Total War: Pharaoh, nyt koetetaan vallata Egypti

Seuraava Total War -sarjan peli keskittyy Egyptiin, ja julkaisu tapahtuu lokakuussa. Nyt ennakkoon pääsin kokeilemaan 60 vuoron verran kampanjaa. Ramses III pääosassa tarjolla on useita erilaisia ryhmittymiä, ja sain hyvän käsityksen Egyptin uuden valtakunnan hallitsemisesta Sea Peoplen hyökkäyksen aattona.

Ensivaikutelmansa puolesta kampanjan kartta näyttää samalta kuin edeltävässä A Total War Saga: Troyssa, ja se on hyvä se. Mutta toisin kuin vanhemmissa Total War -peleissä, nyt mukana on useita raaka-aineita tasapainottamassa alueita: ruokaa, puuta, pronssia, kiveä ja kultaa. Rakennukset maksavat yleensä kiveä ja puuta, kun taas armeija vaatii ruokaa, pronssia ja kultaa. Eri alueilla on tietenkin erilaisia raaka-aineita, toisin sanoen pelaajalla saattaa olla runsaasti ruokaa, mutta ei lainkaan kiveä ellei sitten ryhdy tekemään kauppaa. Lisäksi tarvitaan vapaana olevaa työvoimaa rakennusprojektien käynnistämiseksi. Kaikkiaan uusi järjestelmä rohkaisee diplomatiaan ja kaupankäyntiin, jolloin omia valloituskohteita on pohdittava tarkasti.

Kampanjan kartta ulottuu etelästä Nubian mailta aina Siinain niemimaalle asti, Levantiin ja isoon osaan Anatoliaa. Näin havainnollistuvat pelin neljä ryhmittymää. Egypti on etelässä, kanaanilaiset keskellä ja heettiläiset pohjoisessa. Ramses III:n ohella valittavina ovat muun muassa kanaanilaisten Irsu ja heettiläisten Suppiluliuma II. Lisäksi on kaksi eri valtaistuinta, joita pelaajat voivat halutessaan tavoitella: Egyptin kruunu ja heettiläisten valtaistuin. Kun sitten on tavoitteensa valinnut, on alueet valloitettava ja tultava joko faaraoksi tai heettiläiseksi kuninkaaksi.

60 vuoroani pelasin helpolla vaikeustasolla, mutta kaikki asetukset oli laitettu oletusasentoon. Aloitin Ramsesin oletuspaikasta Siinailla. Pyrin pitämään muut Egyptin ryhmittymät ainakin pääasiassa ystävällisinä keskittyen sen sijaan naapurissa olevan Kanaanin maan valloittamiseen. Aluksi saavutin menestystä, mutta sitten alkoivat ongelmat. Ruokapula koitti, koska olin valinnut vaihtaa ruokaa muihin raaka-aineisiin ystävällisten kauppakumppanien kanssa. Hitaasti onnistuin valloittamaan suurimman osan Siinaista, joskin Sea People usein pilasivat aikeeni. Armeija vaatii kenraalin ja runsaasti huoltoa, joten pystyin pitämään yllä vain yhtä armeijaa kerrallaan, joka oli hajautettava koko valtakuntani alueelle.

Valloituksien ohella halusin testata muitakin pelin ominaisuuksia. Myyttinen A Total War Saga: Troy on muisto vain, ja tilalla on enemmän historiaan nojaava kampanja. Näyttää siltä, että agentit, kuten diplomaatit ja salamurhaajat, ovat kokonaan poissa. Sen sijaan kuninkaallisessa hovissa on mahdollista päästä hyvään asemaan juonittelemalla. Esimerkiksi oman miehensä asettaminen varainhoitajaksi saa rahavirrat aukeamaan, ja vastaavasti komentajaksi päätyvä pääsee eliittijoukkoja johtamaan. Vaihtoehtoisesti voi hankkiutua ihmisten suosioon saavuttamalla näin etuja lyhytaikaisesti. Lisäksi asioita vaikeuttaakseen mukana on tapahtuma nimeltä Shemshu Hor joka kuudennella vuorolla, jolloin virka-asemat myllätään uusiksi.

Ennakon aikana en oikein ymmärtänyt kuninkaallisen hovin ja Shemshu Horin merkitystä. Suosion hankkiminen tuntui enemmänkin työnteolta, eikä merkitys tullut selväksi. En ymmärtänyt sitäkään, miten voisin saavuttaa luvattuja asemia. Mahdollista on sekin, että asiat olisivat auenneet paremmin kokeilemieni 60 vuoron jälkeen.

Rakentamisen ja valloittamisen ohella pelaajan mielen pitää virkeänä teknologian oma kehityspuu tavoitteineen. Sijoittaa voi esimerkiksi siihen, että jotkut armeijan yksiköt saavat enemmän kokemuspisteitä, paremmat suhteet heettiläisten tai egyptiläisten kanssa, halvemman rakentamisen ja niin edelleen. On niin ikään välttämätöntä palvoa jumalia lisäetujen toivossa, joskin tämä on pienemmässä roolissa kuin A Total War Saga: Troyssa. Pillars of Civilization on sitten oma lukunsa. Mukana on tasapaino toisaalta sodan, luonnonkatastrofien ja Sea Peoplen valloitusten suhteen vastaan rauha, monumenttien rakentaminen paremman sadon varmistamiseksi ja muutakin sen sellaista. 60 vuoron rajoituksen vuoksi en nähnyt tästä osa-alueesta paljoakaan. Ilmeisesti sisällissotien seurauksena Sea Peoplen hyökkäykset lisääntyvät samoin kuin luonnonkatastrofit. Moinen toki aiheuttaa lisähaasteita.

Mielenkiintoista oli mahdollisuus valita itselleen Ancient Legacy. Kokeilin aluksi kaupankäyntiin keskittyvää perintöä, mutta se oli hankala ymmärtää, ja hyödyt jäivät hämäräksi. Valitsin Ramsesin valloittavien esi-isien perinnön, ja valitsin valloituksen kohteeksi Askhelonin kaupungin. Ancient Legacyn valikossa pääsin keräämään paikallista tukea sijoittamalla kultaa aina välillä, jonka sitten piti antaa paikallisen armeijan tuki piirityksen sattuessa. Valitettavasti lopputulos ei ollut sellainen kuin toivoin. Kaikki oli jo valmiina hyökkäykseen, kun tekoäly hyökkäsi piirittävän armeijani kimppuun kaupungin ulkopuolelta. Näin ollen Ancient Legacyn tuomaa etua ei voinut ottaa käyttöön, ja taistelu oli käytävä tyystin omin joukoin. Voitin kuitenkin lopulta, mutta en siis päässyt näkemään Ancient Legacyn lupaamien etujen toimivuutta.

Tekoäly on vaikea päihitettävä jopa helpolla vaikeustasolla. Erikoisyksiköiden käyttöönsä saaminen on toki iso askel, mutta senkin jälkeen on oltava taitoa ja ymmärrystä pelin kivi-sakset-paperi-periaatteelle. Liikkuminen kartalla vaikuttaa armeijan taistelukykyyn, sillä esimerkiksi vain jotkut yksiköt voivat liikkua aavikolla ongelmitta. Näkemäni kaupungit näyttivät upeilta piirityksen aikana, ja erilaisten temppeleiden, markkinapaikkojen, muurien ja muiden linnoitteiden valtaaminen antaa etua niiden hallussapitäjälle. Kaiken kaikkiaan peli näyttää niin upealta kuin tältä sarjalta on totuttukin odottamaan. Kampanjassa yö ja päivä vaihtelevat, ja karttaa voi zoomata paremmin hieman Paradoxin pelin tyyliin. Moinen helpottaa oman imperiumin suunnittelua ja diplomatiaa.

Kampanjan tekoäly ansaitsee vielä yhden maininnan. Kokemukseni mukaan tekoälyllä vaikuttaa olevan älyä, ja parannusta on tapahtunut verrattuna peliin A Total War Saga: Troy. 60 vuoron aikana en havainnut mitään typeryyksiä. Hieman erikoinen ratkaisu tuli eteen, kun kanaanilainen ryhmittymä julisti sodan, ryösti muutamia tukikohtiani ja sitten muutaman vuoron jälkeen tarjosi rauhaa ja samalla ruokaa. Hyväksyin tulitauon mieluusti, sillä kävin sotaa toisaalla. Myöhemmin kostin moisen tempauksen korkojen kera. Tässä vaiheessa sain varoituksen, että uuden sodan aloittaminen niin nopeasti rauhan solmimisen jälkeen vahingoittaisi oman kansani uskottavuutta kaikkien muiden silmissä. Tämä pakotti miettimään päätöstä vielä kerran.

Total War: Pharaoh'n pelaaminen 60 vuoron ajan teki minut uteliaaksi. Kaikkea ei selvästikään ole vielä nähty. Kritisoitavaakin on, sillä kuninkaallisen hovin merkitys ei selvinnyt, ja huolellisesti suunniteltu Ancient Legacy meni aivan poskelleen. Pidän kuitenkin siitä, että nyt on siirrytty pois myyttien maailmasta takaisin historiaan. Mukana on paljon ominaisuuksia, joita pelisarjan veteraanit osaavat arvostaa. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että uusilla tulokkailla voi hyvinkin olla vaikeaa. Total War: Pharaoh julkaistaan PC:lle 11. lokakuuta.