Tiny Tina's Wonderlands

Pidän Borderlands-peleistä vaikkakaan en ole sitä mieltä, että kolmas peli on samanlainen mestariteos kuin ne kaksi aikaisempaa. Parasta ikinä on edelleen mielestäni laajennus Tiny Tina's Assault on Dragon Keep vuodelta 2013, jossa koko peli muuntuu Tiny Tinan johtamaksi fantasiaroolipeliksi.

Olin siis innoissani, kun Tiny Tina's Wonderlands ilmoitettiin tulevaksi. Koko peli nimittäin on rakennettu samalle ajatukselle kuin Assault on Dragon Keep, mutta roolipeleistä otetaan entistäkin enemmän innoitusta unohtamatta digitaalisia japanilaisia roolipelejä. Erittäin onnistuneessa aloitusjaksossa pelaaja omaksuu roolipelin aloittelijan osan, jolla ei ole edes väriä, persoonallisuutta tai mitään muutakaan. Niin pihalla tämä tulokas on aluksi.

Moinen tietenkin mahdollistaa sen oman hahmon luomisen huomattavasti monipuolisemmin kuin mitä Borderlands-peleissä on tähän asti totuttu. Mukana on kaikkiaan kuusi hahmoluokkaa, ja siihen päälle roolipelien perinteiden mukaan säädetään oman hahmon voimaa, älykkyyttä ja muuta sen sellaista. Hahmonluonti on tehty hyvin, sillä se antaa mahdollisuuden yhdistää erilaisia ominaisuuksia aiempaa monipuolisemmin. Valitsin alkukantaisen Clawbringerin, ja pelikaverini valitsi taikaan luottavan Gravebornin.

Puolet hahmoluokista saavat taistelukentälle apurin hieman samaan malliin kuin FL4K Borderlands 3:ssa. Gearbox itse tuntuu pitävän tällaisesta, mutta ominaisuus ei ollut täysin toimiva Borderlands 3:ssa, ja sama pätee nytkin. Tässä pelisarjassa tappeluista saattaa äityä suorastaan hulvattomia, joten jos mukana on kolme kanssapelaajaa ja ruudun täydeltä vihollisia, eivät lisäapurit tuo mitään erityistä kokonaisuuteen.

Perusteiden esittelemisen jälkeen kuvioon saapuu se pääpahis Dragon Lord, jota esittää oikein onnistuneesti Will Arnett. Yksi isoimmista ongelmistani Borderlands 3:ssa oli se, että pääpahikset jäivät hyvin laimeiksi verrattuna Borderlands 2:n Handsome Jackiin. Dragon Lord on onneksi toista maata, ja Arnettin työskentely vain vahvistaa tätä vaikutelmaa.

Tiny Tina itse toimii pelinjohtajana, ja häntä niin kuullaan kuin nähdäänkin vähän silloin ja tällöin. Joskus ulosanti hieman ärsyttää, mutta pääasiassa huumori osuu kohdilleen. Selostusta tapahtumien kulusta kuulee koko ajan, ja pelaajan huonoista valinnoista saa kuulla kunniansa. Aivan selvästi tekijät itse ovat viettäneet paljon aikaa klassisten kynä ja paperi -roolipelien parissa. Itse en ole pelannut tällä klassisella tavalla vuosiin, mutta tunnistan joitakin elementtejä. Jos vuoro menee pieleen, on toki ihan OK antaa yrittää uudelleen (koska tarina paranee siitä). Ja kuinka pelinjohtajan tulisi reagoida, kun pelaajat haluavatkin tehdä jotain ihan muuta kuin on ajateltu? Ja tokihan ajoittainen huijaaminen käy laatuun?

Roolipelaamisen elkeet ja fantasiateema ovat kantavia voimia Tiny Tina's Wonderlandsissa. Esimerkiksi mukana on vanhojen japanilaisten roolipelien mallin mukaisesti keskusmaailma unohtamatta ajoittaisia satunnaistaisteluja. Tämä keskusmaailma on paljon hauskempi tapa siirtyä eri tehtävien välillä paikasta toiseen verrattuna siihen, että vain ajelisi pitkin autiomaata. Kuitenkin on selvää, että kyseessä on Borderlands fantasiateemalla. Ase saatetaan ladata taikapölyllä, mutta pelattavuuden osalta meno on identtistä Borderlands 3:n kanssa. Gearbox on pyrkinyt monipuolistamaan menoa erillisellä lyömäaseella ja taikomisella, mutta tällaiset temput muuttavat kokonaisuutta hyvin vähän.

Toisin sanoen, mikäli Borderlandsin tuntee, osaa tuttua tunnelmaa arvostaa. On silti sanottava, että erilaisten valikoiden käyttö on selitetty huonosti eikä aina ole selvää, mitä kukin ase tai muu ominaisuus tekee. Joka tapauksessa pidän pelisarjaa erittäin viihdyttävänä, ja se itse toiminta on aina ollut hyvin sujuvaa. Kaava on ehkä vanha, mutta uusien aseiden etsiminen ja kokeileminen on edelleen hauskaa. On silti mahdotonta ohittaa sitä, että käsillä oleva seikkailu ei ole kovinkaan hiottu. Bugeja on liikaa, eikä peli rullaa niin sujuvasti kuin sen pitäisi. Eikä musiikkikaan ole erityisen mieleenpainuvaa.

Mielipiteeni on, ettei huumori ole Borderlands 2:n jälkeen enää yltänyt samoihin korkeuksiin. Mukana on toki lukuisia viittauksia populaarikulttuuriin, ja välillä mukana on juuri oikea annos nokkeluutta ilman, että vitsiä pitäisi hieroa pelaajan naamaan. Esimerkiksi satunnaisia taisteluja koetaan ainoastaan pitkässä ruohikossa, mikä on tietenkin viittaus Pokémoniin.

Moni asia toimii hyvin Tiny Tina's Wonderlandsissa. Dragon Lordin ääninäyttelijä on mahtava, ja oman osuutensa tekevät myös Andy Samberg ja Wanda Sykes. Maailmaa on hauska tutkia, taistoissa riittää vauhtia ja löydettäviä salaisuuksia riittää. Eikä uusien aseiden jatkuva virta koskaan ole tylsää. Samaan aikaan pelikokemuksesta olisi voinut tehdä käyttäjäystävällisemmän ja teknisesti hiotumman. Lisäksi pelattavuutta olisi saanut monipuolistaa enemmän. Kyseessä on siis "vain" uusi Borderlands fantasiateemalla.