Uncharted 3: Drake's Deception alkaa jokseenkin Guy Richie -henkisistä tunnelmista Lontoon varjoisilta kujilta. Toimintakaksikko Sully ja Drake ovat vaihtaneet seikkailuvermeet pukuihin, mutta ensivaikutelman ei kannata antaa hämätä: historialliset mysteerit ovat edelleenkin kaiken alku ja loppu, ja epäilyttävästä pikku pubista käynnistyvä tarina etenee nopeasti niin eksoottisiin ja eeppisiin maisemiin, että heikompia hirvittää.
Sarjan elokuvallinen kerronta on taas ottanut uusia harppauksia eteenpäin, ja Uncharted 3 asettaakin suuria haasteita Uncharted-elokuvan tekijöille. Jos raina on loppujenlopuksi edes puolet näin viihdyttävä ja laadukas, on se jo teatterilipun arvoinen. Hahmojen kasvoanimaatiot haastavat nyt suurimman osan tosimaailman keskikastin näyttelijöistä, ja dialogi on edelleen hauskaa ja terävää. Myös kameraa käsitellään ammattilaisen ottein.
Laatu tuleekin tarpeeseen, sillä erityisesti pelin alkupuoli nojaa vahvasti pitkällisiin animaatiopätkiin, joista sitten pikku hiljaa siirrytään varsinaisen pelitoiminnan puolelle. Tämä häivytys tehdään niin nokkelin tavoin, ettei pelaajalle aina ole ihan selkeää kumman puolella ollaan, mutta tämä ei ole lainkaan paha asia. Kyseinen kaksijakoisuus on saatu aikaan virittämällä joukko minikohtauksia ja sattumuksia, jotka laukeavat pelaajan osuessa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Vaikutelma on tyystin riemastuttava ja toimii erinomaisesti kerronnallisena keinona.
Muutenkin koko peliä hallitsee fiilis siitä, että nyt pelataan elokuvaa. Erilaiset toimintakohtaukset vuorottelevat pohdiskelevampien hetkien kanssa, ja sopivin väliajoin mukaan heitetään korea välianimaatio antamaan pelaajalle hengähdystauko. Ne eivät missään määrin "pysäytä" peliä, vaan jatkavat juonenkuljetusta sillä välin, kun pelaaja hieman oikoo sormiaan.
Graafisestihan tästä ei enää paremmaksi päästä. Nyt en puhu varjostuksista tai polygoneista tai mitä näitä nyt onkaan, vaikka nekin ovat epäilemättä kohdallaan, vaan siitä kuinka jokainen pieni yksityiskohta on Unchartedin maailmassa hiottu paikalleen. Siinä ei ole mitään geneeristä, ja jokaisesta huoneesta henkii omanlaisensa tunnelma. Pelaaja voi helposti kuvitella, kuka niissä on asunut ja työskennellyt, yksityiskohtien kertoessa omia pieniä tarinoitaan. Toistoa ei harrasteta eikä tämä ole peli, joka juostaan lävitse - paitsi tietenkin jos laiva uppoaa alta tai kuolema kutittelee takalistoa monilla pitkillä jaloillaan.
Tämänlaiset taustat voisivat tuntua vain pelin toiminnasta erillisiltä lavasteilta, mutta vaikkei Uncharted 3 varsinaisesti pääsekään rehvastelemaan joidenkin muiden pelien tapaan tuhoutuvilla ympäristöillä, eivät hahmot todellakaan vaikuta päälle liimatuilta. Sen sijaan ne ottavat luontevasti tukea seinistä ja käyttäytyvät muutenkin hyvin luonnollisesti osana ympäristöään. Samalla tapaa pelin kaupungit pursuavat ihmisiä, jotka puuhailevat omiaan aikaansaaden todella elävän vaikutelman.
Pelien etu elokuviin nähden on aina ollut siinä, ettei niitä varten tarvitse raahata kuvausryhmää ja näyttelijöitä Borneon syvimpiin viidakoihin. Naughty Dogilla tämä on selvästi ymmärretty, ja Uncharted 3 esittelee kunnianhimoisen valikoiman sijainteja sekä maita, joissa kuvaaminen olisi puraissut ison suupalan useimpien leffojen budjetista. Myös aina tärkeän valaistuksen merkitys on selvästikin hahmotettu, ja jo pelkästään sillä välitetään suuri osa kohtausten fiiliksistä.
Musiikit eivät jää tästä tunnelmanluonnista pätkääkään jälkeen. Sanotaan, että hyvää taustamusiikkia ei edes huomaa, mutta tämä ei ole aivan totta. Itse pysähdyin pelissä pariin otteeseen vain musiikista nauttiakseni ja vertaillakseni sitä erilaisten näkemieni seikkailuelokuvien vastaaviin. Vaikutteita on epäilemättä otettu ja teemat ovat paljolti perinteisiä, mutta sävelet ovat tästä huolimatta sekä tuoreita että innostavia. Herkimmät hetket ovat saada miehen kyyneliin.
On siis selvää, että Uncharted 3 on hunajaa sekä korville että silmille. Pelattavuudessa ei päästä aivan samanlaisiin sfääreihin, mutta yritys on ollut kova. Drake ei loiki tai kiipeile aivan yhtä sulavasti kuin Batman Arkhamin maisemissa, eivätkä erikoisliikkeet ja piiloutumiset aina toimi toivotuilla tavoilla, mutta tiedän tämän olevan epäreilu vertailu. Siinä missä Batman seikkaili enimmäkseen geometrisissa ja siten helposti hallittavissa ympäristöissä, kulkee Draken tarina huomattavasti orgaanisempien ja rikkonaisempien maisemien lävitse.
Kun tämä otetaan huomioon, on Naughty Dog tehnyt kiitettävää - joskaan ei täydellistä - työtä käyttöliittymän kanssa, ja pääosin Drake liikkuukin pelaajan toiveiden mukaisesti. Jos jokin meneekin kauhealla tavalla pieleen, tekee peli vain pienen hypyn menneisyyteen, eikä verenpaine näin pääse tavoittelemaan taivaita.
Toinen lievä tyylivirhe löytyy Uncharted 3:n rytmityksestä. Vaikka rytmitys on pääosin erinomaista, tuntuvat jotkut suurista toimintakohtauksista kestävän jopa turhankin kauan. Tiedän valittavani tässä siitä, että hyvää on liikaa, mutta kun esimerkiksi palavassa talossa on jo sukkuloinut aimo tovin edestakaisin, alkaa tilanteen intensiivisyys pikku hiljaa laskea. Kun lattia sortuu jo kolmatta kertaa alta, on temppu vähän niin kuin nähty. Ihan junnauksen makua tästä ei tule, ja ymmärrän kyllä kehittäjien halun retostella komeilla luomuksillaan, mutta joskus vähemmän on enemmän.
Muulle valittamiselle Uncharted 3: Drake's Deception ei sitten annakaan tilaa. Se hämärtää rajaa pelien ja elokuvien välillä niin paljon kuin tasohyppelyyn, pulmanratkontaan ja räiskintään pohjaava kokonaisuus vain voi, ja se tekee sen niin laadukkaasti, että yhdeksän kymmenestä Hollywood-tuotoksesta jää rannalle ruikuttamaan.
Yksinpelikampanja on pelattavissa lävitse kolmessa illassa, mutta ne ovat kerrassaan upeita iltoja. Kuvittele yksi hyvistä vanhoista Indiana Jones -leffoista, paitsi että nyt se kestääkin päälle kymmenen tuntia. Lisäksi Uncharted 3:ssa on mahdollisuus co-op -toimintaan, joka on aina hauskempaa kuin tynnyrillinen apinoita, eikä kellekään tule yllätyksenä, että myös perinteisempi verkkomoninpeli kuuluu pakettiin. Itse en ole suuri moninpelaaja, mutta sen sijaan aion pelata kampanjan uudestaan heti, kun aika vain sallii. Se on nimittäin niin hyvä.