Hillityn tyylikkäästä paketista löytyvät ajuri ja softalevy, hiiren varatassut, pikaopas ja lisäpainot - kaikki tarvittava. Ohjelmistossa on kuitenkin vielä roimasti päiviteltävää, sillä makrottaminen on vähän kömpelöä ja eri pelejä varten tallennettujen asetusten vaihtaminen vaatii koneen uudelleenkäynnistyksen.
Epäilyksistäni huolimatta juuri hiiren ergonomia ja käyttötuntuma ovat sen paras puoli. Kyljissä olevat kumipäällysteet luovat tarvittavan pidon ja sopivasti levenevä pohja vakauttaa liikettä. Chill on hieman tavallista painavampi ja kookkaampi ilmestys, mikä on omiaan lisäämään tarkkuutta. Nopeammassakin viuhtomisessa sensori tuntui pysyvän hyvin mukana ilman ylimääräisiä hyppyjä.
Sirompikätisen (nimettömänä pysyttelevän) koekaniinin mielestä iso kromi/musta hiiri näytti vähän pelottavalta, mutta testikäytön jälkeen fiilikset olivat positiiviset. "Yllättävän hyvin sopii tytönkin käteen, kun saa tukevan otteen. Ja onhan tuo tarkka. Saisikohan tätä violettina..." Siinäpä vinkkiä seuraavaan valmistuserään.
Itse pelailen sormiotteella (claw), ja siinä valossa kylkiviivan näppäimet löytyivät mukavasti. Vähän vaativampaa sormijumppaa joutui harrastamaan kämmenotteella, sillä kookas hiiri tuo peukalolla käytettävät painikkeet totuttua taaemmas. Virhepainalluksilta ainakin välttyy, mutta peukalonivel naksuu. Pitotavasta riippumatta rulla oli universaalisti huono. Tunnoton pyöritys johti aseenvaihtorulettiin ja rullapainikkeen yliherkkyys yllärikranaattien heittelyyn.
Hintaluokassaan kotimainen Chill-hiiri on kilpailukykyinen. Siinä on ammattihiiren kosketus kohtuuhinnalla. Muotoilu on moniulotteisuudessaan onnistunut, kun "tytötkin tykkää". FPS-miehelle rullan heikkoudet voivat kuitenkin olla myrkkyä.