The Running Man (4K)

Arnold Schwarzeneggerin The Running Man (Paul Michael Glaser, 1987) on jonkin sortin kulttiklassikko, vaikkei se ole lähelläkään miehen parhaita elokuvia. Elokuvan kiehtova idea on kuitenkin yllättävän ajankohtainen, joten uusintaversio elokuvasta ei ole se kaikkein turhin idea. Edgar Wrightin ohjaaman The Running Man (2025) 4K-julkaisu on nyt juossut kotisohvalle ihmeteltäväksi fyysisenä julkaisuna.

Lähitulevaisuudessa yhteiskunta on kovilla rikkaiden rikastuessa ja köyhien köyhtyessä. Äkkipikaisuutensa takia työnsä menettänyt Ben Richards (Glen Powell) kamppailee perheensä elättämisen kanssa. Miehen asenteen kuitenkin huomioi niljakas tv-tuottaja Dan Killian (Josh Brolin), joka saa houkuteltua rahalla Richardsin mukaan suosittuun tosi-TV-sarjaan. Pian Richards huomaa juoksevansa henkensä kaupalla metsästäjiä pakoon, koko kansan seuratessa menoa televisiosta.

The Running Man on oletettua syvällisempi toimintarymistely. Elokuva ottaa nokkelasti kantaa yhteiskunnan ongelmiin heijastellessaan luokkaeroja, heikomman hyväksikäyttöä ja moraalisuuden rajoja osana tarinaansa. Toimintaa jaellaan runsaasti osana etenemistä. Toiminta on kuitenkin enemmän pakon edessä selviytymistä ympäristön ehdoilla kuin yksipuolista machomättöä, antaen elokuvaan uskottavaa särmää ja mahdollisuutta samaistua päähenkilön koettelemuksiin syvällisemmällä tasolla. Huumori on napakkaa ja onnistuu usein korostamaan absurdia tilannetta itselleen nauramisen sijaan. Kerronta etenee sujuvasti heitellen katsojaa tilanteesta toiseen kiinteästi hahmon kannoilla. Harmillisesti ja ohjaajan elokuville tyypillisesti viimeinen näytös alkaa rakoilemaan ja tekee tarinan ratkaisuista epäloogisia ja suoraan sanoen kummallisia lähinnä hätäisyytensä takia.

Viime aikoina paljon esillä ollut Glen Powell osaa hommansa. Miehen näyttelemä Ben Richards on samaistuttava symppis, joka yrittää vain selvitä hankalasta tilanteesta. Panosten koventuessa Richards ei jää hyväksymään kokemaansa epäreiluutta, vaan ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Powell onnistuu muuttamaan hahmonsa tunnetiloja ja asennetta aidonoloisesti, antaen tälle uskottavuutta. Mies unohtaa yksiulotteisen toimintatähden automaation ja revittelee roolissaan piristävän isolla tunneskaalalla ja heittäytymisellä. The Running Man on pitkälti Powellin varassa, mutta isot sivuosat Josh Brolinin ja Colman Domingon avulla nostavat oivasti elokuvan tasoa entisestään. Vaikka miesten roolit ovatkin pienehköt, onnistuvat nämä tuomaan autenttista pahisasennetta ja korporaation häikäilemättömyyttä kokonaisuuteen.

Visuaalisesti The Running Man on näyttävä. Kylmän kliinisen studioilmeen sijaan elokuvassa on rosoisuutta, jota korostetaan kontrastivahvalla ilmeellä. Dynaaminen kuvaus leikittelee omaperäisillä kuvakulmilla, antaen toimintakohtauksiin napakkaa läsnäolon tunnetta ja taisteluihin kiehtovaa sattumanvaraisuutta. Tarina vie lukuisiin eri paikkoihin ja tilanteisiin, saaden elokuvalle hyvää skaalaa ja kontrasti rikkaiden sekä köyhien välillä tuodaan esiin uskottavasti yksityiskohtaisissa lavasteissa.

Natiivi 4K-kuva näyttää kohtaukset upealla tarkkuudella, paljastaen jokaisen yksityiskohdan selkeästi. Dolby Vision elävöittää värit tyylikkäästi ja erottelee mustan sävyt selkeästi, samalla kirkastuttaen valoefektit. Kokonaisuudessa on vahvasti tyylitelty, elokuvamainen ilme.

Ohjaaja Edgar Wrightin The Running Man on tarinallisesti huomattavasti uskollisempi Stephen Kingin alkuperäisnovellille kuin ensimmäinen elokuva. Tämän takia se onkin omaperäisempi kuin pelkkä uusintafilmatisointi 80-luvun räiskinnästä. Pintaa syvempi kokemus onnistuu viihdyttämisen ohella herättämään myös ajatuksia. Kolmannen näytöksen haparoinnista huolimatta, kyseessä on positiivisesti yllättävä, räväkkä, moderni elokuva. Elokuvan 4K-julkaisussa on mukana kiitettävä määrä kiehtovia lisämateriaaleja elokuvanteosta.