia johdattelivat kätevästi lisättyihin ohjausvaihtoehtoihin ilman tarvetta erilliselle tutoriaalille. Kosketuspohjaiset ja tilannesidonnaiset toiminnot (kuten kosketa näyttöä ja pyyhkäise sormella) mahdollistavat kielekkeiden ja pienten esteiden yli kapuamisen. Tasapainottelu puolestaan hyödyntää konsolin sisäänrakennettua liikkeentunnistinta, mihin törmätään esimerkiksi ylittäessä rotkoa puunrunkoa pitkin. Liikkeentunnistin on käytössä lisäksi köysissä flengatessa, jolloin konsolin kallistelu edestakaisin lisää Draken heiluriliikettä.
Kallionseinämiä kiivetessä Draken reitin voi suunnitella etukäteen. Hopeankimmellys osoittaa mahdolliset kädensijat näytöllä, ja pienempiä kielekkeitä voi yksinkertaisesti näpäyttää sormella, kun taas suurempien kohdalla sormea liu'uttetaan kielekettä pitkin. Kädensijoja voi hipelöidä nopeasti sarjana ja Drake seuraa liikkeitä sekuntia myöhemmin. Vaaraa pelkäävät voivat toisaalta edetä piste kerrallaan. Alkuvaiheissa eteen tuli myös tilanne, jossa Draken oli ylitettävä hylätty riippusilta. Kamera pyörähti hahmon yläpuolelle ja pelaajan oli kosketettava vuoron perää kutakin lankkua päästäkseen yli. Liian hätäiset loikat muuttuivat kiroiluksi, kun lahopuut särkyivät alta, ja Draken oli hilattava itsensä takaisin ylös.
Vaihtoehtoisesti ruutua ei tarvitse koskea lainkaan näiden liikkeiden tekemiseksi, vaan valittavissa on klassinen näppäimiin ja analogitatteihin luottava ohjausmalli. Kosketusnäyttöön kuitenkin tottui nopeasti, sillä se tuntui antavan syvemmän kontrollin Draken tekemisiin.
Hauska piirre oli myös se, että muinaiset kaiverrukset kopioidaan pelissä paperille hankausmenetelmällä - käytännössä siis sormella ruutua hankaamalla. Prosenttinäyttö osoittaa, miten täydellisesti kaiverrus on kopioitu, ja vaikka etsauksen läpäisyyn vaaditaan vain 90-prosenttinen suoritus, pelissä on todennäköisesti jotain bonusta niille, jotka saavuttavat kaikista 100-prosenttisen suorituksen. Valikko pitää kirjaa kaikista piilotetuista salaisuuksista, joten aarteenmetsästäjille lienee tekemistä.
Toisessa demossa hiippailtiin öisessä viidakossa halki käärmetemppelin. NGP:n toinen analogitatti toimi tässä hyvin, koska se mahdollisti kameran vaivattoman kääntelyn ja vartijoiden etsimisen ympäristöstä samalla kun Drake eteni suojassa. Vartijan taakse päästessä ruudulle välähti ikoni, jota koskettamalla Drake suoritti iskuanimaation. Vartijoilta pudonneet aseet, jotka mahdollistavat pistoolin vaihtamisen esimerkiksi AK:hon, loistivat kentällä kirkkaan korostetusti, mutta nähtäväksi jää, oliko korostus vain yövalaistukseen liittyvä apu.
Väistö- ja suojautumismekaniikat tuntuivat vakuuttavilta, mutta pelin ensimmäinen harha-askel tuli esiin tarkkuuskiväärin käytössä. Kiikarin läpi tähtäillessä NGP:tä oli liikuteltava ympäriinsä kohteiden löytämiseksi. Konsolin pitäminen juuri oikealla tavalla tuntui kamppailulta sinänsä, ja ominaisuus kadottikin viehätyksensä nopeasti. Onneksi tähtäysnapin napautus lukitsee kaikilla aseilla tähtäimen automaattisesti viholliseen helpottaen turhautumista.
Vaikka demot olivat verrattain lyhyitä, ne osoittivat pääasiassa vain hienoa potentiaalia. Sonyn käsikonsolitiimi ei selvästikään ole tyytymässä halpaan käännökseen olemassa olevasta pelistä, vaan Uncharted: Golden Abyss voi hyvinkin olla isoveljiensä veroinen hittipeli taskukoossa.