Kuten nimestä voi päätellä, on Toy Soldiersin pääosassa joukko lelusotilaita. Tarkalleen ottaen kyse on ensimmäisen maailmansodan sotaukkeleista ja ennenkaikkea näiden kalustosta. Pelaajan tehtävänä on sijoitella puolustuspesäkkeitä pitkin sotanäyttämönä toimivaa dioraamaa. Perinteiseen tornipuolustustyyliin vihollisjoukot vyöryvät aalloittain pelaajan lelulaatikkoa kohti ainoana esteenään nokkelasti asetellut puolustusaseet. Tässä Toy Soldiers kuitenkin astuu askeleen syrjään tutusta kuviosta ja päästää pelaajat sotakaluston puikkoihin. Normaalivaikeustasolla pesäkkeet hoitelevat toki hommiaan automaattisesti, mutta mahdollisuus hypätä esimerkiksi haupitsin ampujaksi tarjoaa uudenlaisen näkökulman pelimekaniikkaan.
Tuliasemien manuaalinen ohjaus on paitsi hauskempaa, myös tehokkaampaa. Tykki kuin tykki muuttuu tuhoisammaksi pelaajan käsissä, olettaen että ammukset löytävät tiensä viholliselle asti. Ohjaus tarjoaa lisäksi mahdollisuuden ohjailla ammuksia ilmalennon aikana, jos vihollinen ei sattunutkaan ihan kohdalle ensitähtäyksellä. Lisäksi pelissä on myös ajoneuvoja, jotka toimivat vain pelaajan astuessa puikkoihin. Näiden hyödyntäminen tarjoaa merkittävästi lisää tulivoimaa, joten lentokoneita ja tankkeja ei kannata jättää tukikohtaan odottelemaan.
Pelin kampanjat ovat läpäistävissä käytännössä parin pelikerran puitteissa. Mukavasti vaihtelua sisältävien taistelukenttien vaikeustaso nousee kivasti, ja loppuvaiheilla vihollisarmeijoiden määrä ja laatu jättävät pelaajan reippaasti alakynteen. Jotkut kentät sisältävät myös pomotaisteluita esimerkiksi jättimäistä tykkiä tai ilmalaivaa vastaan. Pomokohtaamiset vaativat taktikointia, eikä ensimmäinen kerta tietyntyyppistä pomoa vastaan ole normaalivaikeusasteellakaan läpihuutojuttu.
Toy Soldiers näyttää hyvältä, vaikka ladattavan pelin tuotantoarvot eivät olekaan verrattavissa täysihintaiseen julkaisuun. Silmäkarkin tuijottamisen sijaan kannattaakin kiinnittää huomioita mukavasti suunniteltuihin asetelmiin ja toimivaan grafiikkaan, jota kestää tarkastella niin lintuperspektiivistä kuin jalkaväenkin näkökulmasta. Kokonaisuus onkin luotu vanhojen lelulaatikoiden hengessä, joka muistuttaa ettei kyse ole ihan niin vakavahenkisestä sodankäynnistä. Samasta kielivät myös kalustojen pienet yksityiskohdat, kuten tankkien kyljestä törröttävät, koneiston mukana pyörivät avaimet.
Herkusta ei tarvitse nautiskella yksin, vaan taistelukentille pääsee kaverin kanssa verkossa ja saman töllön ääressä. Moninpelissä ohjataan yksinpelin tapaan puolustusasetelmia sekä tietysti myös päällekäyvää osapuolta. Hyökkäysjoukkojen valikointi rajoittuu jalkaväen rinnalla lähetettävän kaluston valintaan, vaikka pelaajilla on toki käytössään hyökkäystarkoituksiin soveltuvat ohjattavat tankit ja lentokoneet.
Lelusoltuilla leikkimiseen upottaa mielellään tunteja niin yksin kuin verkossakin, vaikka itse viihdyin parhaiten yksinpelikampanjoiden parissa. Moninpelissä tappiolle joutuvan on tietyn vaiheen ylitettyään vaikea pelastautua, joten taistelut kallistuvat välillä liiankin helposti toisen osapuolen eduksi. Lisäksi ohjattavuus ei ole ihan niin sujuvaa kuten toivoisi, ja kamerakulmaakaan ei pysty säätämään niin vapaasti kuin pelattavuuden kannalta olisi suotavaa. Pikku napinasta huolimatta Toy Soldiers kannattaa ehdottomasti tarkastaa, sillä tuntihinnan ja peli-ilon suhde kallistuu reilusti voitolliseen suuntaan.