They Shall Not Grow Old

Sata vuotta sitten päättynyt ensimmäinen maailmansota on edelleen eräs ihmiskunnan historian suurista tragedioista. Se valjasti miljoonien miesten massa-armeijat toisiaan vastaan, ja tekninen kehitys teki tappamisesta brutaalin tehokasta. Se varsinainen sotataito ei kuitenkaan kehittynyt samassa tahdissa, mikä aiheutti kohtuuttomia tappioita puolin ja toisin. Sodan päätyttyä maailmanjärjestys meni kirjaimellisesti uusiksi monin tavoin.

Taru sormusten herrasta -elokuvien ohjaajana muistettava Peter Jackson on kaivanut arkistojen kätköistä veteraanien haastattelunauhoja, ja tietenkin paljon ilman ääntä tallennettua videokuvaa. Digitaalitekniikan avulla on kuvaa nyt väritetty, ja lisäksi äänet on lisätty mukaan videolla puhuttua dialogia myöten. Lopputuloksena saadaan hyvin erikoinen dokumentti, joka tuo ensimmäisen maailmansodan lähemmäksi modernia katsojaa kuin koskaan aiemmin. Kokonaisuutena ansiokas dokumentti ei kuitenkaan onnistu olemaan ihan niin vaikuttava kuin olisi odottanut.

Dokumentti aloittaa tarinoinnin puhtaasti mykkänä ja mustavalkoisena. Se seuraa brittiläisten nuorten vapaaehtoisten matkaa ensimmäisessä maailmansodassa aina värväytymisestä rauhaan saakka. Peter Jackson osoitti jo Sormuksen herrassa olevansa suorastaan mestari kokoamaan irrallisista palasista loogisesti eteneviä mielekkäitä kokonaisuuksia. Hänen ilmiömäinen kykynsä tulee hienosti ilmi myös They Shall Not Grow Old -dokumentissa. En edes halua tietää, kuinka paljon irrallisia vanhojen ukkojen puheita on täytynyt perata läpi, ja kuinka paljon mykkää mustavalkoista materiaalia on pitänyt katsella. Kiivaimpia taistelukohtauksia ei ymmärrettävästi ole saatu videolle, ja näitä kohtia elävöitetään erilaisin piirroksin samalla, kun kuunnellaan veteraanien eloisia kuvauksia tapahtumista. Ratkaisu on hieman torso verrattuna dokumentin muuhun antiin, mutta ymmärrettävistä syistä näin on ollut pakko toimia.

They Shall Not Grow Old on dokumentti, jonka katsoo mielellään, ja jäljestä päin tuntee tiettyä ylpeyttä siitä, että on saanut kyseisen elokuvan kokea. Nykykatsojalle ensimmäinen maailmansota on kovin kaukaista aikaa, ja kaikki sodan kokeneet ovat jo aikoja sitten kuolleet. Ehkä tästä syystä Peter Jackson omistaa työnsä omalle isoisälleen, joka palveli brittien armeijassa vuosina 1910-1919. Tehokeino on maltillinen, mutta samalla varsin tehokas tapa osoittaa, ettei kysymys ole mistään muinaisihmisten käymästä kahakasta jossain historian hämärässä.

Mitä vikaa teoksessa sitten on? Ensinnäkin se käynnistyy liian hitaasti. Alusta lukien niitä tavallisia mykkäfilmien pätkiä katsellaan liian pitkään ottaen huomioon, että juuri väritetyillä osuuksilla dokumenttia on mainostettu. Katsojana ehtii kyllästyä jo useampaan kertaan ennen kuin tapahtumat viimein alkavat rullata myös värillisinä. Jostain syystä odotin myös erillistä kertojaa kuljettamaan tarinaa eteenpäin, mutta Jackson on valinnut antaa veteraanien äänitteiden kertoa koko tarinan alusta loppuun. Kyllähän se näinkin toimii, mutta erillisellä kertojalla kokonaisuus olisi ehkä saatu vieläkin eheämmäksi. Viimeisenä tein myös sen huomion, ettei dokumentti onnistunut tekemään niin suurta vaikutusta kuin odotin. Ehkä olen vain liiaksi perehtynyt historiaan jo valmiiksi ollakseni ihmeissäni väritetyistä liikkuvista vanhoista kuvista.

They Shall Not Grow Old on kuitenkin dokumenttielokuvan merkkipaalu, joka kannattaa ehdottomasti katsoa ainakin kerran.