Tropico 3

Kyseessä on siis eräänlainen SimKuuba, joka nostaa kansan etualalle muuten kohtuullisen tutuilla säännöillä toimivassa rakentelupelissä. Tropico 3:ssa El Presidenten neuvonantaja ei tule varoittamaan sinua siitä, että aamuliikenteessä on ollut hieman ruuhkaa, tai että uusi huvipuisto voisi olla poikaa. Sen sijaan pöydässä ovat enemmänkin viimeisin salamurhayritys, ja pohdintaa siitä kannattaisiko tänä vuonna mielistellä uskovaisia vai kenties kommunisteja.

Alkuperäistä Tropicoa pelannut pääsee helposti takaisin satulaan, koska käyttöliittymältään peli ei ole juurikaan muuttunut. Vanhoille faneille tämä on bonusta, mutta uudet pelaajat joutuvat harrastamaan muistileikkejä, koska valikkorakennelma ei ole siitä selkeimmästä päästä. Kerran kunnolla opittuna siitä kuitenkin tulee toinen luonne, ja pikanapit mahdollistavat tarvittaessa varsinaisten valikkojen ohittamisen.

Suurin uudistus pelissä on graafinen, kuten monissa muissakin uusversioissa tällä vuosikymmenellä. Tropico 3 siirtää nimensä mukaisesti diktaattorinpuuhat kolmanteen ulottuvuuteen, ja antaa neljän katselukulman tilalle vapaasti pyöriteltävän kameran, jonka avulla voi ihastella saartansa ja sen puuhastelevaa väestöä ilmakuvasta aina katutasolle asti. Sen voi halutessaan myös lukita "klassisiin kulmiin".

Ikävä kyllä uusi versio tuo mukanaan uusia ongelmia. Vanha Tropico toimi selkeällä, ajalleen tyypillisellä ruutukaavalla. Uudessa Tropicossa sijoitteluun tarjotaan enemmän valinnanvaraa ja pyöriteltävää, mutta tämä johtaa erityisesti teiden sijoittelussa vaihteleviin ongelmiin. Vaikka rakennukselle olisikin periaatteessa tilaa, se saattaa jäädä pois tieverkostosta koska sen edustalla olevaan loivaan mutkaan ei vain saa aikaiseksi liittymää. Tällainen rassaa tarkkaan rakentamiseen tottuneen diktaattorin hermoja, ja tekee osittain tyhjäksi uuden joustavuuden.

Tieverkosto onkin Tropico 3:ssa oleellisemmassa osassa, koska peliin ovat saapuneet autotallit, jotka sallivat banaanivaltion ylpeän kansan ajella ympäriinsä autoilla ja rekoilla. Enää ei tarvitse repiä hiuksia päästään, kun rakentajat paarustavat hitaasti kartan laidasta toiseen. Sen sijaan voi keskittyä sättimään duunareitaan baarissa vetelehtimisestä, kun ulkoministeriö pitäisi saada valmiiksi ja USA:n tykkiveneet siintävät jo horisontissa.

Kansaan pystyy nyt ottamaan aiempaa suorempaa kontaktia, sillä myös El Presidente on siirtynyt kolmanteen ulottuvuuteen, ja häntä voi pelissä ohjailla pitkin saaren katuja. Vierailemalla eri kohteissa tasa-arvoisista parhain nostaa tuotantoa, parantaa palveluiden tasoja, lyö mitaleita sotilaiden rintapieliin, ja pitää vaikka inspiroivan puheen. Kansan ystävää ei tarvitse itse hypyttää koko aikaa, ja tämä kyllä hortoilee paikasta toiseen omillaankin, mutta tiukassa tilanteessa pääjehu kannattaa käskyttää sinne missä tarve on kovin.

El Presidenten ulkoasun ja ominaisuudet voi säätää itse pelin alussa, ja poliittisesti epäkorrektina mahdollisuutena on myös valita joukosta valmiita tosimaailman hallitsijoita. Valikoimasta löytyvät mm. Fidel Castro, Augusto Pinochet ja Eva Peron. Tropicossa on vapaus hallita niin vasemmalta kuin oikealtakin, mutta harvemmin keskeltä.

Tropico 3 tarjoaa viidentoista tehtävän kampanjan, mutta vannoutuneille rakentelijoille on tietysti tärkeimpänä hiekkalaatikkomoodi, jossa voi rakennella sitä omanlaistaan työväen paratiisia tai totalitaarista dystopiaa ilman mitään ennalta laadittua hässäkkää. Kampanja on silti hauska ja haastavakin, ja opettaa pelaajalle kaiken mitä pelistä tulisi tietää, joskin uusille tuttavuuksille monesti kantapään kautta.

Kuten todettua, Tropico 3 on tuotu graafisesti uuteen aikakauteen. Muutos ei silti tule miellyttämään kaikkia, sillä siinä missä vanhan Tropicon näkymät olivat selkeitä joskin karuja, kärsii Tropico 3 tarpeettomista sumu- ja hohtoefekteistä, jotka tekevät sen kaikentärkeän kaupunkikuvan hahmottamisesta ajoittain vaikeaa. Lisäksi kameraa ei koskaan tunnu saavan vedettyä aivan riittävän taakse, eikä isommista kartoista pysty näin saamaan kerralla kattavaa kuvaa.

Äänipuoli on yhtä aikaa sekä tuttu että uudistettu. Kuuma etnobongoilu ja trumpettisoolot saattelevat banaanivaltiota kohti tulevaisuutta, ja tuovat mukanaan juurikin oikeanlaisen tunnelman. Ikävä kyllä kappalevalikoima on kohtuullisen suppea, ja jossain vaiheessa hilpeät Karibian sävelet alkavat korpeamaan. Taustalla rätisee myös saaren oma radiokanava, jossa DJ Juanito kommentoi pelin tapahtumia usein ironiseen sävyyn. Jälleen kerran, tämä viihdyttää, mutta toisto vie komediasta sen parhaimman terän jossain vaiheessa. Sekä Juaniton että musiikit saa toki halutessaan pois päältä.

Tropico 3 on siis uusiin vaatteisiin puettu ja korillisella uusia temppuja varustettu Tropico. Tässä ei ole mitään pahaa, onhan kyseessä omaperäinen ja edelleen ihmisiä viihdyttävä rakentelupeli. Ikävä kyllä uusissa vaatteissa on hieman liikaa blingiä, eivätkä ne ole aina kovin käytännölliset. Uudet temput tuovat silti peliin lisää vaihtelua, ja ovat pääosiltaan sangen onnistuneita. Suosittelen tätä sarjan vanhoille ystäville, sekä myös uusille tutuille, mutta jos meiningissä on liikaa koreilun makua, kannattaa kaivaa jostain sarjan ensimmäinen osa.