The Occupation

Simulaattorit ovat eräs suosikeistani pelien lajityyppinä. White Paper Games on julkaissut erittäin kunnianhimoisen pelin The Occupation, joka sijoittuu byrokraattiseen rakennukseen 1980-luvun Pohjois-Englannissa.

The Occupation käsittelee raskaita teemoja. Vuosi on 1987, ja pelaaja on journalisti tutkimassa terrori-iskun jälkimaininkeja. Mikään ei ole mustavalkoista, eikä mikään ole sitä miltä aluksi näyttää. Journalistin tutkinnan kohteena oleva yhtiö on asentanut joukon mittavia turvatoimia salaisuuksiensa varjelemiseksi. Firma on myös mukana säätämässä uutta lakia The Union Act, joka mahdollistaisi ulkomaan kansalaisten aiempaa helpomman karkottamisen. Aikakaudestaan huolimatta peli ottaa siis selvästi kantaa päivänpolitiikkaan.

The Occupationin erottaa lähimmistä kilpailijoistaan väkivallan puute. Tutkiva journalisti ei ole toimintasankari, joten jännitys luodaan muilla keinoilla. Esimerkiksi koluamalla arkistoa tärkeän johtolangan löytämiseksi, tai vilkuilemalla sälekaihtimen läpi vältellen partioivan vartijan katsetta.

Näkökulma vaihtelee kahden eri henkilön välillä. Suurin osa ajasta pelataan journalisti Harvey Millerinä. Peli jakautuu reaaliajassa avautuviin kappaleisiin, joiden aikana kerätään johtolankoja ennen tulossa olevaa haastattelua. Ajan kulumista seurataan katsomalla vasemman ranteen kelloa, ja toimituksesta kollegat laittavat viestejä oikeassa taskussa olevaan pieneen laitteeseen. Löydetyt johtolangat päätyvät toimittajan salkkuun, ja omia muistiinpanojaan voi katsella aina halutessaan. Kehittäjä on sijoittanut paljon aikaa ja vaivaa pitääkseen pelaajan immersioituneena käsillä olevaan tilanteeseen.

Erilaisia pelimekaniikkoja on mukana useita, mutta ne eivät aina toimi niin hyvin kuin pitäisi. Tuuletuskanavat ovat yleensä se helpoin tapa liikkua paikasta toiseen, joka samalla poistaa tarpeen tutkia muuta pelimaailmaa. Vartijat sotkevat myös kuvioita, eikä heidän toimintansa aina ollut kovinkaan hyvin ennustettavissa.

Vartijat ovat yllättäen varsin persoonallisia hahmoja. Harmi vain, että he pystyvät myös sotkemaan muuten hyvin sujuvaa pelikokemusta. Kiinni jääminen merkitsee ajan menettämistä ja matkaa vartijain toimistolle. Kerran tämän tapahtuminen on ihan jees, mutta useamman kerran jälkeen se merkitse merkittäviä rajoituksia sille, mitä tulevassa haastattelussa pääsee kysymään. Jos jää kiinni liian monta kertaa, voi haastattelun missata kokonaan.

Edellä kuvattu ei olisi erityisen suuri ongelma, jos yksittäiset jaksot pystyisi pelaamaan halutessaan uudestaan. Niin ikään pelattavan kappaleen aikana ei ole välitallennuksia lainkaan, ja yksi kappale saattaa kestää jopa tunnin. Toisin sanoen pelattava kappale on vietävä loppuun riippumatta siitä, mitä oikeastaan tapahtuukaan. Tämän seurauksena sain vielä toisellakin läpipeluukerralla varsin epätyydyttävän loppuratkaisun. Vartijoilta pakoileminen voi olla jännittävää, mutta samalla se voi olla turhauttavaa, kun aika kuluu pöydän alla kykkiessä ja samalla odotellessa, että nuuskiva vartija jatkaisi kierrostaan.

Pelin idea on siis kaikkineen hyvä, mutta muutaman tärkeän osa-alueen toteutus jää puolitiehen. Toisaalta loppuun voi päästä vajaallakin suorituksella, mutta samaan aikaan lopputuloksena voi hyvinkin olla sanalla sanoen vajaaksi jäävä loppuratkaisu. Lisäksi välitallennuspisteiden puuttuminen ei välttämättä rohkaise enää uudelle kierrokselle. On silti sanottava, että tarinan kiinnostavuuden vuoksi halusin pelata kokonaisuuden heti uudelleen, mutta silti olisin halunnut tehdä sen pelaamalla yksittäisiä kappaleita läpi erikseen.

Varsinkin toisella kierroksella huomasin, kuinka hyvin kehittäjä hallitsee tarinankerronnan pelkästään ympäristönsä avulla. Niin ikään pelimaailmaan on saatu mukaan paljon yksityiskohtia kokemusta rikastamaan. Ääninäyttelijät ovat kaikki ammattimaisia, ja dialogi on loistavasti kirjoitettu. Kaiken kaikkiaan The Occupation on mielenkiintoisimpia pelaamiani nimikkeitä pitkään aikaan. Taiteellinen tyyli on sekin omintakeinen, ja vahvistaa onnistuneesti valittua 1980-luvun tunnelmaa. Joitakin teknisiä ongelmia tuli vastaan, ja peli kaatuikin kerran PS4 Pro'lla. Mainittava on myös tekoälyvartijoiden ajoittain kummallinen käytös.

The Occupation ei jää mieleen kaikkien aikojen parhaimpana simulaattorina, mutta se tuntuu siitä huolimatta tärkeältä peliltä. Jos olet lajityypin ystävä, ohita antamani arvosana kokonaan ja koe peli itse. Muiden kannattaa harkita vielä kerran, sillä The Occupation on joiltain osin pieleen mennyt yritys luoda jotain uutta ja outoa.