Tyranny

Tyranny on uunituore yläviistosta kuvattu roolipeli Obsidianin (tai Black Isle Studiosin) ropetuksien faneille. Peli sijoittuu Terratuksen maailmaan, joka aikakaudellisesti on pronssi- ja rautakauden välimaastossa. Paha ylivaltias Kyros on viimeistelemässä maailmanvalloitustaan, mutta viimeisellä seudulla Kyrosin suurimmat armeijat - eliitistä koostuva Disfavored ja julmista raakalaisista koostuva Scarlet Chorus - erimielisyyksillään asettavat nappinsa vastakkain luoden joukkojen sisällä kapinoita. Pelaaja omaksuu diplomaattisen Fatebinderin roolin, jonka tehtävänä on saattaa sotajoukot sulaan sopuun.

Tarina alkaa tekstipohjaisella viimeisen seudun valloituksella, missä pelaaja valitsee useasti puolensa Kyroksen sotajoukkojen väliltä. Näillä varsin moninaisilla päätöksillä maailma muovautuu pelaajan mieleiseksi. Suosiota voi ansaita tietyissä ryhmittymissä, kun taas toiset saattavat päätösten myötä päätyä vihaamaan pelaajaa ennen kuin meno edes ehtii alkamaan. Lisäksi alussa myös (totta kai) luodaan hahmo, mutta tyypillisien barbaarien tai velhojen sijaan luodaan oma roolipeliluokka. Aloituskyvyillä ja hahmon taustoilla päätyy yleensä lukittautumaan yhteen rooliin, mutta hahmolla ei ole mitään rajoituksia kykyjen suhteen.

Tyrannyn taistelut ovat mittakaavaltaan paljon pienempiä esimerkiksi Pillars of Eternityyn nähden. Taisteluissa ei nähdä villipetoja, vaan kaikki kahinat kohdistuvat pääasiassa ihmisiin tai muihin älyllisiin olentoihin. Loitsut eivät vaadi manaa, ja terveys palautuu automaattisesti taistelun jälkeen haavoja lukuunottamatta. Taistelut kiteytyvät siihen, että jokaisella hahmolla käytetään jokaista kykyä kerran, minkä jälkeen viholliset ovatkin aika lailla kuolleita. Näin ollen tappelut jäävät varsin tylsiksi ja yksitoikkoisiksi. Tämä on harmillista: pelin loitsujärjestelmä muistuttaa paljon Final Fantasy VII:n tai Transistorin loitsunkasaamista ja on äärimmäisen kattava ja mielenkiintoinen.

Tyypilliseen Obsidian-roolipelin tapaan Tyranny loistaa dialogillaan ja hahmoillaan. Jokaisella nimellisellä hahmolla on oman romaaninsa verran tekstiä, eikä roisiltakaan kieleltä vältytä. Valinnoilla ei ole oikeaa tai väärää ratkaisua, mutta vaikka suurin osa hahmoista totteleekin hammasta purren diplomaattista päätöstä, joku aina vääjäämättä vetää lyhyen korren. Lisäpisteet täytyy antaa käyttöliittymälle, joka valaisee kaiken pelimaailman yleistiedosta niin hahmoihin kuin ryhmiinkin liittyen oranssilla, Pelaajahahmon oma tietämys maailmasta ja hänen vaikuttamistaan tapahtumista näkyy puolestaan vihreällä. Näitä värillisiä tekstejä klikkaamalla saa pitkän selostuksen ympäristöstään.

Pelaajan joukkoon voi liittyä kuusi eri henkilöä. Jokaisella on omat mielipiteensä eri henkilöistä, ryhmistä, tapahtumista tai päätöksistä. Koska luokkajärjestelmää ei ole, jokaisella hahmolla on perinteisen kykykartan sijaan oma puunsa. Mukana voi kerrallaan olla vain kolme kumppania, mutta heitä voi vaihtaa mielensä mukaan loukkaamatta kenenkään tunteita.

Dialogin huonona puolena täytyy mainita moraalijärjestelmä. Jokaisella kumppanilla on kaksi mittaria: Loyalty (lojaalisuus) ja Fear (pelko). Jokaisella ryhmällä on taas Favor (suosio) ja Wrath (viha). Mittarin vieminen tietylle tasolle avaa pelaajalle uusia kykyjä ja dialogin pätkiä. Näin kaikkia kykyjä himoitseville pelaajalle on tärkeää, että mielihahmoja ja -ryhmiä kohdellaan välillä kaltoin kykyjen avaamiseksi ja päinvastoin.

Peli on myös pitkälti lukittunut tarinaansa: uusiin paikkoihin ei voi suunnistaa summamutikassa, vaan sijainnit täytyy aukaista tehtävillä ja oikeille henkilöille puhumalla. Pelin lineaarisuus tuntuu oudolta, kun sitä vertaa genre-tovereihinsa.

Lisäksi kokemusi tuntuu vääjäämättä keskeneräiseltä, sillä peli loppuu aikalailla kuin seinään. En paljasta tarinasta mitään osia, mutta aasikin huomaisi, että pelin oli alunperin tarkoitus jatkua pidemmälle. Mukana tullut taidekirja vain vahvistaa epäilykseni. Obsidianin jatkosuunnitelmat Tyrannylle ovat pimennossa. Muuten miellyttävästä pelistä jää paha maku suuhun loppuratkaisun jälkeen.

Lopputuloksena Tyranny on ainutlaatuinen asetelma. Siinä missä Pillars of Eternity otti vaikutteita Baldur's Gatesta, voi Tyrannyä enemmän verrata Planescape: Tormentiin. Pahan valtaama maailma toimii lähtökohtana oikein hyvin, ja hahmodialogia jaksaa lukea useita tunteja. Yksinkertaiset taistelut voi armahtaa, sillä niihin ei keskitytä. Valitettavasti nautinnolliset 20-30 tuntia mätänevät loppuratkaisun kanssa.