Tulppaanikuume

Moneen kertaan lykätty ja muokattu elokuva Tulip Fever on viimeinkin saatu myös Blu-raylle. Deborah Moggachin romaaniin perustuva elokuva sijoittaa fiktiivisen tarinansa tulppaanikuumeen valtaamaan Amsterdamiin vuonna 1634. Kliseiden riivaamasta alustaan huolimatta tarina paranee loppua kohti.

Kaunis nuori orpo Sophia (Alicia Vikander) käytännössä ostetaan emännäksi ikääntyvän leskeksi jääneen rikkaan aatelisen taloon (Christoph Waltz). Uudella vaimolla on käytännössä vain yksi tehtävä: synnyttää aviomiehelleen poika perilliseksi. Lasta ei kuitenkaan ala kuulua, mutta asiasta häiriintymättä isäntä Cornelis päättää pestata taidemaalarin tekemään pariskunnasta muotokuvan. Kuvioon liittyy tietenkin maalarin ja vaimon kielletty rakkaus, aviomiehen selän takana vehkeileminen ja sopivasti tapahtunut taloudenhoitajan raskaus.

Viimeisen päälle naisille tehdyllä tarinakuviolla on yllättävän onnistunut loppuratkaisu. En tietenkään aio sitä tässä paljastaa, mutta suurimmaksi osaksi tyydyttävällä tavalla tarinoitu päätös sai minut nostamaan kokonaisarvosanaa yhdellä pisteellä. Muuten elokuvan juoni onkin vahvasti klassinen tragedia. Erikoiseksi leffan tekee ennen kaikkea se, että ainoana varsinaisena pahiksena voi pitää kaikin puolin uskomattomasta onnestaan kiittämätöntä päähenkilöä Sophiaa, ja vastaavasti hyviksenä härskin hyväksikäytön kohteeksi joutuvaa hyväsydämistä Cornelis-aviomiestä.

Historiallinen kehys on niin ikään epätavallinen ja kiinnostava. 1600-luvun alkupuolella harvinaisen näköisistä tulppaaneista tuli syystä tai toisesta statussymboleja, ja yksittäisistä sipuleista maksettiin hurjia summia. Elokuva käsittelee tätä aikajaksoa hieman amerikkalaisin ottein sikäli, että mukana on yksi jos toinenkin nopeasta rikastumisesta haaveileva pyrkyri. Näistä näkyvimmin paneudutaan ehkä toisen vaimoon rakastuneeseen taidemaalariin (Dane DeHaan). Vaikka tulppaanikauppa toimiikin ainoastaan näyttämönä muulle suhdesekoilulle, on se silti yksi elokuvan kiinnostavimmista puolista.

Toteutus on ammattitaitoinen alusta loppuun. Puvustus ja lavastus ansaitsevat erityismaininnan, joskin huomiota herättävät varakkaiden aatelisten kotien hieman ahdas tunnelma. Tosin ei kai Amsterdam kauhean avara kaupunki ole nykyäänkään? Tarina kulkee kiireettömästi eteenpäin, ja ohjaaja on osannut keskittyä olennaiseen. Sivupoluille olisi voinut poiketa moneenkin otteeseen, mutta viisaasti niin ei ole tehty.

Lisämateriaaleina on muutama täysin turha lyhyt pätkä, jotka kannattaa ohittaa kokonaan. Tämä on sääli, sillä elokuvan monivaiheisesta tuotannosta kaikkine vaikeuksineen olisi ollut kiinnostavaa katsella edes jonkinlaista selvitystä. Kuten jo tuli mainituksi, elokuva paranee merkittävästi loppua kohti, ja siksi katsomista voi pienellä varauksella suositella. Yleisenä opetuksena on ehkä se, että teoilla on seurauksensa.