Mykkä Elisa (Sally Hawkins) elää sangen rutinoitunutta elämää, jonka täyttävät naapurin hajamielisestä mainosgraafikosta huolehtiminen sekä työ siivoojana hallituksen salaisessa tutkimuslaboratoriossa. Vaikka jälkimmäinen kuulostaa jo itsessään jännittävältä, tulee työhön todellista svengiä, kun laitokseen rahdataan aito kalamies Amazonin viidakoista.
The Shape of Water on käytännössä Universalin hylkäämä jatko-osa Mustan laguunin hirviölle. Elokuvan kalamies näyttää laguunin asukin ja Hellboyn Abe Sapienin lehtolapselta, mikä onkin vain sopivaa, koska lateksin alla on Abea näytellyt Doug Jones.
Guillermo del Toron käsissä tarinasta muovautuu sadunomainen romanssi, joka ylittää lajien ja elementtien rajat. Elokuvassa on Ameliesta muistuttavaa eriskummallista leikkisyyttä, joka antaa sille jokseenkin ranskalaisen fiiliksen. Maailma on silti tukevasti ankkuroituna 1960-luvun Yhdysvaltoihin.
Koska kyseessä on satu, pitää siinä olla todella pahoja pahiksia. Tätä puolta tarjoillaan kylmän sodan henkilöitymän, armeijamies Stricklandin muodossa. Michael Shannonin esittämä julmuri haastaa Pan's Labyrinthin Kapteeni Vidalin mennen tullen olematta silti täysin yksiulotteinen pahis.
Pahuus esiintyy elokuvassa myös 1960-luvun alun asenteina. Rasismi, misogynia ja homofobia ovat kaikki selkeästi kartalla, mutta näiden käsittelyssä onnistutaan vaihtelevasti. Etenkin näistä viimeinen tuntuu hieman väkisin mukaan kammetulta, ja se ikään kuin kuitataan yhdellä ohimenevällä ja raskaskätisellä kohtauksella, jotta elokuva pääsisi nopeasti takaisin kalamieheen.
Kalamiehessähän ei itsessään ole mitään vikaa. Doug Jonesin lahjat näyttelijänä loistavat lateksin lävitse kuin tuhannen watin lamppu, ja sekä meikkaus että efektityö ovat kerrassaan ensiluokkaisia. Lopputuloksena on täysin uskottava, elävä ja tunteva olento, joka pystyy tuomaan kohtauksiin sekä hirviömäisiä että syvän inhimillisiä sävyjä.
Syytä olisikin, koska Sally Hawkins tekee pakahduttavan näyttelijänsuorituksen, joka vaatii paljon myös vastanäyttelijöiltä. Onneksi näistä kaikki ovat tehtäviensä tasolla. Oli luultavasti onnenpotku, ettei Ian McKellen ollut saatavilla Elisan naapurin rooliin, koska liian ikoniset kasvot olisivat voineet harhauttaa katsojan hahmosta, johon Richard Jenkins uppoutuu ansiokkaasti.
Kaikenkaikkiaan The Shape of Water on erinomainen, vahvasti ohjaajansa näköinen elokuva. Se ei yllä aivan Pan's Labyrinthin tasolle, mutta ei se siitä kauaskaan jää. Molemmat kuuluvat Guillermo del Toron satumaailman ytimeen, ja ovat yhtälailla merkkiteoksia hänen tuotannossaan.