Mikäli Ultimate Fighting Championship ei ole lajina tuttu, niin tässä on säännöistä tiivistetty paketti. UFC:ssä sallittuja tekniikoita ovat muun muassa lyönnit, potkut, heitot, lukot ja kuristukset. Kiellettyjä tekniikoita ovat esimerkiksi hiusten kiskominen, sylkeminen ja sormiin kohdistuvat väännöt. Kaiken kaikkiaan vastustajaa saa kurittaa suhteellisen vapaasti. Tätä vapautta tarvitaan, sillä erilaisia taistelutyylejä on todella paljon ja luonnollisesti erilaiset ottelijat hakevat voittoja erilaisin tavoin. Itse ottelut koostuvat kolmesta viiden minuutin mittaisesta erästä, mutta mestaruusotteluissa otellaan viisi erää. Lajissa on tarkoituksena saavuttaa voitto joko tyrmäyksellä, teknisellä tyrmäyksellä, luovuttamisella tai pisteillä. Tyrmäys saavutetaan pimentämällä vastustajan vintti. Tekninen tyrmäys saavutetaan silloin, kun toinen osapuoli ei enää kykene puolustamaan itseään. Kivuliaan lukon tai kuristuksen seurauksena on usein luovutusvoitto, jolloin ottelija luovuttaa ottelun taputtamalla kättään mattoon tai vastustajaan. Mikäli mikään edellä mainituista ehdoista ei täyty, antavat tuomarit pisteitä ottelijoille näiden kehäansioiden mukaan. Kyseessä on siis hyvin brutaali laji, josta ei puutu jännitystä.
Koska oikeassa UFC:ssä nähdään erilaisten tyylisuuntien taitajia, on tärkeää että näin olisi myös videopelin puolella. Kaikkia erilaisia tyylisuuntia ei UFC 2009 Undisputed ole kuitenkaan lähtenyt mallintamaan, vaan pelistä löytyvät vain ehkä ne tärkeimmät: nyrkkeily, potkunyrkkeily, thainyrkkeily, paini, judo ja brasilialainen jujutsu. Nämä tyylit on jaettu kahteen ryhmään sen mukaan, sisältävätkö ne pääasiassa lyöntejä ja potkuja, vai heittoja ja lukkoja. Jokaisella ottelijalle on määrätty kaksi erilaista taistelulajia, toinen seisten mätkimistä varten ja toinen mattopainia silmälläpitäen. Näin saadaan luotua kiitettävä määrä erilaisia kykypaketteja, jotka kaikki tuntuvat keskenään erilaisilta. Peruslyönnit, -potkut ja lukot ovat kaikissa lajeissa samanlaiset, mutta tämän lisäksi jokaisella tyylillä on muutamia ainutlaatuisia erikoisliikkeitä. Thainyrkkeilijöiden repertuaarin kuuluvat tappavat polvipotkut, painijat tekevät voimakkaita heittoja ja jujutsun taitajilla on ainutlaatuisia lukkoja. Tämän lisäksi tietyillä ottelijoilla on omia erikoisliikkeitään, esimerkiksi Anderson Silva voi siirtyä suoraan torjunnasta kiinniottoon ja polvipotkuihin.
Itse otteleminen on jaettu kahteen erilliseen osa-alueeseen: lyönnit ja potkut sekä maan tasassa tehtävät liikkeet. Taisteleminen on nopeasti omaksuttavaa silloin, kun ottelu tapahtuu iskuin ja potkuin. Hahmon jokaista raajaa hallitaan omalla napillaan, joten pelaaja voi jaella aina juuri sellaisia iskuja kuin haluaa. Jokaisesta hyökkäyksestä on lisäksi olemassa heikko ja vahva versio. Heikoilla iskuilla ja potkuilla saa lähinnä pisteitä, mutta vahvemmat voivat hyvässä lykyssä tyrmätä vastustajan kertaiskulla. Hyökkäykset vaihtelevat vielä sen mukaan, kuinka kaukana vastustaja on. Kaukaa tehty kierrepotku muuttuu lähietäisyydellä polvipotkuksi ja normaalit lyönnit vaihtuvat kyynärpäihin. Syvyyttä siis riittää, mutta taistelu pysyy koko ajan hallittavana, eikä pelaajan tarvitse huolehtia monimutkaisista näppäinsarjoista. Eri asennoista annettavien iskujen välillä on myös mukavasti eroa.
Taistelujärjestelmän toinen puoli koostuu mattopainista. Se voi alkaa useista erilaisista asennoista, jotka riippuvat taistelijoiden painitaidoista ja käytetyistä heitoista. Siinä missä jujutsuka kamppaa vastustajan päälleen, käyttää painija näyttäviä heittoja. Judoka sijoittuu johonkin näiden kahden ääripään välimaastoon. Heittojen lisäksi ottelijat voivat yrittää suoraa taklausta, jossa vastustaja yritetään kaataa selälleen. Taklaaminen on kaikista tekniikoista eniten riskialtis, sillä epäonnistuessaan ottelija löytää itsensä usein erittäin huonosta tilanteesta. Joskus onnekas ja voimakas isku voi lyödä kilpakumppanin jaloiltaan ja tällöin tarjoutuu myös mahdollisuus siirtyä mattoon.
Vastustajan kaatamisen jälkeen päästään kunnolla vääntämään. Painiminen eroaa huomattavasti pystyssä taistelemisesta ja vaatii pelaajalta paljon enemmän aikaa ja perehtymistä. Sitä voisi kuvata eräänlaiseksi pyramidiksi, jonka huipulla on kaikkein paras asento ja vastaavasti alhaalla kaikkein huonoin. Pyramidin alapäässä hyökkääjä on sidottu puolustajan jalkojen väliin ja hyökkääminen on tästä asennosta kaikkein vaikeinta. Asentoa voi kuitenkin yrittää parantaa oikealla tatilla tehtävillä siirtymisliikkeillä. 90 asteen pyöräytys parantaa asemia hieman, ja tällaista siirtymistä on hankalaa yrittää estää. 120 asteen pyöräytys antaa paremmat asemat, mutta se on helpompaa estää. Vastaliikkeitä kannattaa todella varoa, sillä pahimmassa tapauksessa ne kääntävät asetelman täysin päälaelleen ja varomaton hyökkääjä voi pian löytää itsensä matosta. Mikäli siirtymiset menevät nappiin, on tuloksena paras mahdollinen asento, jossa hyökkääjä istuu puolustajan mahan päällä. Tällöin tuloksena on hyvin herkästi tyrmäys tai vahva lukko. Mattopaini on toteutettu todella hyvin ja parhaimmillaan se muistuttaa shakkiottelua, jossa kumpikin osapuoli yrittää ennustaa toisen liikkeitä.
Mattopainista pääsee luontevalla aasinsillalla pelin ristiriitaisimpaan puoleen, lukkoihin ja niiden toteutuksiin. Lukotukset tapahtuvat pääasiassa matossa ja asennot ratkaisevat niissäkin. Parhaimmista asennoista irtoavat myös parhaimmat lukot. Vääntämisen voi hoitaa joko teknisesti tai voimalla runnomalla. Niistä voi myös yrittää irtautua samoilla keinoilla. Teknisessä lukossa ja paossa täytyy pyörittää oikeaa tattia ympäri, kun taas voimaan nojaavassa versiossa rämpytetään näppäimiä. Lukon onnistuminen riippuu monista asioista, kuten taistelijoiden ominaisuuksista, taidoista, väsymyksestä ja pelaajan tatin pyörittämisen tai nappien hakkaamisen nopeudesta. Toteutus kuulostaa paperilla hyvältä, mutta todellisuudessa lukkojen onnistuminen on todella epävarmaa. Pääsääntöisesti vastustajan täytyy ensin väsyttää itsensä, jotta lukkoa kannattaa lähteä edes hakemaan. Tosin yhden kerran onnistuin tekemään vastustajalle lukon lähes heti aloituksen jälkeen ja sain luovutusvoiton. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi näin tapahtui, enkä ole siihen toista kertaa pystynyt. Olisin kaivannut enemmän taitoon perustuvaa järjestelmää, mutta kyllä tämä tällaisenaankin tuo taisteluihin mukavasti epävarmuutta. Itseään ei kannata väsyttää turhilla iskuilla, sillä näppärimmät jujutsukat saavat nopeasti aikaiseksi luovutusvoiton.
UFC 2009 Undisputedin toteutus on todella huippulaatua. Ottelijat todella näyttävät esikuviltaan ja erilaiset tuskantilat kuvastuvat hyvin taistelijoiden kasvoilla ja liikkeissä. lyönnit avaavat haavoja, joista lentää verta molempien päälle ja matto saa otteluiden edetessä yhä enemmän lisäväriä. Toisaalta vartalopotkut tummentavat myös läskiä mukavasti. Muksimisen äänet ovat kunnon mäjähdyksiä ja yleisö elää otteluissa mukana. Myös kuulutus on hyvin toteutettua ja pääseepä selostajilta välillä pieniä lipsahduksia, jotka he sitten korjaavat anteeksipyyntöjen kera. Tunnelma on yksinkertaisesti sitä tasoa, että välillä tuntuu kuin katsoisi oikeaa tv-lähetystä.
Mikäli ulkoasu ja taistelujärjestelmä ovat kunnossa, ei sisältöpuolikaan jää laihaksi. Pelaaja voi esimerkiksi lähteä luotsaamaan itse tekemäänsä hahmoa läpi seitsemän vuotta kestävän uratilan. Uratilaa ei voi valitettavasti pelata oikeilla ottelijoilla, vaan taistelija on aina luotava itse. Tässä tilassa oli myös mielenkiintoinen bugi, sillä ottelija ei vuosien vieriessä vanhene lainkaan. Iällä ei ole myöskään mitään vaikutusta ominaisuuksiin. Pelissä on myös "klassiset ottelut"-pelitila, jossa UFC-fanit voivat elää uudelleen kuuluisia otteluita. Mikäli ottelun päättää alkuperäisellä tavalla, saa palkinnoksi lyhyen videopätkän ottelusta. Eniten hupia irtoaa tosin tavallisista otteluista, sillä yli 80 ottelijan kokoonpano tarjoaa taatusti taistelijoita jokaiseen makuun. Luonnollisesti peliä voi pelata myös verkon välityksellä, mutta testiversiolla tämän alueen testaaminen ei onnistunut.
Mikäli UFC tai vapaaottelu yleensä kiinnostaa, kannattaa UFC 2009 Undisputed ehdottomasti hankkia. Kyseessä on kuitenkin kaikkien aikojen paras vapaaottelupeli.