The Smurfs: Dreams on miellyttävä ja värikäs tasoloikka

On kulunut yli kuusi viikkoa siitä, kun mahtava Astro Bot saapui. Siksi saattaa olla jo tarve sille seuraavalle hurmaavalle ja jokseenkin helpolle tasoloikkapelille. Hyvä ratkaisu on Ocellus Studion The Smurfs: Dreams. Kyseessä on yksinkertainen mutta ilahduttava teos, joka keskittyy sinisiin metsän elikoihin.

The Smurfs: Dreamsin tarinassa paha Gargamel vaivuttaa uneen joukon smurffeja unijuomalla, minkä jälkeen on aika tehdä hyökkäys smurffien kotikylään. Pelaaja on yksi niistä harvoista smurffeista, jotka onnistuvat välttämään unijuoman kirot. On siis aika rientää muiden smurffien uniin herättämään heidät painajaisistaan, ja saada heidät näin palaamaan takaisin kylään. Idea mahdollistaa pelintekijöiltä epätavallisen paljon luovuutta niin kenttäsuunnittelussa kuin ympäristöissäkin, sillä todellisuus ei rajoita. Sama koskee myös pelimekaniikkaa, taiteellista tyyliä ja pomotaistojen suunnittelua. Kaiken tämän ansiosta tarjolla on monipuolinen, mutta kuitenkin varsin tiivis paketti.

Jokainen unipaikka on sidottu kyseiseen smurffiin, jonka unesta on kyse. Esimerkiksi Baker Smurf uneksii runsaista kakuista ja karamelleista kuin ikään Super Mario Odysseyn Luncheon Kingdomissa. Smurfette puolestaan pohtii sitä alter egoaan, joten värikäs, iloinen ja valoisa onkin nyt pimeä, kieroutunut ja vaarallinen. Ja koska jokaisella pelimaailmalla on oma teemansa, koskee sama myös näille ominaisia pelimekaanisia ratkaisuja. Mukana on mönjää sylkevä ase, joka vaikuttaa niin pahiksiin kuin ympäristöönkin, ja sitten lyhty paljastamassa piilotettuja tasoja, mikä tekee tasoloikasta entistä monimutkaisempaa. Teemamaailmat ja niiden pelimekaniikat ovat yleensä sitä parasta antia The Smurfs: Dreamsissa, sillä pelaajaa kiinnostaa, mitä mahtaa olla luvassa seuraavaksi. Mutta huonojakin puolia on.

Osa kentistä ja niiden pelattavuudesta ei vain ole hauskaa. Vanity Smurfin kentässä on osuus, joka luottaa hiiviskelyyn. Ideana on piiloutua katseilta, sillä smurffin vaatteet juoksevat karkuun. Nimenä on Operation Pants, ja tarjolla on koko pelin yksi rasittavimmista ja turhauttavimmista kentistä. Lisäksi tätä on tuplasti, mikä lisää tuskaa entisestään. Mukana on muutama liiaksi käytetty pelimekaniikka, kuten silloin, kun pelaajaa käsketään etenemisen ehtona keräämään kultaisia lehtiä. Mekaniikkaa ei ole tehty huonosti tai turhauttavasti, mutta sitä on käytetty liikaa. Näin pelaaja tylsistyy ja rasittuu, kun tehtävä taas kerran eteen laitetaan. Onneksi huonot puolet paikataan hyvillä, ja kokonaisuutena tavaroiden keräilyä ei ole liikaa. Tavallisesti kentässä on viisi Astral Mushroomia ja yksi värillinen lankakerä. Viimeksi mainittu on se keino, jolla avataan kosmeettisia esineitä Tailor Smurfilta, ja ostaminen tapahtuu kerätyillä smurffimarjoilla.

Smurf Villagessa on oma päivitysjärjestelmänsä, sillä ympäristöön avautuu oikoreittejä. Tällä ei ole mitään merkitystä pelattavuuteen, mutta kyseessä on hauska lisä, joka tekee Smurf Villagen tutkimisesta mielenkiintoisempaa.

Loppuun pääsee noin kuudessa tunnissa, ja taiteellinen tyyli on värikästä, ja pelattavuus vaihtelevaa. Mieleen The Smurfs: Dreamsista jää myös mahdollisuus pelata kaverin kanssa. Alusta loppuun voi pelata kaverin kanssa (tai perheen pienemmän, sillä kyseessähän on koko perheelle sopiva peli) yhdessä, ja moinen toimii kuin unelma. Pelaaminen tapahtuu yleensä isometrisestä kuvakulmasta, eikä siksi ole tarvetta jaetulle ruudulle. Tarjolla on nautittava co-op-kokemus, joka ei vaadi liikaa eikä turhauta. Kyseessä on hieno tapa viettää muutama tunti sellaisen kanssa, joka pitää tasoloikkapeleistä.

On silti sanottava, että kamerakulma ei aina ole onnistunut. The Smurfs: Dreams on kolmiulotteinen tasoloikka, ja yleensä pelaamista katsellaan kaukaa. Näin ollen saattaa olla vaikeaa suorittaa joitakin loikkimistehtäviä, koska näkökulma huijaa pelaajaa. On ärsyttävää pudota tyhjyyteen tai ottaa vahinkoa, koska laskeutuminen meni pieleen siksi, ettei näkökulma antanut parasta mahdollista kuvaa tapahtumasta. Kumma kyllä tämä ei ole ongelma ainakaan usein pomotaistoissa, mikä johtunee pomokohtaamisten perusteisiin luottavasta suunnittelusta ja haasteen vähäisyydestä.

Huolimatta muutamasta huonosta ominaisuudesta, ei muuten valittamista ole The Smurfs: Dreamsissa. Kyseessä on miellyttävä, söpö, helppo ja hyvä yhdessä kaverin kanssa pelattava tasoloikkakokemus. Se ei vie paljoakaan aikaa, pitää kiinnostuneena kenttäsuunnittelunsa ja pelattavuutensa ansiosta, eikä vaikeustaso ja haasteen määrä pelota myöskään nuorempia pelaajia. Mitä sitä enempää kaipaakaan tasoloikkapeliltä?