Uinu, uinu, lemmikkini (2019) paranee vaihtoehtoisella lopulla ja 4K-painoksella

Pet Sematary eli Uinu, uinu, lemmikkini on vahvasti edustettuna Gamereactorilla, ehkä vähän liikaakin. Stephen Kingin alkuperäisen romaanin arvion pääsee lukemaan täältä, ja vuoden 1989 elokuvaversion arvion täältä. Vuonna 2019 saatiin uusintaversio elokuvasta, jonka arviot pääsee lukemaan täältä ja täältä.

Jostain syystä valitsin ottaa arvioon vuoden 2019 version uuden 4K-painoksen. Ja hyvä niin, sillä lisämateriaaleissa mukaan sisällytetty vaihtoehtoinen loppu sai minut vakuuttumaan siitä, että tekijät sittenkin tiesivät, mistä tarinassa oikeasti on kysymys.

Lääkäri Louis Creed (Jason Clarke) muuttaa Bostonista perheineen pieneen Ludlow'n pitäjään Yhdysvaltain Mainen osavaltiossa. Muiden mukana maalle muuttanut kissa Church jää auton alle. Eläin on tarkoitus haudata paikalliselle lemmikkien hautausmaalle, kun naapuri Jud (John Lithgow) ehdottaa hautaamista hieman kauemmaksi. Muutaman päivän kuluttua kissa lompsii takaisin, mutta selvästi muuttuneena. Vähän myöhemmin tapahtuu karmea tragedia, kun perheen tytär Ellie (Jeté Laurence) jää rekan alle. Isä Louis toteaa, ettei ole valmis sanomaan hyvästejä. Mitä kaikkea lapsensa menettänyt onkaan valmis tekemään, jotta saisi rakkaansa takaisin?

Uinu, uinu, lemmikkini on tutkielma kuolemasta ja suremisesta. Opetuksena on, että kaikesta huolimatta kuoleman lopullisuuden hyväksyminen on se paras asia, mitä voi tehdä. Sekä uudessa että vanhassa elokuvaversiossa painotetaankin, että joskus kuolleena on parempi ("dead is better"). Uuden version loppuratkaisu kuitenkin alleviivasi ennen kaikkea zombimaista kuolleista nousemista, mikä oli suuri pettymys. 4K-versiossa on mukana vaihtoehtoinen loppu, joka painottaa juuri sitä, mistä tarinassa on oikeasti kysymys. Nyt vain jonkun pitäisi kertoa, miksi ihmeessä ohjaaja ei halunnut tehdä loppuratkaisua sellaiseksi kuin olisi pitänyt, ja oli jo kaiken valmiiksi niin kuvannut kuin leikannutkin.

Kyseessä ei ole verinen kauhuelokuva suolenpätkineen ja irtoraajoineen. Verta ja kuolemaa on toki mukana, mutta se ei ole pääasia. Kauhu kehkeytyy niin salavihkaa, että se saattaa jäädä mieleen kummittelemaan katsomisen jälkeenkin. Harmillista kuitenkin on, ettei sen enempää vanha kuin uusikaan elokuvaversio onnistu tavoittamaan sitä täyttä karmivuutta, mikä välittyy kirjan sivuilta lukijalle Kingin romaanissa. Jos siis tarina puhuttelee, suosittelen lukemaan myös kirjan.

Vaihtoehtoisen loppuratkaisun toinen mahtava osuus on hieman yli tunnin mittainen katsaus elokuvan tekemiseen. Mukana on sitä tuttua rinkikehua, mutta onneksi myös sitä ihan oikeaa asiaa. Tekijät ovat olleet aidosti innoissaan projektistaan, ja ovat halunneet tehdä kunniaa alkuperäiselle tarinalle huomioiden myös aiemman elokuvaversion. Ihan nappisuoritukseen tekijät eivät ole yltäneet, mutta ymmärrän nyt aiempaa paremmin, mitä he yrittivät uusintaversiolla saavuttaa.

Pet Sematary vuosimallia 2019 on nyt vihdoinkin 4K-painoksena julkaisu, jota voi suositella. Lisämateriaalit muuttavat ymmärrystäni elokuvasta ratkaisevasti ennen kaikkea vaihtoehtoisen lopun ansiosta.