Tohtori Uni

Kirjailija Stephen Kingin Hohto on klassikko, ja niin on Stanley Kubrickin samanniminen elokuvakin. Vuonna 2013 julkaistiin Hohdon tarinaa jatkava romaani Tohtori Uni, ja nyt on tullut aika tehdä tämä kirjallinen jatko-osa elokuvalliseksi jatko-osaksi. Mike Flanaganin ohjaama jatko-osa huomioi onnistuneesti myös Kubrickin tunnetun elokuvan. Ensimmäinen tunti on tylsää katsottavaa, mutta lopulta kotelosta kuoriutuu pätevä kauhutarina.

Elokuva sijoittuu kauas Hohdon tapahtumien jälkeiseen aikaan. Hohdon hotellissa nähty pikkupoika Danny Torrance (Ewan McGregor) on kasvanut aikuiseksi, ja työskentelee pikkukaupungin vanhusten saattokodissa. Lähistöllä asustelee erikoinen hippimäinen joukko, joka kerää "hohtavia" lapsia itselleen. Kuvioon liittyy myös poikkeuksellisen vahvasti "hohtava" tyttö Abra Stone, joka odotetusti joutuu hippijoukon jahtaamaksi. Eikä Danny voi itsekään sivussa pysytellä.

Tohtori Uni alkaa hyvin hitaasti. Itse asiassa ensimmäinen tunti kaikkiaan kahden ja puolen tunnin kestosta on enemmän tai vähemmän laahaavaa. Kun sitten lopulta alkaa tapahtua, katsoja ymmärtää kyllä, miksi se alun tunnin mittainen pohjustus oli tarpeellinen. Se ei siltikään tee alkupuolen katsomista yhtään helpommaksi. Ehkä parasta on lopulta se, että koko tarina kerrotaan alusta loppuun samalla varmalla otteella, ja kun lopputekstit alkavat, on tarina todellakin kerrottu. Jatko-osa on periaatteessa mahdollinen, mutta toivon todella, ettei sellaista tehdä. Tohtori Unen elokuvaversio on tarkoituksella rakennettu yhteensopivaksi Hohto-klassikkorainan kanssa, ja yhdessä ne muodostavatkin oikein hyvän tarinallisen kokonaisuuden.

Onko Tohtori Uni pelottava? Tietyllä tavalla on, ja mukana on yksi erittäin iljettävä kohtaus. Osio on toteutettu kaikin puolin hyvällä maulla, mutta se on silti... iljettävä. Stephen Kingin tarinoissa kauhu luodaan aina aivan tavallisissa amerikkalaisissa maisemissa, ja sama koskee myös Tohtori Unen elokuvaakin mitä suurimmassa määrin. Lavasteet jäävät niin ikään mieleen, sillä niihin on selvästi panostettu: jokainen kuvassa nähty esine tuntuu olevan juuri oikealla paikallaan.

Todennäköisesti leffa on katsottava vielä joskus uudestaan, ja kirja tarvinnee myös lukea. Joka tapauksessa Tohtori Uni on suositeltava katsomiskokemus, mikäli lajityyppi kiinnostaa, ja se alkuperäinen Hohto-elokuva on rakas.