Tomb Raider Trilogy

Tomb Raider -pelit kuuluvat kirjoissani parhaimpiin seikkailupeleihin. Laran matkat maailman eri kolkissa jaksavat edelleen vetää puoleensa, sillä näissä peleissä on aina onnistuttu hyvin yhdistelemään eksoottisia tapahtumapaikkoja, mielenkiintoisia pulmia ja nopeaa toimintaa.

Playstation 3:lle julkaistu Tomb Raider -trilogia sisältää kolme aiemmin ilmestynyttä peliä: Anniversaryn, Legendin ja Underworldin. Näistä kaksi ensimmäistä ovat uudelleenlämmittelyjä aikoinaan PS2:lle julkaistuista peleistä, kun taas Underworld on julkaistu PS3:lle alun perin vuonna 2008.

Näistä kolmesta pelistä paras on edelleen se ensimmäinen ja alkuperäinen osa eli Anniversary, sillä siinä loksahtavat kaikki osaset täydellisesti paikoilleen. Uusia maisemia ja erilaisia pulmia vyörytetään eteen reippaalla tahdilla, mikä takaa sen että seikkailu pysyy mielenkiintoisena alusta loppuun. Pelissä nähdään myös koko Tomb Raider -sarjan paras tapahtumapaikka, joka on kreikkalainen veden täyttämä temppeli. Sen salaisuuksien ratkominen on edelleen parasta mitä pelisarja voi tarjota ja oman mausteensa siihen tuovat myös vedessä majailevat krokotiilit. Vaikka pelissä on myös toimintaa, ei se kuitenkaan missään vaiheessa taannu pelkäksi ampumaradaksi. Paukutteluun tuovat vaihtelua erilaiset viholliset, jotka liikkuvat ja hyökkäävät kukin omalla tavallaan.

Legend ei yllä aivan Anniversaryn tasolle, vaikka hyvä peli onkin. Tässä pelissä painotus siirtyy selvästi enemmän toiminnan puolelle ja vaikka seikkailemista ja paikkojen tutkimista on edelleen mukana, niin valitettavasti muinaisia raunioita ei koluta enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tällä kertaa iso osa ajasta kuluu nykypäivän maisemissa ja Lara kiipeilee muun muassa valtavassa pilvenpiirtäjässä sekä tutkii venäläisiä tukikohtia. Nämä osuudet ovat ehdottomasti pelin heikointa antia, sillä niissä eteen kävelytetään usein komppaniallinen rivisotilaita ja niinpä peli taantuu hetkittäin ihan puhtaaksi räiskinnäksi.

Underworld on trilogian uusin osa ja samalla se on myös sen heikoin lenkki. Vaikka Laran liikerepertuaari tuntuu hieman kasvaneen, ovat pelin ongelmat samalla kokeneet pienen inflaation. Aivojaan ei tarvitse rassata yhtä paljon kuin kahdessa muussa osassa ja tämä on mielestäni selvä miinus. Oman osansa pelin ongelmiin tuo myös kamera, joka onnistui aiheuttamaan minulle niin kovaa pahoinvointia, että pelaaminen täytyi aika ajoin keskeyttää.

Koska kyseessä on vanhojen pelien uudelleenjulkaiseminen, täytyy pelin ulkoasuun kiinnittää erityistä huomiota. Ja täytyy kyllä todeta, että eivät nämä vanhat pelit juurikaan häpeä vertailua nykypeleihin. Maisemat ovat saaneet uutta eloa terävämmistä tekstuureista ja pelien ruudunpäivitys on tasaisen soljuvaa. Aivan puhtaita papereita peleille ei tipu, sillä etenkin henkilöissä on nähtävissä menneiden aikojen kulmikkuutta. Musiikki on eräs Tomb Raider -pelien vahvuus, sillä se onnistuu luomaan hylättyihin raunioihin ja muinaisiin temppeleihin salaperäisyyttä.

Tomb Raider -trilogia on kerrassaan loistava pakkaus. Siinä on mukana yksi loistava ja kaksi hyvää peliä ja jos Laran seikkailut eivät ole entuudestaan tuttuja, niin nyt on korkea aika tutustua niihin. Ja kyllä pakkaus on taatusti myös pelisarjan konkarien mieleen, sillä vanhat osat eivät ole koskaan tuntuneet ja näyttäneet näin hyviltä.