Tron: Identity lataa ruudulle liikaa tekstiä

Vaikka Tron-elokuvat eivät ole ihan niin hyviä kuin niiden pitäisi olla, on scifinen aihe ja maailma niissä erittäin kiehtova. Tästä syystä kaikki Troniin liittyvät pelit ovat itselleni pakollinen koettava ilman sen kummempaa esitarkastelua. Mike Bithellin Tron: Identity olisi kuitenkin vaatinut pientä valmistautumista, sillä kyseessä ei ole edes peli sanan tavanomaisessa muodossa.

Luojansa unohtamassa uudessa Gridissä tapahtuu yllättävä isku. Ytimessä sijaitsevassa muistikeskuksessa räjähtää ja epäilykset muistivarkaudesta nousevat esiin. Paikalle kutsutaan Query, etsiväohjelma, jonka tavoite on selvittää, mitä oikein on tapahtunut ja kuka on syyllinen.

Tron: Identityn tarina on mielenkiintoinen lisä elokuvista tuttuun maailmaan esitellen uusia hahmoja ja uutta perspektiiviä Gridissä olemiseen. Harmillisesti tarinan seuraaminen on työlästä ja varsin tympeää kerronnallisen ratkaisun vuoksi.

Peliä ei nimittäin oikeastaan pelata vaan pelkästään luetaan. Toiminta muodostuu yksittäisistä pysäytyskuvista, joita voi rajoitetusti pyöritellä ohjaimella samaan aikaan, kun kuvan alapuolelle ilmestyy tekstiä kertoen yksityiskohtaisesti tapahtumista ja hahmojen puheista. Kun teksti on päässyt tilanteen kuvauksista ja hahmojen liikkeiden selityksistä sopivaan vaiheeseen, pelaajalle avautuu muutama vaihtoehto, joista joko valita hahmon sanomiset tai tekemiset riippuen tilanteesta. Nämä valinnat vievät tarinaa eteenpäin tiettyyn suuntaan muokaten pelikokemusta ja loppuratkaisua erilaiseksi tehtyjen valintojen mukaan.

Pelaaja voi käydyn keskustelun päätteeksi valita muistikeskuksen viidestä alueesta uuden paikan, jossa keskustella lisää paikalla olevan hahmon kanssa. Hahmojen väliset kanssakäymiset kuljettavat tutkimusta ja tarinaa eteenpäin ja avaavat uusia aiheita juteltavaksi avartaen tilannetta pelaajalle.

Keskustelun lomassa peliin yritetään saada lisämielenkiintoa pienestä pulmailusta henkilökiekkojen tietojen järjestelyn muodossa. Pulmassa yhdistellään muistipiirejä kuvioiden ja numeroiden mukaisesti, joskin pelin parin tunnin läpäisyajan sisällä käymistäni lukuisista pulmista huolimatta en täysin ymmärtänyt, miten pulmat pitäisi ratkaista. Onneksi Tron: Identity ei anna pulmien koitua ongelmaksi vaan tarvittaessa pelaaja voi antaa tekoälyn tehdä valintoja puolestaan ja virheen tehdessä voi oman valinnan aina kumota. Pitääkseen pelaajaa myös hereillä tekstin lukemisen aikana, näkyvissä oleviin tilannekuviin on piilotettu yksityiskohtia, mitkä voi niin sanotusti metsästää tähtäimellä. Näiden yksityiskohtien löytämisellä ei tuntunut olevan muuta merkitystä kuin tilastojen täyttäminen pelin alueellisessa etenemisessä.

Tron aiheena takaa tyylikkään ja scifimäisen ilmeen, jota myös Tron: Identity hyödyntää. Valikkoja myöten pelin tyylittely on suunniteltu futuristiseksi hohkaavine valoineen ja suoraviivaisine malleineen. Harmillisesti näyttävää ilmettä ei nähdä kuin yksittäisinä kuvina ja periaatteessa taustalla pääpainon ollessa tekstissä. Hahmomallinnus, varsinkin kasvojen puolesta, on keskitason tuotosta, mikä hieman kielii tekijöiden taidoista. Ääninäyttelyn ohella ääniefektit puuttuvat pulmailua lukuun ottamatta oikeastaan kokonaan, ja tarinaa lukiessa tunnelmaan vie musiikki. Säveltäjä Dan Le Sacin musiikki ei yllä Daft Punkin nerokkaan Tron: Legacyn (2010) ääniraidan tasolle, mutta osaa silti hyödyntää tästä elementtejä persoonalliseksi kokonaisuudeksi, mikä istuu pelin ilmeen ja tunnelman kanssa hyvin yhteen. Tietyissä kohdissa tosin musiikki toistaa vähän liikaa itseään, mutta yleisesti onnistuu tehtävässään kuulostaa futuristiselta.

Tron: Identity pääsee pahasti yllättämään varautumattoman pelaajan. Tyylitelty scifi-seikkailu monivalintajuonella onkin kuin interaktiivinen kirja tai vanhan koulukunnan roolipeli hyvin vähäisellä pelaajan toiminnalla. Pettymystä odotuksiin on vaikea ravistella tekstiä lukiessa, vaikka peli tarjoaakin mielenkiintoisen tarinan ja valintojen myötä muokattavat tapahtumat. Ilme sentään pelissä on linjassa odotuksiin ja elektronisessa musiikissa on odotettua futuristista latausta ja syvällistä fiilistelyä. Nintendo Switchillä sentään tällainen peli on parhaimmillaan mukana kulkemisensa takia, ja oikein asennoituneena pelistä saa varmaan enemmänkin irti. Silti väkisinkin Tron: Identitystä jää vähän karvas maku suuhun ja tunne hukatusta potentiaalista.