Tomb Raider: The Legend of Lara Croft (Netflix), 1. kausi on vankkaa laatua

Netflix on ollut vauhdissa tekemässä versiointeja tunnetuista tarinavetoisista videopelisarjoista. Arcane, Castlevania ja Cyberpunk: Edgerunners saivat kaikki hyvän vastaanoton, ja nyt suoratoistopalvelu kääntää huomionsa yhteen tunnetuimmista ja pidetyimmistä sarjoista: Tomb Raider. Tämä versiointi on samalla hieman kummallinen selkeästä syystä: temaattisesti se jatkaa Lara Croftin tarinaa, jota on nähty yli 13 vuoden ajan Crystal Dynamicsin toimintaseikkailutrilogiassa. Kyseessä ei siis ole oma itsenäinen tarinansa, joka keskittyisi muuten vain Tomb Raiderin maailmaan, vaan kyseessä on se seuraava vaihe Lara Croftista henkilöhahmona. Tuloksena on maanläheisempi ja ihmismäisempi versio kuin mitä uusimmissa peleissä nähtiin. Toisin sanoen kyseessä ei ole se alkuperäinen Lara Croft, jonka useimmat tunnistavat.

Mutta ennen kuin kerron, mitä moinen oikein tarkoittaa, on pieni selvitys tarinasta paikallaan. Tomb Raider -pelikolmikon jälkeen tavataan Lara Croft, joka on kaikkea muuta kuin se, joka kohdattiin vuoden 2011 pelissä. Siperian Yamatain ja Etelä-Amerikan tapahtumien jälkeen Lara on eristäytynyt muista elämässään. Hän murehtii ystäviään, jotka viettävät koko ajan hulluja ja vaarallisia seikkailuja maailmalla. Croft ei ole enää se huolehtivainen ja erehtymätön persoona, jota on opittu odottamaan. Mutta sitten varas vie Croft Manorista esineen, joka syöksee nopeasti koko planeetan vinoon. On siis Laran työnä jäljittää varas, pysäyttää pahat aikeet, pelastaa maailma ja samalla parantaa suhteitaan entisiin ystäviin.

Kyseessä on perinteinen seikkailutarina ilman sen kummempia yllätyksiä, mutta on tämä silti ehtaa Tomb Raideria. Tässä on ympäri maailmaa seilaava tarina, joka vie Laran Aasian viidakoihin, Pariisin lähiöihin, arktisen alueen hyisiin vesiin ja kaikenlaisiin muihinkin paikkoihin siinä sivussa. Ja koska kyseessä ei ole alkuperätarina (sellainen oli jo vuoden 2011 peli), on Laralla mukanaan monet tunnetut työvälineet - on se sitten jäähakku tai jousi ja nuoli - ja hän on peloton, atleettinen, vahva ja periksiantamaton. Tomb Raider: The Legend of Lara Croft siirtää siis henkilöhahmon samaistumiskelpoisesta ja ihmismäisestä enemmän supersankarin ja äärimmäisen seikkailijan suuntaan, jollaisena Lara on tunnettu kautta aikain. Näin ollen sarja ottaa ilon irti myös Laran tunnetusta viehättävyydestä, ja tarjolla on paitsi ihailtavan vahva henkilöhahmo, myös sulava ja sujuva kuin naisellinen Indiana Jones. Ei kuitenkaan samassa määrin kuin silloin joskus Angelina Jolien elokuvissa.

Olin aluksi varsin epävarma siitä, miksi Netflix ja Crystal Dynamics eivät halunneet Camilla Luddingtonia Laran ääneksi animaatiosarjaan. Kuitenkin sarjan edetessä ja Laran muuntuessa sellaiseksi toimintatähdeksi, jollaisena hänet tunnettiin ennen uusinta pelitrilogiaa, alkaa myös Hayley Atwellin esitys saada muotoa. Hän on sankarillinen roolissaan, vähän enemmän kuin Captain Carter. Laran suorittaessa alati mahdottomammaksi käyviä toimiaan, Atwellin ääni ja sävymuutokset sopivat totisesti tilanteisiin menettämättä hienostuneisuutta ja mielikuvaa sivistyneisyydestä.

Jos nyt joku pohtii, onko mukana videopelimäistä Tomb Raideria, voin sanoa ilolla, että sarja tekee useitakin toimia videopelimäisyyden säilyttämiseksi. Moneen otteeseen Lara ja hänen kumppaninsa Jonah ratkovat ympäristön pulmia, ja joskus jopa saadaan uusi "päivitys" parantamaan keinovalikoimaa. Alkuperäisen Tomb Raiderin toimiin ihastuneille silloin 1990-luvulla sanottakoon, että animaatiosarjassa Lara saa viimeinkin käsiinsä myös parin kauan odotettuja aseita. Muuntautuminen on siis melkein täydellinen.

Netflixin animeprojekteja on nykyisin sellainen määrä, varsinkin videopeleihin liittyviä, että on sanottava, ettei taiteellinen tyyli ja animaatio tee erityistä vaikutusta. Kaikki toimii, ja yksityiskohtia riittää. Jos kuitenkin sarjan rinnalle asettaa Castlevanian, Tekken: Bloodlinesin, Dota: Dragon's Bloodin, Dragon's Dogman tai muun sellaisen, on hankala huomata merkittäviä eroja. Väkisinkin alkaa tuntua siltä, että Netflixin tulisi ottaa enemmän riskejä animaatioissaan, kuten vaikkapa Arcanen loistavassa tyylissä tehtiin.

Animaatiotyyliä lukuun ottamatta Tomb Raider: The Legend of Lara Croft on jälleen yksi vahva versiointi Larasta, ja tällä kertaa enemmän historialliseen ja ikoniseen suuntaan henkilöhahmossa. Liikaa aikaa ei käytetä ennalta-arvattaviin alkuperätarinoihin, eikä sarja myöskään ole liian pitkä kahdeksan 30 minuutin jakson voimin. Jos siis pitää Tomb Raiderista, viihtyy myös tämän sarjan parissa.