Theatrhythm Final Fantasy

Vääntipä asiaa miten päin tahansa, mikään muu pelisarja ei ole tuonut enemmän tai parempia biisejä kuin Final Fantasy. Siksipä ei ole lainkaan niin yllättävää, että Square Enix on tehtaillut sarjan 25-vuotisen historian kunniaksi juuri musiikkipelin. Mutta Theatrhythm Final Fantasy ei ole mikään Guitar Hero. Tarkoituksena on koota bändi neljästä Final Fantasy -sankarista ja varustaa nämä erilaisin erikoiskyvyin.

Square Enix ja Indies Zero ovat yrittäneet yhdistää musiikki- ja roolipeligenret yksiin kansiin Nintendo 3DS:n puitteissa. Lajityyppien saumaton sekoitus on helpommin sanottu kuin tehty, eikä Theatrhythm Final Fantasy osu joka saralla aivan napakymppiin. Se on kuitenkin kaukana kelvottomasta; sen pelaaminen on kenties hauskinta mitä 3DS:llä on koettu sitten Kid Icarus: Uprisingin, ja se on todennäköisesti myös paras kannettava musiikkipeli sitten Elite Beat Agentsin.

Kuten tavallista, rytmissä yritetään pysyä stylus-kynää käyttämällä, mutta konseptiin on onnistuttu tuomaan myös tuoreita piirteitä. Kaikki 13 Final Fantasya ovat pelissä edustettuina, ja jokaisesta on useita vaiheita. Ensin pelataan alustus, jossa kerätään bonuspisteitä, sitten seikkaillaan maailmankartalla musiikin tahtiin. Ennen pitkää koetaan jokin merkittävä käänne ja taistelu kyseisestä pelistä, ennen kuin jälleen kerätään bonuspisteitä, tällä kertaa lopputeeman tunnelmissa.

Kun pelin ytimessä on näin paljon vertaansa hakevaa, muistoja herättävää musiikkia, ei pelin parissa voi kuin hymyillä. Tasoittaakseen eri aikakausien teknisiä eroja Square Enix on valinnut hieman erilaisen graafisen tyylin, joka sopii hyvin kaikkiin osiin. Ratkaisu antaa pelille leikkisämmän ilmeen, joka saa jopa Final Fantasy X:n raivostuttavan Tiduksen vaikuttamaan siedettävältä.

Sarjan varrelta on vaikea löytää parempaa teosta kuin kenties kaikkien aikojen legendaarisin roolipeli Final Fantasy VII, mutta henkilökohtaisena suosikkinani sitä seuraa Final Fantasy V, joten valitsin oikopäätä Bartzin bändiini. Tämän kaveriksi poimin Zidane Tribalin Final Fantasy IX:stä, Shantotton Final Fantasy XI:stä sekä tietenkin Cloud Strifen, joka ei vaadi sen enempää esittelyjä. Pelin edetessä käytettäväksi avautuu lisää hahmoja kustakin pelistä, mutta en käy tässä pilaamaan yllätyksiä.

Koko Theatrhythm Final Fantasy ahdettu niin täyteen Final Fantasy -rakkautta, että on vaikea tietää, mistä aloittaisi. Se sisältää joukon pelimuotoja, jotka tarjoavat lisää biisejä, runsain mitoin avattavia bonuksia, klassisia loitsuja, statuksia kuten Berserk, esineitä kuten Phoenix Down ja paljon muuta.

Toisaalta tällainen runsaus ei tunnu vaikuttavan mitenkään merkittävästi varsinaiseen pelaamiseen. Vaikka pelissä on syvyyttä enemmän kuin muissa musiikkipeleissä, roolipelielementit jäävät sen verran kevyiksi, ettei kokonaisuutta voi luonnehtia täydelliseksi. Tämä ei tarkoita sitä, että pelaaminen kävisi kovin äkkiä tylsäksi. En ole kyllästynyt kuulemaan One Winged Angelia, seikkailemaan Terran teemamusiikin tahtiin tai taistelemaan Gilgameshia vastaan tähänkään mennessä, joten tuskin jatkossakaan.

Maininnan ansaitsevat myös useat vaikeustasot (joista viimeinen on todella haastava), mahdollisuus ladattavaan lisäsisältöön ja museo, jossa sarjan historiaa voi seurata nostalgiankyynel silmässä osien avautuessa. Samalla voi oppia arvostamaan sitä, miksi sarjan melodiat ovat niin pidettyjä.

Theatrhythm Final Fantasy on suositeltava lisäys paitsi Final Fantasy -fanien, myös musiikin ystävien kokoelmiin. Se on vakavasti otettava haastaja Elite Beat Agentsille ja lajityyppinsä paras edustaja Nintendo 3DS:llä. Nostalgiaa tai ei, tätä ei kannata missata.