The Surge

Ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa on aina melkoinen koettelemus itse kullekin, mutta The Surgen päähenkilön Warrenin ensiaskelet Creo-firmassa taitavat olla pahimmasta päästä. Kyse on kaiken lisäksi kirjaimellisista ensiaskelista: pyörätuolin varassa liikkuvalle Warrenille on lupailtu työsuhde-eduksi omin jaloin liikkumisen mahdollistavaa ulkoista tukirankaa, joka tuo mieleen vähän Matt Damonin haarniskamaisen varustuksen Elysium-elokuvassa.

Jokin kuitenkin menee pahasti pieleen, sillä Warren herää tukirankaleikkauksestaan tuhoutuneen Creon tehdasalueen keskellä. Raunoissa hiippailee niin tahdottomiksi robottizombieiksi taantuneita työkavereita kuin Creon niin ikään valmistamia ja hurjistuneita sotilaskäyttöön tarkoitettuja helvetinkoneitakin. Warrenille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selvitä hengissä pahimmilta tuhoalueilta ja samalla saada selville, mitä oikein on tapahtunut.

The Surge kuuluu Dark Soulsin Bloodbornen kanssa pelaajakunnan armottomasti jyviin ja akanoihin jakavaan jengiin - kyseessä ei ole todellakaan kevyt sunnuntaipeli, vaan vaikeustasoltaan liki nöyryyttävän murskaava roolipeliseikkailu. Duunarirobotin moottorisahan hipaisukin lohkaisee terveysmittarista välittömästi neljäsosan pois, ja Wolverinea muistuttavat kynsikkäät viholliset raapivat Warrenin parilla osumalla kuoliaaksi.

Pelin alussa The Surge tuntuukin toivottoman kovalta ja haastavalta, mutta eteneminen alkaa hitaasti mutta varmasti palkita pelaajaa. Vihollisen tavatessaan pelaaja pystyy tähän lukittautuessaan valitsemaan, mihin ruumiinosaan Warren tähtää iskunsa - heikot kohdat näkyvät sinisinä ja paremmin suojatut puolestaan keltaisen sävyisinä. Mikäli kyseisen vihun Akilleen kantapää on juuri jalassa, siihen tirvaisemalla vihollinen menettää tasapainonsa ja pieksäjäiset voivat alkaa. Suojattuihin kohtiin sihtaaminen kuitenkin palkitaan. Niihin iskemällä ja väkivaltaisen lopetusliikkeen toteuttamalla Warren saa itselleen joko suoraan varusteita tai kallisarvoisia ylijäämäosia, joista voi nikkaroida itselleen edelleen parempia releitä. Yksinkertainen taktikointimahdollisuuksia kiitettävästi avaava systeemi tekee muuten niin vihollisten eliminointiin ja roinan hamstraamiseen keskittyvästä pelaamisesta jännittävää ja monipuolista.

The Surgen pelimaailmassa käytettävä valuutta ja kokemuspisteet on yhdistetty Dark Soulsin hengessä yhdeksi ja samaksi Tech Scrap -valuutaksi. Tukikohdaksi muutetussa ensiavussa pelaajan on jatkuvasti mietittävä, käyttääkö rahojaan Warrenin kokemustasojen kartuttamiseen vaiko varusteiden parantelemiseen ja päivittämiseen. Kuoleman koittaessa Warren menettää kaiken mukanaan olleen omaisuuden, ja se on noudettavissa tiettyyn aikarajaan mennessä kentältä äskeisen kuolinsijan lähistöltä. Ominaisuus on ihan mielenkiintoinen lisä. Se vähän kärsii kuitenkin siitä, että pelaaja voi varastoida rahojaan myös pankiksi taipuvaan ensiapuhuoneeseen.

Vihamieliseen ulkomaailmaan tuleekin siis mentyä hyvin harvoin lompakko kukkuroillaan, sillä lähes voittamattoman pomovastuksen jalkoihin unohtuneille masseille saa heittää saman tien hyvästit - itseään automaattisesti tallentava The Surge pitää huolta siitä, ettei tekemiään mokia voi korjata muuten kuin hakemalla valuutat kiltisti tai aloittamalla rahoituksen keräämisen alusta. Tech Scrapin keräilemisen ohella Warren saa erikseen kokemusta kulloinkin käyttämälleen tappovälineelle, ja tätä kokemusta kukaan ei tule keräämään pois.

Pelin miljööt ovat varsin moneen kertaan nähtyjä maailmanlopun rauniokasoja, joiden yksitoikkoisuutta on piristetty vihjeitä pursuavilla graffiteilla ja muilla vastarintaliikkeiden jättämillä viesteillä. Valojen ja varjojen leikki pimeissä rakennuksissa on upeaa katseltavaa, ja pelin hahmomallitkin ovat näyttäviä - Warrenista saa tyyliteltyä eriparisia varusteita hyödyntämällä varsin kotikutoisen näköisen taistelijan, joka näyttää juuri sopivan avuttomalta ympärillä vaanivia uhkia vastaan.

Deck13 Interactiven hengentuotos on myös tunnelmaansa juuri sopivalla tavalla häiriintyneen väkivaltainen. Jo pelin alussa esitetty verinen animaatio, jossa tukiranka porataan kiinni Warrenin vartaloon, on kauhistuttavaa katseltavaa, ja miehen lopetusliikkeet ovat uskottavan äänimaailman tukemina suorastaan puistattavia - veren loiskahdukset ja kudosten repeytymiset tuntuvat pelaajan selkäpiissä asti. Tunnelmaa syö ainoastaan ajoittain mansikkamehumaisen sakea ja epäuskottavan näköinen hurme, joka ei ole kyllä oikeaa verta nähnytkään.

The Surge on esikuviensa tavoin äärimmäisen riisuttu ja yksiniitinen pelikokemus. Silti se kuitenkin palkitsee hitaasti mutta varmasti etenevää pelaajaansa liki euforisella onnistumisen tunteella, kun mahdottomana pidetty vihulainen kaatuu veriryöpyn saattelemana tai pelaaja onnistuu pääsemään tuntemattomalla alueella edes vähän pidemmälle. Onkin yllättävää, että Deck13 on lähtenyt laajentamaan tuttua konseptia tuomalla siihen mukaan reilun annoksen tarinankerrontaa. Kentissä on äänileikkeitä, joita kuuntelemalla maailmanloppuun johtaneet tapahtumat paljastuvat. Hitaasti avautuva taustatarina on kuitenkin varsin unohdettavaa ja jäisesti ääninäyteltyä sci-fi-hupatusta, joka jää varsinaisen pelaamisen jalkoihin. Useimmiten äänitiedoston löytäessään pelaajalla on esimerkiksi tukikohtaan hengissä selviämisen kaltaisia konkreettisempia murheita mielessään. Tällöin taustalla väkinäisesti ähkivään dialogiin ei tule kiinnittäneeksi huomiota.

The Surgessa ei ole liiemmin omia ideoita, eikä se näin ollen tarjoa genrensä edustajien parissa jo kärvistelleille suurempia yllätyksiä sci-fi-asetelmaansa lukuun ottamatta. Warrenin matkaan lähteviä odottaa silti suuri ja haastava seikkailu, jolla on paljon annettavaa kärsivällisille ja sinnikkäille pelaajille.