Tolkien

Kotimaisen ohjaajan Dome Karukosken Tolkien oli elokuvateatterikatsomisen perusteella loistava, ja arvioni tästä voi lukea täältä. Nyt leffa on saatu Blu-ray-muotoon, ja teos on edelleen aivan yhtä hyvä kuin ennenkin. Mahdollisesti jopa parempi, koska elokuvan leikittelyn kielellä huomaa toisella katsomiskerralla selkeämmin. Ainakin, jos osaa sujuvasti englantia.

Tolkien käsittelee nimensä mukaisesti Taru sormusten herrasta -kirjailijan J.R.R. Tolkienin elämää. Painopiste on siinä, mitkä vaikuttivat hänen kirjallisen tuotantonsa muotoutumiseen. Tolkien on malliesimerkki kirjailijasta, jonka piti vain ensin elää ja kokea varsin pitkään, ennen kuin aika oli kypsä niiden kirjallisten helmien syntymiselle. Elokuva etenee pääsääntöisesti hienosti onnistuneella rytmillä, ja leffa loppuu juuri silloin, kun sen kuuluukin loppua. Sata vuotta vanha mennyt maailma tuodaan hyvin esiin niin lavasteissa, puvustuksessa kuin näyttelijöiden puhumassa dialogissakin.

Näyttelijät istuvat rooleihinsa hienosti. Ehkä se lämminhenkisin tapa on kuvata Tolkienin ja hänen tulevan vaimonsa tutustumista ja kanssakäymistä nuorukaisina ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tolkien oli kaiken kaikkiaan hyvinkin erikoinen akateeminen nörtti, ja suurin osa sen ajan ihmisistä varmaankin koki hänet vain omituisena kirjatoukkana. Siksi oli tärkeää, että myös tuleva vaimo on omalla tavallaan omituinen.

Muutama valituksen aihe on. Ensinnäkin Tolkienille merkittävä kaikkiaan neljän innokkaan opiskelijapojan piirin kolme muuta jäsentä jäävät kaikesta huolimatta turhan etäisiksi. Tämä johtunee siitä, että lapsi- ja aikuisnäyttelijöiden ulkonäöllinen ero on turhan suuri. Elokuvalle olisi ehkä ollut hyväksi, jos kestoa olisi ollut vaikka puoli tuntia enemmän. Tällöin olisi voitu syventää katsojan ymmärrystä näistä kolmesta muusta älykköpojasta. Toinen ikävä juttu on, miten Tolkienin kokemukset ensimmäisessä maailmansodassa on ripoteltu pitkin poikin leffaa sen sijaan, että se olisi vain käsitelty omana osionaan kronologisesti sille kuuluvassa kohdassa. Ounastelen edelleenkin tällaisen pilkkomisen syyksi sitä, etteivät tekijät halunneet katsojan keskittyvän ja odottavan sotajaksoa ajatellen, että kyseessä on elokuvan jonkinlainen kliimaksi ja huippukohta.

Tolkien-elokuvassa ei nimittäin ole varsinaista huippukohtaa. Kyse on paremminkin päämäärätietoisesta kerronnasta, joka johtaa Hobitti-kirjan aloittamiseen. Tolkien itse ei tietenkään elänyt elämäänsä ajatellen, että kaikki hänen tekonsa ja kokemuksensa johtavat tiettyyn lopputulokseen vuosikymmenien kuluttua. Ihmisille vain on helpompi hahmottaa asioita näin, koska katsojalla on tarinan lopputulos tiedossaan jo ennen elokuvan alkua.

Lisämateriaalit ovat pettymys, ja lisäksi tyystin tarpeettomat. Mukana on kavalkadi poistettuja kohtauksia, ohjaajan kommentteja ja yksi mainospätkä. Lisämateriaalit kannattaa siis ohittaa kokonaan, sillä kaiken tarvittavan on jo nähnyt sen varsinaisen elokuvan aikana.

Tolkien on ajatuksia herättävä ja innostava elokuva. Sen sanomaa tulee mietittyä katsomisen jälkeenkin moneen otteeseen. Kyseessä on mahdollisesti vuoden 2019 suosikkielokuvani.