The Spiral

The Spiral oli kunnianhimoinen eurooppalainen projekti, johon osallistui seitsemän eri mediayhtiötä. Paitsi että se oli monikielinen, se oli myös ns. monimediallinen, ja siihen liittyi verkkopeli, jossa pelaajat saattoivat tavallaan osallistua sarjan tapahtumiin.

Myös sarjan näyttelijäkaarti heijasti sen (pohjois)eurooppalaista monimuotoisuutta, ja mukana oli näyttelijöitä kaikista osallistujamaista. Suomesta panostettiin heittämällä kehään tuttu sänkinaama Tommi Korpela sekä hieman tuoreempi tuttavuus Elmer Bäck.

Sarjan juonen keskiössä on taiteilijayhteisö, joka harrastaa karismaattisen johtajansa ohjaamana kepeää taideterrorismia. Kyseessä on löysempi versio Fight Clubin Project Mayhemistä, jossa ei niinkään tuhota paikkoja, kuin nöyryytetään rahakkaita tahoja sekä tuodaan näiden hämärämpiä bisneksiä ihmisten tietoon.

Yhteisö kuitenkin ottaa askeleen liian pitkälle vohkiessaan kuusi eurooppalaista mestariteosta eri taidemuseoista ja "piilottamalla" nämä postijärjestelmän kiemuroihin. Kukapa olisi uskonut, että tällaisesta voisi joku suutahtaa?

Jos The Spiral muistuttaa minua mistään, se on muinaisessa Kasmasiini-sarjassa nähdyt nuorten seikkailutarinat. Näissä ikäisekseen nokkelat vekarat kampittivat hölmöjä rikollisia suomalaistetuissa Viisikko-tunnelmissa.

Spiraalissa vekarat ovat kolmenkympin korvilla olevia myöhäisnuoria. Vaikka paria poikkeusta lukuun ottamatta näiden taidot ovat ei-kaupallisessa taiteessa, onnistuvat nämä ryöväämään kuusi arvoteosta kuudesta taidemuseosta ilman suurempaa vaaran tuntua. Tässä onkin yksi sarjan kompastuskivistä.

Katsojan pitäisi pystyä uskomaan spiraaliporukan osaavan luovia onnistuneesti niin taidevarkauksien kuin taidevarkaidenkin maailmassa, mutta mikään ruudulle ei näytä erityisen vakuuttavalta.

Spiraalissa tätä naivia asetelmaa on koitettu naamioida joskus rajuksikin käyvällä väkivallalla ja viittauksilla huumekuvioihin, mutta se vain tekee vaikutelmasta sekavamman. Yhtäältä nähtävissä on kunnianhimoinen halu luoda jotain alkuperäisen Traffik-sarjan (1989) kaltaista, mutta toisaalta kuviot erkanevat aivan liikaa todellisuudesta ollakseen uskottavia.

Kenties kyseessä on liian monen kokin syndrooma. Joskus yhdessäkin tuotantoyhtiössä on riittävästi riitaääniä hämärtämään projektin todellinen tavoite, ja nyt niitä on sentään ollut mukana seitsemän.

Näyttelijätkään eivät ole välttämättä saaneet erityisen selkeää ohjausta, koska näistä suurin osa ajelehtii sarjan lävitse varoen tekemästä mitään erityisen repäisevää. Yhtenä ohjenuorana on varmasti ollut pohjoismaisten dekkareiden arkirealismi, mutta tähän se on välittynyt lähinnä yleisenä ilmeettömyytenä.

Tommi Korpela on yleensä viihdyttävä kaikessa missä hän esiintyy, mutta Spiraalissa tämä on vain ärsyttävä naistenmies joka heittelee repliikkinsä rouhealla rallienglannilla. Korpelan hahmon tehtävänä on esitellä Europolille sitä miten poliisi Suomessa toimii. Tämä tarkoittaa, että hän rikkoo kaikkia ohjesääntöjä, tekee laittomia etsintöjä, kiristää tietoja epäillyiltä, jne. Täytyy myöntää, että tämä onkin yksi sarjan realistisemmista osuuksista.

The Spiral tuntuu myös kestävän ikuisuuden siihen nähden mitä siinä tapahtuu. Näin siitä ei jää erityisen paljon positiivista sanottavaa. Jos itse pystyt kuitenkin katsomaan pokalla kuinka Voima-lehden avustajat tekevät Ocean's 11 -henkisen ryöstökeikan, voi tässä olla sarja sinulle.